Mitä pitäisi ajatella kun 11 päivän aikana tekee 8 kovaa harjoitusta ja treeniputken 10. päivän aamuna miettii että tuntuu kuin olisin viettänyt lepopäiviä koko viikon? Hämmentävä fiilis, ilmeisesti draivi vain oli poikkeuksellisen kova kun lauantaina vietetty lepopäivä toi sunnuntaina tuollaisen olon :)
Tuo kova putki oli seuraavanlainen
pe 5.7. voimaharjoitus
la 6.7. lepo
su 7.7. 14 km lenkki
ma 8.7. voimaharjoitus
ti 9.7. 7 km lenkki
ke 10.7. lepo
to 11.7. voimaharjoitus
pe 12.7. 12 km lenkki
la 13.7. lepo
su 14.7. 13 km lenkki
ma 15.7. voimaharjoitus
Tämän putken jälkeen matkamittari näytti 499 kilometriä!
Eilen oli sitten vuorossa juoksulenkki ja vihdoin sen 500 kilometrin rajapyykin puhkaiseminen. Kilometrin lönköttelyn jälkeen en kuitenkaan heittänyt yläfemmoja vasemmalla kädellä oikean käpälän kanssa vaan jatkoin menemään. 14 kilometrin maastolenkki oli mukavan raikas, vettä satoi vähän väliä ja sitten se taas loppui alkaakseen kohta taas uudelleen. Lenkin loppupäässä keskellä metsää aloin näkemään liikettä jossain pidemmällä. Ketään ei ollut näkynyt viimeiseen puoleen tuntiin joten tuli yllättävästi voimia lisää ja lähdin kiristämään vauhtia, kyllähän tuo mystinen lenkkeilijä pitää vielä ohittaa ennen kuin lenkura on ohi. Tiedättekö tunteen? Jos tavoitat jonkun edellä menevän niin se on aivan PAKKO ohittaa ennen kuin lopetat lenkin vaikka henki menisi ;) Mielellään vielä rankassa ylämäessä yrittäen samalla esittää että eihän tämä tunnu edes missään..
Lähestyin siis edellämenijää koko ajan ja huomasin että siellä oli kaksi naista ja koira. Just kun olin ilmestynyt kuin tyhjästä ja olin heittämässä heidän ohitseen kapealla parikymmentä senttiä leveällä maastopolulla - mulle tuli tekstiviesti. Ei siinä muuten mitään mutta en ole vaihtanut mitään ääniasetuksia puhelimeeni ja tossa mallissa viestin merkkiääni on.. vislaus. Mimmit, jos luette tätä, en viheltänyt teille. Tai no, tavallaan se olin minä mutta...
Tähän loppuun pitää vielä laittaa isot ja nöyrät kiitokset teille kaikille jotka jaksatte näitä juttuja lukea ja kommentoida. Samalla kun puhkaisin 500 kilometrin rajan rikki niin blogissa menee rikki 50 000 luetun sivun rajapyykki. Ihan uskomaton juttu. Vaikea tajuta että täällä käy nykyään päivässä sen verran porukkaa kuin alkutaipaleella kuukaudessa. Aina oppii myös uutta, joskus luulin että paljon kommentteja = paljon lukijoita mutta ainakaan tässä blogissa tuo ei korreloi juuri lainkaan. Penkkitesti 16 viikon treenin jälkeen on kerännyt yli 2000 lukukertaa mutta sitä ei ole vieläkään kukaan uskaltautunut kommentoimaan :D Kai joku tota Skopecin 5x5-treeniohjelmaa kuitenkin on kokeillut, onhan?
Tosi siistiä että olette mukana tällä mun matkallani. Hulluja ja hurjia haasteita ja harjoituksia pyörii koko ajan mielessä, olen mm. suunnitellut jo alkuvuodesta asti erittäin kovaa juoksuhaastetta jonka on tarkoitus toteutua toukokuussa 2014. Sen rinnalla maraton on lasten leikkiä ;-) Stay tuned!
No huh juoksuhaasteesta mutta tuolla sun nykyisellä draivilla on varmasti enemmän kuin mahdollinen!
VastaaPoistaJa onnea aivan huikeasta lukijamäärästä! Näitä tekstejä on ilo lukea, osaat kirjoittaa, ja tämä on mun mielestä vähän erilainen treeniblogi (positiivisella tavalla siis :)
Kiitos Heidi! :)
PoistaBloggaamisen myötä erilaisiin haasteisiin tarttuminen on ihan mahtavaa, koko ajan on porukkaa tukemassa ja tsemppaamassa, aika ainutlaatuinen juttu näin yksilöurheilijana jolla ei ole mitään seuraa tai joukkuetta takana. Ja aina on mahtavaa vähän hullutella ja keksiä näitä haasteita ja muita kun tietää että pääsee sen sitten teidän kanssa jakamaan!
Kyllä, osaat tosiaan kirjoittaa hyvin ja aiheesi ovat usein tosi kiinnostavia. Tää poikkeaa treeniblogien valtavirrasta. Olen aika laiska kommentoimaan mutta aina innolla avaan uuden tekstin kun sulta on sellainen tullut.
VastaaPoistaKiitos huikeista kehuista, nöyräksi vetää. Hieno juttu että kommentoit :)
PoistaSen lisäksi että aiheet ovat kiinnostavia, niin tykkään kun pohdit myös asioita "pinnan alla" siis henkisenkin puolen juttuja. Se asioiden syyt ja seuraukset erottaakin blogisi edukseen!
VastaaPoistaOlisi myös hauska tietää enemmän bloggarin taustoista, toki ymmärrän jos ne haluat pitää itselläsi mutta se vaan auttaisi hahmottamaan että millainen kaveri tätä kirjoittaa. :)
Moi Noora! Mun mielestä henkinen puoli on yhtä tärkeää liikunnassa kuin se fyysinenkin ja on hienoa aina vähän kaivautua syvemmälle sinne mielen syövereihin miltä treenit ja muut tuntuu. Hienoa että nää jutut kolahtaa muillekin :)
PoistaEn ole tosiaan nostanut tarkemmin henkilöllisyyttäni esiin mutta toisaalta en ole kyllä salannutkaan mitään. Ne jotka ovat alusta asti näitä juttuja lukeneet tietävät musta kyllä melkein kaiken, aina kun se on ollut oleellista niin olen kyllä kertonut työstäni, perheestäni, siitä missä asun jne. ja moni varmasti tietää kuka olen. Tuntomerkkejä ja muita on kyllä ollut niin paljon että joku aktiivinen lukija voi mut vaikka jossain salilla tunnistaakin ja se on ihan ok mutta tässä vaiheessa tämä riittää - varmaan jatkossakin :)