perjantai 24. toukokuuta 2013

Entäs ne muut harrastukset?

Tämä blogi keskittyy sattuneesta syystä lähinnä juoksemiseen ja voimaharjoitteluun. Toki harrastan ja olen kiinnostunut muistakin asioista vaikka niille ei enää nykyään olekaan niin paljon aikaa kuin ennen hurahtamistani treenaamiseen. Ajattelin tänään vähän kirjoitella näistä muista mielenkiinnon kohteista.


JALKAPALLO

Olen toki joskus lapsena potkinut palloa pihassa ja koulussa mutta enpä koskaan ollut sen kummemmin lajista innostunut. Kunnes tuli kesä 1998 ja jotenkin omituisesti ajauduin katsomaan melkein jokaisen matsin Ranskan järjestämistä MM-kisoista. Laji ja kaikki sen ympärillä alkoi vetää maagisesti puoleensa ja sen jälkeen onkin koluttu satoja matseja ympäri Suomea ja jonkin verran myös ulkomailla. Aluksi seurasin lähinnä noita isoja arvokisoja ja liigoja, myöhemmin homma on painottunut ennen kaikkea suomalaiseen jalkapalloon enkä esimerkiksi tällä kaudella ole katsonut kai yhtään mestareiden liigan ottelua telkkarista. Suomen maajoukkueen kotiotteluista olen nähnyt melkein kaikki viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Vuonna 2009 oma seura nousi kakkosdivariin ja kiersin kaikki kauden 26 ottelua ympäri etelä- ja länsi-Suomea. Kansainvälinen huippufutis ei kiinnosta enää juuri yhtään, on hienompaa että pelaajat ovat mukana ensisijaisesti rakkaudesta lajiin eivätkä he ole miljoonia tienaavia mainoskasvoja. Mulle jalkapallo ei ole viihdettä ja liiketoimintaa niin kuin se nykyään kai tuolla isossa maailmassa on. Futiksen tuomat tunteet ovat ihan yhtä isoja huolimatta siitä tuleeko pelaajat matsiin vanhalla ruosteisella jopolla vai ferrarilla.

Jalkapallo on erittäin mielenkiintoinen laji pelinä mutta sen valtava vaikutus kaikissa maailman kolkissa ja siihen liittyvät isot ja pienet asiat tekee siitä niin erityisen. "Jalkapallo on enemmän kuin peli tai elämäntapa. Se on myös nykymaailman kuvastin. Jalkapallokulttuuriin heijastuvat sosiaaliluokat, poliittiset ideologiat, talouspolitiikan suhdanteet, uskonnot ja maailmankuvat. Jalkapalloa kuormittaa myös historiallisten vihanpitojen ja rajanvetojen paino. Joukkueet ja niiden menestys herättävät voimakkaita intohimoja ja fanaattisuutta, jotka eivät liity peliin itseensä vaan maailmaan jossa sitä pelataan." Näin lukee Franklin Foerin kirjoittaman mainion Jalkapallon maailmanselityksen takakannessa.

En ole koskaan itse pelannut juurikaan futista, muutamia puulaakipelejä aikuisena. Eikä sen pelaaminen hirveästi kiinnostakaan. Mutta se on ehdottomasti yhteisö johon haluan kuulua. On aina yhtä kotoinen tunne mennä stadioneille ja urheilukenttien puupenkeille odottamaan alkuvihellystä. Se on hieno yhteisöllinen ja sosiaalinen tapahtuma.

MUSIIKKI

Musiikki on aina ollut mulle tärkeää, taisin jo ala-asteella alkaa keräämään levyjä. Kaikki mahdolliset musiikkityylit on tullut koluttua läpi: hevi, punk, elektroninen musiikki, rock ja taas alusta. Ennen siis vaihteli aina aikakausittain mitä kuuntelin mutta jo aika pitkään olen unohtanut tyylilajit ja kuunnellut kaikkea mikä kuulostaa hyvältä. Ei ole mitenkään ihmeellistä että kuuntelen peräkkäin klassista, hardcore punkkia, Nelly Furtadoa ja suomiräppiä. Viimeks lainasin The Cardigansin kokoelman kirjastosta, törkeän kova bändi.

