Täydellistä kuutamosoutelua.

Perjantai-ilta oli jo kääntymässä yöksi. Istahdin, tartuin rivakasti kiinni ja aloin vetelemään.

Partneri, Concept2-soutulaite, on ollut usein aika armoton. Soutelun päätteeksi olen saattanut löytää itseni makaamasta vessan lattialta puolitajuttomana, hien virratessa vuolaana vielä melkein tunti soudun päättymisen jälkeen.

Edessä olisi kolmas ja viimeinen kerta 1000 metrin maksimisoutua tässä treenikierrossa. Pari viikkoa sitten olin tehnyt uuden ennätyksen, vanha 3.45 murskautui vajaalla sekunnilla, uusi ennätys oli siis 3.44. Päätin tavoitella tasaista, noin 3.50 vauhtia josta voisin sitten lopussa kiristää niin paljon kuin pystyn.

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina tein tuon edellisen enkan ja silloin kirjoitin tänne tällä tavalla: "Olen aika tasaisessa 3.45-3.50 kunnossa mutta tuohon 3.40 pintaan päästään varmaan vielä kesän aikana. Ja loppuvuoden aikana alle 3.40!"

 
Lähdin kiskomaan ja tahti oli koko ajan välillä 3.38-3.45. Tuntui hyvältä ja tajusin että kova aika on lähellä. Usko alkoi loppua jälleen kerran puolessa välissä vaikka voimia oli vielä aika hyvin jäljellä. Katse alkoi harhailemaan melkein tyhjällä kuntosalilla ja päätin keskittyä että ennätys oikeasti syntyy. Pyrin pitämään saman tahdin ja kokoamaan ajatukset hokemalla mielessäni monille pitkistä rankoista harjoituksista ja kisoista tuttua mantraa. "Minä jaksan, minä pystyn, minä onnistun." 200 metriä... 150 metriä... Kun mittarissa oli 100 metriä homma kävi helpoksi, sain valtavasti voimaa kun tajusin ettei tätä voi enää mokata. Mittariin ilmestyi nolla kuvaamaan jäljellä olevaa matkaa ja loppuaika: 3.39. Uskomatonta!! Viisi sekuntia pois pari viikkoa vanhasta ennätyksestä vaikka olin varma että se olisi mahdollista ehkä parhaimmillaankin kuukausien päästä.

Enkä ollut tämän urakan jäljiltä edes hirveän kuollut, pysyin pystyssä ja onnistuin polkemaan pyörällä kotiin ilman suurempia kramppeja ja selvisin sohvalle ilman että olisin valahtanut keittiön tai eteisen lattialle. Kroppa taitaa olla tottumassa koviin iltaharjoituksiin. Viimeksi kun pyöräilin kotiin salilta soudun jälkeen olin varma että poliisit pysäyttävät ja puhalluttavat. Juhannuksena klo 22.30 hoipertelemassa sekavan oloisena katuja pyörän kanssa - joo joo, tulen kuntosalilta!

Joko tällä tai ensi viikolla aloitan kymppitason 2000 metrin maksimisoudut. Se on erittäin rankka matka, pitää jaksaa kohtuullisen pitkään mutta silti koko ajan kovaa. Tällä kunnolla toukokuun alussa soutamani 7.56 on kuitenkin paperia!

Ai niin, jos näette jossain viisivuotiaan joka hyppää yhtäkkiä maahan ja alkaa tekemään punnerruksia, se on meidän poika. Torilla, kaupassa, parkkipaikalla, leikkipuistossa. En tiedä mistä toi on lähtenyt liikkeelle mutta yhtä aikaa hämmentävää, hauskaa ja aika siistiä! :D