18 kilometriä sunnuntailystiä.

Viime viikko oli mulle todella kevyt juoksuviikko. Kun kahdesta juoksupäivästä toinen sisälsi cooperin testin jossa kilsoja ei juuri kertynyt niin oli selvää että toisen juoksupäivän on suorastaan pakko pitää sisällään reilu siivu.

Suunnittelin alunperin juoksevani 20 kilometriä, 7 kilometrin maastolenkki kahteen kertaan ja siihen päälle 6 kilometriä ulkoilutietä. Sää oli eilen kuitenkin sateinen, sehän ei mua yleensä haittaa mutta mietin kannattaako lähteä tarpomaan lätäköiden keskelle mutaiseen maastoon koska lenkin voi toteuttaa toisellakin tavalla. Päätinkin lopulta juosta 20 kilsan sijaan 24 kilometriä, neljä kertaa tuo 6 kilometrin ulkoilutie.

Pakkasin ekaa kertaa viime syksyn jälkeen juomavyön mukaan ja sekoittelin sen pulloihin Northforcen Endurancea, en olekaan aiemmin juonut sitä lenkin aikana, ainoastaan juoksun jälkeen.

Juoksu eteni ihan mainiosti mutta noin 15 kilometrin kohdalla huomasin vähän väsyväni, kevyet aamupalat oli jo moneen kertaa kulutettu. Se ei haitannut, tiedän että heikoillakin energioilla jaksaa vielä juosta tarvittaessa vaikka tunnin. Vähän myöhemmin alkoi kuitenkin vasemman jalan polvessa olla juoksijan polven oireita, siis pientä kipuilua polven ulkosyrjässä. Huomasin myös että oikean jalan jalkapöytä kipuili melkein joka askeleella, hyvin samaan tapaan kuin vasemman jalan jalkapöytä pari viikkoa sitten.

Päätin ottaa varman päälle ja lopettaa lenkin reilun 18 kilometrin jälkeen. Mun on helppo henkisesti pidentää lenkkiä mutta lyhentäminen.. kyllä se vaatii melkoista päänsisäistä kamppailua. Tunne on vähän kuin pilkkiharrastajilla keväällä, miten pitkälle jäille uskaltaa vielä mennä? Jos menet liian pitkälle, voi olla että uutta kertaa ei enää tule. Toisaalta kalan kilometrien himo on ihan valtava.

Noissa tilanteissa pitää vain miettiä että mitä tapahtuu jos vetää väkisin kipeillä jaloilla liian pitkän lenkin. Seurauksena voi olla juoksutaukoa eli telakkaa päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia. Mutta jos malttaa kuunnella kroppaa, voi olla että jo parin päivän päästä olet taas takaisin poluilla.

Hieroin kipukohtiin voltarenia pari kertaa illan aikana ja tänään on jo paljon parempi kuin eilen. Tein salilla askelkyykkyjä ja jalkaprässiä sekä palauttelutauoilla erinomaista juoksijanpolvea ehkäisevää venytystä. Luulen että olen juoksupoluilla taas huomenna eikä tämä toivottavasti oireile tämän enempää.

Viikonlopun muista tapahtumista voisin raportoida epätyypillisimpään tapaan mitä tässä blogissa vaan voi olla - eli kuvien kautta :D

Sain painonnostokenkiä ostaessani kaupan päälle purkillisen säilykebroileria. Syön kanaa ehkä pari kertaa vuodessa enkä muista koskaan ennen nähneeni säilykebroileria, myydäänköhän tällaista tavallisissa ruokakaupoissa? Perjantaina oli testin vuoro.

Maku oli ihan mainio, vähän pelotti purkissa lukeva ilmaus "kananrintaa mausteliemessä" mutta mausteliemi tarkoittikin lähinnä suolavettä. Tein salaatin johon latelin purkin sisällön päälle, hyvin toimi.

Pari vuotta sitten Jessica Simpsonia naurettiin ympäri maailman kun hän ei tiennyt onko "Chicken of the Sea"-merkkinen tonnikala kanaa vai kalaa. Jos näitä purkkeja on jenkeissä yleisesti käytössä niin en ihmettele sekaantumista, onhan tässä ainakin näin purkkitonnikalaan tottuneena tosi vahvasti sama fiilis. Isot tonnikalapalat- ja fileet purkissa näyttää ihan samalta.

Lauantaina ihmettelin leikkipuistossa miten ilmeisesti jotkut kutojamummot olivat vandalisoineet lasten leikkipaikkaa tägäämällä jengitunnuksiaan puihin. Ehkä tää on jonkun tietyn porukan reviiriä eikä kilpailevan kutoojaryhmän kannata pimeän laskeuduttua heilutella puikkojaan näillä main?

Maanantaiaamuisin päästän sisäisen tarjoushaukkani valloilleen ja hamstraan alennustuotteita. Onni on ruokakauppa joka ei ole sunnuntaisin auki, se nimittäin tarkoittaa maanantaiaamuisin hyllyjä jotka notkuu melkein mitä vaan puoleen hintaan. Näillä eväillä kelpaa porskutella voimaharjoittelua sisältävän päivän läpi.