Teininä hankin mikserin ja pari vinyylisoitinta, elektroninen musiikki iski kovaa. Keikoilla aloin käymään vuosituhannen alussa kun ikä riitti jo joka paikkaan. Onhan noita keikkojakin varmaan satoja tullut nähtyä, en edes tiedä mistä aloittaisin listaamaan parhaita!

Olin kuunnellut Pearl Jamia jo ala-asteella mutta se oli jotenkin jäänyt. Kun aloin seurustella avovaimoni kanssa se alkoi nousta taas enemmän pinnalle, hän oli bändin kova fani joka oli unelmoinut aina näkevänsä ne livenä. Taisin joskus alkuaikoina luvata että tulet kyllä ne näkemään jos mun kelkassa pysyt.. PJ kolahti itsellenikin totaalisesti ja hankin kaikki puuttuvat levyt, liityttiin myös faniklubiin mikä helpottaisi mahdollisten keikkalippujen saantia. Roskilden tragedian jälkeen Pearl Jam ei ollut tehnyt ainuttakaan keikkaa Euroopassa. 2006 tuli tieto Euroopan kiertueesta ja saatiin liput Berliiniin. Huikea keikka upealla Wuhlheiden ulkoilma-areenalla. Varmasti yksi elämäni hienoimpia iltoja, täydellinen keikka ja me oltiin eturivissä.


Tuostakin reissusta tuli aika eeppinen kun keikan jälkeen onnesta väsyneinä ja euforisina häivyttiin areenalta jostain väärästä portista ja eksyttiin pilkkopimeään luonnonpuistoon joka tuota paikkaa ympäröi :D Onneksi sieltäkin jotenkin selvittiin. 2007 oltiin Kööpenhaminassa katsomassa kun Pearl Jam palasi Tanskaan tuon hirvittävän murhenäytelmän jälkeen, erittäin vaikuttava keikka sekin, katsomossa oli aitio kuolleiden omaisille.. Viime kesänä oli sitten vuorossa keikka numero 3, jälleen Köpiksen Forumissa. Oltiin oltu jo kaksi kertaa eturivissä joten nyt otettiin rennommin emmekä jonottaneet koko päivää hyviä paikkoja. Kun muut ryysäsivät porteilla tungoksessa, me hengailtiin keikkapaikan autiolla takapihalla.. jonne bändi ilmestyi moikkaamaan meitä. Huh.

Mitähän muita keikkoja nostaisin esiin? Melkein kaikki suosikkibändini olen nähnyt ainakin kerran: Sonic Youth 2004 Ilosaarirockissa, Raised Fist 2004 + 2011, The Roots pari kertaa, Dinosaur jr 2005 + 2010, Totalt Jävla Mörker, Kraftwerk... Ja tietysti hemmetisti suomalaisia joista tulisi varmaan loputtoman pitkä lista. Viime vuosina ei ole niin hirveästi tullut lähdettyä keikoille, lähinnä jotain spesiaalijuttuja. Kokeellista musiikkia, avantgarde jazzia ja vastaavaa on hemmetin siistiä katsoa livenä, mutta eipä niitä kyllä kotona jaksaisi kuunnella levyltä.

ELOKUVAT

Elokuvat on vähän samanlainen juttu kuin musiikki, friikahdin niihin jo pienenä ja niiden avulla tuli sukellettua mielenkiintoiseen uuteen maailmaan ja alakulttuureihin. Mulla on edelleen tallessa jossain varastossa noin tuhannen vhs-kasetin elokuvakokoelma, dvd:takin on ehkä parisataa mutta niistä en innostunut koskaan samalla tavalla. Olen tällainen oldschool-nostalgikko! Leffoissakaan en ole kaavoihin kangistunut vaan nauhureissa on pyörinyt niin taide-elokuvaa, zombeja, komedioita kuin vanhoja mykkäelokuviakin.

Lapsen saamisen jälkeen elokuvia ei ole hirveästi ehtinyt katsoa, aiemmin katsoin 200-250 elokuvaa vuodessa, nyt ehkä 50! On helpompi katsoa joku tv-sarja digiboksilta kuin parin tunnin elokuva.

