Maailman typerin loukkaantuminen salilla.

Suurin osa onnettomuuksista ja tapaturmista tapahtuu kotona. Ei vaeltaessa vuorilla tai öisillä kujilla. Omassa olkkarissa, makuuhuoneessa tai keittiössä kun teet jotain mitä teet aina.

Koska salilla tuntuu kuin olisin kotonani niin mulle todennäköinen paikka saada osumaa sen ihan oikean kodin lisäksi on tietysti kuntosali.

Olen yleensä todella keskittynyt salilla treenaamiseen. En näe enkä kuule ketään vaan keskityn vain siihen mitä olen tekemässä enkä ole koskaan loukannut itseäni varsinaisessa harjoituksessa. Sen sijaan alkulämmittelyt ja esimerkiksi painojen siirtäminen paikasta toiseen menee rutiinilla ja varmasti ilman täyttä keskittymistä ja ajatusta siinä tekemisessä. Olen alkanut suhtautumaan esimerkiksi just painojen siirtämiseen ja nosteluun jonkinlaisena extraharjoitteena, kun jonkun kahvakuulan kantaminen tuntuu muuten liian helpolta niin kannan niitä yhdellä sormella tai levypainoja pelkän peukalon ja etusormen väliin puristuneena.

Välillä kyllä tulee pieniä osumia, alkulämmittelyssä kahvakuula kopahtaa vaikka jalkaan tai vähän puolihuolimattomasti nostettu levypaino tippuu jalalle. Niistä on aina selvitty pienellä naurahduksella ja mustelmalla. Eilen meinasi hyvä tuuri loppua.

Olin just mennyt salille ja oli tarkoitus ottaa osana alkulämmittelyä pari maastavetoa. Otin tangon räkistä rinnalle ja olin kääntämässä sitä alas ja laskemassa maahan kun se tipahti. Pidin tyhjästä tangosta kiinni typerän ylimielisesti ja se lipsahti käsistä. Pam. Suoraan vasemman jalkapöydän päälle.

Kyllähän se vähän sattui,  20 kilon tangon pudottaminen metrin korkeudelta jalan päälle ei ole mikään maailman miellyttävin asia mutta fyysistä kipua enemmän säikähdin sitä mitä hemmettiä menin tekemään. Pahimmassa tapauksessa jalkapöytä voisi vaikka murtua ja juoksut ja jalkatreenit olisi pitkäksi aikaa ohi. Miten urpo ihminen voikaan olla? Hävetti ihan hemmetisti.

Kipua vähän säteili pitkin vasenta jalkaa mutta lastasin kiekot normaalisti tankoon, tein maastavedot, purin tangon, käänsin sen rinnalle ja nostin takaisin telineeseen. Päätin tehdä treenin ihan normaalisti ja tutkia jalkaa vasta myöhemmin.

Mulla ei ollut päivän ohjelmassa mitään jalkatreeniä - paitsi normaalin harjoituksen päätteeksi 100 boksihyppyä. Ne oli pakko jättää tekemättä mutta päätin kokeilla pystynkö tekemään kuntopyörällä yhden rääkkitreeneistäni. Kirjoitin salivihkoon Passo di Mortirolo ja nousin pyörän selkään eikä polkeminen tuntunut ollenkaan pahalta. Tuntui hyvältä että sain tehtyä treenin loppuun asti normaalisti.

Pukuhuoneessa pelotti ottaa kenkä pois jalasta. Adrenaliinit ja endorfiinit oli mennyttä ja kelasin että tässähän voi vaikka pyörtyä jos jalka on ihan mustana. Näin heti että sukassa on verta, vaikka tanko oli tylppä niin isku oli sen verran kova että jalkapöytään oli tullut sen voimasta pieni reikä. Kai se jalka vähän paisunutkin oli. Puhdasta vaatetta kuitenkin päälle ja töihin.

Hain kaupasta pussillisen pakasteherneitä ja pidin sitä jalkapöydällä puolisen tuntia heti kun pääsin töihin. Käveleminen ei tuottanut kovaa kipua, tiesin ettei mitään varmaankaan ole rikki mutta ei jalan liikuttaminen tai painon laskeminen sen varaan oikein mukavaltakaan tuntunut.

Avovaimo katseli jalkaa illalla ja sanoi että se on selvästi paisunut. Mietin että en varmaan saisi aamulla kenkää jalkaani... Valelin jalkapöydän voltarenilla, nostin peukut pystyyn ja menin nukkumaan.

Aamulla oli vähän jännät paikat, tiesin että nyt on totuuden hetki. Usein jos tulee joku kolhu niin sen todellinen vaikutus näkyy vasta yön jälkeen kun turvotus toden teolla iskee.

Mutta jalka ei sattunutkaan aamulla enää yhtään! Pystyn kävelemään normaalisti, ottamaan juoksuaskelia ja tekemään vaikka pohjenousuja. Uskomaton juttu :o

Mulla olisi muutenkin ollut vähän erilainen viikko, tiistai ja torstai lepopäiviä ja juoksulenkit viikonloppuna, joten nyt näyttää siltä että tämä ei vaikuta millään tavalla liikkumisiin. Voiko näin hyvää tuuria ollakaan?

Toki se on edelleen arka jos jalan päältä painaa mutta liikkumisessa ei tunnu juuri mitään. Kun pyörittelin päässä jo pahimpia skenaarioita niin tuntuu kyllä todella hyvältä.

Jos tangossa olisi ollut kiekot päissä niin se se vasta olisikin ollut raju tilanne, tupla tai kuitti. Todennäköisesti tanko ei olisi silloin osunut jalkaan mutta jos just se kiekko olisi voimalla iskeytynyt niin se olisi sitten ihan varmasti ollut sairaalareissu.

Otan tän tapauksen todella isona varoituksena siitä miten voi käydä jos ei ole koko ajan tarkkana sen kanssa mitä tekee. Tyhjäkään tanko ei ole mikään lelu ja pienikin paino voi tehdä tuhoisaa jälkeä aikaan. Eräällä tutulla lipsahti kahvakuula turkkilaisessa ylösnousussa, onneksi sai toisen käden naaman eteen ja vain peukalo vääntyi ja venähti, muuten olisi ollut naama entinen..

Sanoin tätä ensin aloittelijan virheeksi mutta aloittelevat treenaajat ei kyllä varmasti tee näin typeriä mokia. Jossain vaiheessa kun niitä toistoja ja treenikertoja on kertynyt satoja ja taas satoja niin hommasta taisi tulla vähän liikaakin rutiinia ja se meinasi kostautua tylyllä tavalla.

Joskus tuli naurettua omituisimpia jalkapalloilijoille sattuneita loukkaantumisia. Robbie Keanen polvi meni sijoiltaan hänen kurkottaessaan kaukosäädintä, David Battyn akillesjänne meni rikki kun taapero ajoi yli kolmipyöräisellä ja aikanaan yksi maailman parhaista maalivahdeista, Santiago Canizares, joutui jäämään sivuun vuoden 2002 MM-kisoista kun kylppärissä jalkapöydälle tippui partavesipullo. Milan Rapaic tökkäsi lentokentällä boarding passilla omaan silmäänsä ja Alan Wright venäytti polvensa yrittäessä polkaista Ferrarinsa kaasupoljinta vähän reippaammin.. Nauran kyllä edelleenkin näille mutta varsinkin kun miettii miten palasiksi Canizaresin jalkapöytä meni hyvin kevyestä joskin lasisesta pullosta niin voin kyllä kiittää tänään jotain onnentähteäni ihan kunnolla.

Huh huh. Älkää kokeilko tätä kotona!