Edellinen kerta tais olla viime kesänä kun vedin kovia 1-5x 400 metrin vetoja kerran viikossa.
Itse asiassa alkuvuodesta juoksin samoja vetoja hallissa mutta halli on aina halli. Stadion, se on se paikka joka elää ja hengittää urheilua sateessa ja auringon paisteessa.
Mun piti sunnuntaina juosta se tuttu ja turvallinen metsälenkki mutta ensimmäisen 6-7 kilometrin lenkuran jälkeen tulin metsästä ulos ja päätin siirtyä viereiselle stadionille. Kipittelin tasaisen reipasta vauhtia 12 kierrosta eli noin 4800 metriä. Tuleehan se tusina kilsaa näinkin täyteen.
Radalla juoksemisessa on oma hohtonsa. Väittäisin että juoksen radalla aina kovempaa kuin maastossa, ei siksi että on helpompi juosta tasaisella alustalla vaan siksi että kun kiertää kehää niin sitä ei huvittaisi tehdä kovin hitaasti. Atmosfääri pakottaa pistämään parastaan.
Meidän stadion on ehkä Suomen tuulisin, siellä tuulee oikeasti aina vaikka muuten olisi täysin tyyni keli. Sunnuntai oli muutenkin aika tuulinen joten olosuhteet olivat aika raskaat. Takasuoralla piti melkein kaatua eteenpäin että eteni yhtään mihinkään, kuin puskisi seinää vasten! Päätin ottaa tuosta efektistä kaiken irti ja otin hörpyn juomapulloista aina just takasuoralla, eihän sitä tiedä millaisissa olosuhteissa joskus tulee juostua ja on pakko osata juoda silloinkin. Olo oli kuin kalalla kuivalla maalla kun naamaan tuli ilmaa myrskyämällä ja samalla yritti juoda.
Viileä ja tuulinen viikko oli vaihtumassa helteeksi josta nyt saadaan nauttia, sunnuntaina oli vielä aika vähän lämpöasteita mutta aurinko sentään lämmitti.
Treenit kulkee edelleen hyvin, tätä kuuta on vielä viikko jäljellä mutta kasassa on jo 102 juoksukilometriä joten varmaan aika loistavat lukemat tulossa. Salillakin kulkee aika hyvin joten mikäs tässä?
Eilen lähdettiin hieman patikoimaan, kun kotikaupungissa on Pohjoismaiden suurin jokisuisto niin erilaisia luontokohteita lintutorneista retkeilyreitteihin riittää. Viisivuotiaan kanssa ei ihan hirveän pitkälle korpivaellukselle viitsi lähteä mutta parin kilometrin reissut on just passeleita.
Siellä se siintää! Kohta ollaan perillä.
Aina ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen pitkälle. Suomi on täynnä toinen toistaan huikeampia paikkoja ja niihin pääsee ihan ilmaiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti