Futishuuma on nousussa, vaikka tuleekin paljon seurattua matseja ympäri vuoden niin arvokisat on aina erityinen tapaus. Monilta on ehkä mennyt ohi että naisten EM-kisat alkavat huomenna keskiviikkona ja Suomikin on mukana - kolmatta kertaa peräkkäin. Aina jaksetaan muistuttaa että Suomi ei ole koskaan pelannut jalkapallon arvokisoissa mutta totuushan on ihan toinen. Miehet olivat mukana olympialaisissa 1912 ja 1952, nuorten maajoukkueet ovat olleet monissa oman ikäluokkansa kisoissa ja naiset siis todellakin ovat jyränneet 2000-luvulla tasaisen varmasti. Tästä pitää olla erittäin ylpeä - jalkapallo on kuitenkin SE laji jossa yli 200 maata pyrkii koko ajan pääsemään arvoturnauksiin.
Ikävä kyllä naisten jalkapallo, kuten muukin joukkueurheilu, saa osakseen aliarvioimista niin suurelta yleisöltä kuin ihan vannoutuneelta lajiväeltäkin. Itse en ole tätä koskaan tajunnut, pelin tempo tai taitotaso on eri kuin miehillä mutta mitä sitten. Jättääkö joku katsomatta naisten korkeushypyn koska miehet pomppaavat 30 senttiä korkeammalle? Tai manaavat miten satasella naiset ovat aina sekunnin hitaampia kuin miehet? En ole ikinä kuullut että kukaan näin tekisi mutta joukkueurheilussa homma kääntyy päälaelleen. Naisten paikka on kuulemma katsomossa eikä kentällä, kovimmat puritaanit haluaisivat tosin naiset veke katsomostakin, sekin on kuulemma miesten maailma. Ehkä tällaista voisi odottaa kuulevansa jossain Saudi-Arabiassa - ei 2000-luvun Suomessa.
Asenteet onneksi muuttuu, välillä nopeammin ja välillä hitaammin, mutta tärkeintä on että pallo pyörii. Yle näyttää Suomen kaikki ottelut sekä kisojen ratkaisupelit suorana, Eurosportilta voi puolestaan katsoa kaikki ottelut suomenkielisellä selostuksella suorina lähetyksinä.
Suomi on nyt siis mukana kolmatta kertaa peräkkäin. Vuoden 2005 kisat Englannissa nostivat Laura Kalmarin ja kumppanit ihan uuden tason julkkiksi Suomessa ja samalla koko naisfutiksen imago nousi monta astetta. Ja ennen kaikkea moni nuori tyttö sai tärkeän esikuvan omalle uralle. Muistan hyvin nuo kisat, Suomi taisteli kaikkien yllätykseksi jatkoon alkulohkosta ja lopulta aina neljän parhaan joukkoon asti.
Edelliset kisat, vuonna 2009, järjestettiin Suomessa ja pääsin lopulta itsekin katsomaan futiksen arvokisoja paikanpäältä. Oman kisadebyyttini näyttämönä oli Turun Veritas Stadion ja matsi taisi olla kisojen eka ottelu, Ukraina - Hollanti. Itse ottelu ei jäänyt kummemmin mieleen, ehkä oli vähän hämmentävää nähdä erilaisia UEFA-plakaatteja siellä sun täällä kun yleensä ne oli tuttuja vain telkkarista. Kisoja varten rakennettu päätykatsomo teki kuitenkin vaikutuksen. Hirveän montaa kertaa sille katsomolle ei ole ollut käyttöä eikä varmaan kovin moni turkulainenkaan sinne ole päässyt mutta minäpäs olen!
Tänä vuonna kisoissa pelaa 12 maata ja skabat käydään Ruotsissa seitsemässä eri kaupungissa. Suomi pelaa A-lohkossa yhdessä Italian, Ruotsin ja Tanskan kanssa. Helmarit pelaa seuraavalla aikataululla:
ke 10.7. klo 19 Italia - Suomi
la 13.7. klo 21.30 Suomi - Ruotsi
ti 16.7. klo 21.30 Tanska - Suomi
Puolivälierät pelataan 21-22.7., välierät 24-25.7. ja finaali 28.7. Solnan uudella komealla Friends Arenalla.
Eiköhän tsempata Helmarit pitkälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti