Viiden viikon mittainen CrossFit Open on lopullisesti kääntymässä maalisuoralle. Mukana on ollut lähes 210 000 osallistujaa ja kyseessä lieneekin maailman suurin urheilukilpailu. Osallistujamäärä on lähes kymmenkertaistunut vuodesta 2011 jolloin kaikkien aikojen ensimmäisessä Openissa oli mukana 26 000 lajin harrastajaa.
Suurin osa ihmisistä ei tietenkään osallistu Openiin jotta voisivat kilpailla maanosien aluekarsinnoissa tai jopa selviytyä itse CrossFit Gameseihin. Openiin lähdetään mukaan koska kilpailut pistävät antamaan itsestään aina enemmän ja tsemppaavat valtavasti verrattuna siihen jos saman harjoitteen tekisi vain tavallisena treeninä. Jokainen juoksuharrastaja tietää miten erilaista on käydä juoksemassa kymppi harjoituslenkkinä tai mennä mukaan juoksutapahtumaan. Sekunteja tai jopa minuutteja katoaa parhaista omin päin tehdyistä ennätyksistä. Olen kokenut tuon ilmiön useasti ja tehnyt suorituksia joita en olisi mitenkään uskonut etukäteen mahdollisiksi.
Openin viides laji kokosi suoraan julkistamislähetykseen ensimmäistä kertaa viisi CrossFit Games-mestaria: Jason Khalipan (voittaja 2008), Graham Holmbergin (2010), Rich Froningin (2011-2013), Samantha Briggsin (2013) ja Annie Thorisdottirin (2011-2012).
Jollain kummalla tavalla kaikki tiesivät jo etukäteen mikä laji on tulossa. Ihan oikeasti, kaikki sanoivat että viikonloppuna väännetään burpeita ja thrustereita. Ovathan ne tietysti lajin perusliikkeitä eikä niitä ole vielä tämän vuoden Openissa ollut joten tällainen harjoitus oli vähän kuin pakko heittää mukaan.
21 thrusteria (etukyykky + pystypunnerrus), miehet 43kg, naiset 29kg
21 burpeeta
18 thrusteria
18 burpeeta
15 thrusteria
15 burpeeta
12 thrusteria
12 burpeeta
9 thrusteria
9 burpeeta
6 thrusteria
6 burpeeta
3 thrusteria
3 burpeeta
Burpeet tehdään levytangon yli. Harjoitteen juju on että aikarajaa ei ole! Homma tehdään loppuun asti tai tulosta ei saa. Tämä on hyvin poikkeuksellinen pointti, käytännössä aina niin salien wodeissa kuin kisoissakin on aikaraja. Sille on ihan selvä syy: harjoitustunti tai kilpailulaji ei voi kestää liian pitkään tai se sekoittaa aikataulut. Tällä kertaa aikaa on syytä varata reilusti, jos kilpailijalla menee tunti niin sitten menee, kelloa ei pysäytetä.
Viime viikon pitkän ja erittäin raskaan chipper-harjoituksen jälkeen Euroopan tuloslista näyttää suomalaisten osalta seuraavalta (suluissa sijoitus kolmen lajin jälkeen:
3. Jonne Koski, CrossFit Varasto (6.)
31. Mikko Ojala, CrossFit Rauma (38.)
32. Heidi Horelli, CrossFit Varasto (39.)
33. Emilia Leppänen, CrossFit Turku (33.)
38. Saara Laaksonen, CrossFit Turku (59)
41. Sari Rautiala, CrossFit Lohja (42.)
Ennakoin että kovimmat kilpailijat tulevat nostamaan osakkeitaan rankassa neljännessä lajissa ja niin todellakin kävi. Kuilu kasvoi valtavaksi niiden välillä jotka hallitsevat muscle-upin ja niiden jotka eivät.
48 parasta miestä ja naista selviytyy Tanskan aluekarsintoihin mutta todennäköisesti heikommillakin sijoituksilla pääsee mukaan. Jonne Koski esimerkiksi oli viime vuonna Openissa sijalla 52. mutta pääsi mukaan koska muutama kilpailija joutui perumaan kisamatkansa. Naisten sarjassa poisjääntejä oli todella paljon ja jokainen 60 parhaan kilpailijan joukkoon sijoittunut joka halusi pääsi mukaan kilpailuun.
Sam Briggs ja Rich Froning tekevät tuossa videossa järjettömän kovat tulokset, molemmat paukuttavat harjoituksen reilusti alle yhdeksän minuutin. Moni varmasti tekee harjoituksen kahteen kertaan, jokainen sekunti jonka loppuajasta saa pois voi tarkoittaa kymmeniä pisteitä ja isoa muutosta sijoituksessa.
Mikko Aronpää on muuten useamman edellisen viikon tavoin Aasian karsinnan kolmonen ja Sari Rautiala johtaa edelleen ylivoimaisesti Euroopan masters-sarjaa ikäluokassa 40-44.
Erot alkavat onneksi olla jo näin suomalaisittain silmäiltynä tuloslistalla aika isoja joten ilman suurempia epäonnistumisia uskon että meillä on paleo-pullat aika hyvin uunissa ja paljon mielenkiintoista seurattavaa toukokuun puolessavälissä :)
Eikös toi poistuma tule siitä, että tiimikilpailijat on samalla listalla ja ilmoittavat vasta Openin jälkeen lähtevätkö teamiin vai yksilökisaan.. Tiimeissäkin näitä penteleen kovia urheilijoita on, joilla ei kuitenkaan Gameseihin ois yksilönä mahkuja..
VastaaPoistaVarmaan muutamat valitsevat yksilökisan sijaan joukkuekilpailun mutta esimerkiksi viime vuonna naisista perui osallistumisensa yli kolmannes (muistaakseni noin 60 naiselle tarjottiin kisapaikkaa ja 38 otti sen vastaan) ja miehistä vain muutama. Ei naiset voi olla noin paljon enemmän joukkuepelaajia verrattuna miehiin! :D
Poista