Viime vuosilta voisin heittää muutaman elokuvasuosituksen. Nordwand kertoo tositarinan oman aikansa suurista seikkailijoista jotka pyrkivät ensimmäisinä kiipeämään Alppien vaikeimmalle vuorelle, Eigerin pohjoisrinteelle. En hirveästi tunne vuorikiipeilyä mutta puoliso on lukenut paljon aiheesta ja tämä leffa vaikuttaa erittäin realistiselta kuvaukselta siitä miten rankkaa toi touhu on.

127 tuntia oli todella komeaa katsottaa leffateatterissa, toiminee hyvin kotikatsomossakin. Into the Wild taitaa olla mun suosikkileffa 2000-luvulta. Vaikuttava tositarina tässäkin, aivan kuten noissa kahdessa muussakin. Aika jännää että nostin just nämä kolme esille, kaikissa kerrotaan oikeista tyypeistä jotka tavoittelevat äärimmäistä vapautta ja huikeita seikkailuja hoippuen elämän ja kuoleman välisellä nuoralla. Kannattaa katsoa vaikka kaikki kolme!

GEOKÄTKÖILY

Tämä onkin näistä tuorein harrastus josta en olekaan aiemmin tiennyt mitään. Pari vuotta sitten etsin googlella ajo-ohjeita ja lisätietoa eräästä paikasta johon olimme menossa ja päädyin johonkin kätkökuvaukseen. En tajunnut yhtään mistä on kyse, ennen kuin luin vähän enemmän ja hiffasin satojen ihmisten löytäneen johonkin oveen piilotetun jemman. Laitoin sivuston hakukoneeseen oman kotikaupunkini ja huomasin että noita piilotettuja purkkeja on parin sadan metrin päässä kotiovesta useita. Muutamaa viikkoa myöhemmin joulupukki toi yllättäen gps-paikantimen(!) ja loppu onkin historiaa.

Kätköily on ihan ehdoton perheharrastus, eipä ole mukavampaa tapaa viettää yhdessä viikonloppua kun pakata eväät mukaan ja lähteä metsään etsimään jotain kätköä. Pienellä varovaisuudella ja varmistamisella lastenkin on aika turvallista etsiä näitä. En ole mikään luonnossaliikkuja, olen niitä tyyppejä joille lapsena metsä tarkoitti lähiön reunassa olevaa puistoa jossa oli puita. Tämän harrastuksen myötä olen sekä itse oppinut edes vähän liikkumaan maastossa ja poika on saanut hienoja kokemuksia.

Vaikka olen asunut 30-vuotta samassa kaupungissa niin edelleen tän harrastuksen myötä löytyy jatkuvasti uusia hienoja paikkoja joista en ole tiennyt mitään. Lintutorneja, kallioita, huikeita luontonähtävyyksiä.

http://blog.geocaching.com/2013/04/down-down-down-into-the-underground-below-above-the-fallen-monarch-gc2gamt-geocache-of-the-week/

http://blog.geocaching.com/2013/05/started-from-the-bottom-now-were-here-roof-of-the-world-gc9a9e-geocache-of-the-week/

Haluaapa sitten kiivetä Mount Everestille tai ryömiä Britannian hylätyissä kaivoskuiluissa niin kaikille tosiaan löytyy jotain. On ehkä ihan hyvä että tämä on meille perheharrastus, jos olisin tutustunut tähän touhuun ennen pojan syntymää niin olisin varmaan jo käynyt sukellus- tai kiipeilykursseilla ja hankkinut autotallillisen varusteita. Kätköily linkittyy hienosti muihin harrastuksiin, moni lähtee metsään maastopyörällä, talvella suksilla tai lumikengillä, juosten..

Meillä on nyt 270 kätköä haettuna ja ikimuistoisia on niin paljon että on vaikea eritellä yhtä. Viimeksi eilen kiipeilin erään sillan alle.. Joskus yhden sillan sisään pääsi vain vetämällä oman painonsa sormenpäillä parin metrin korkeuteen, leuanvetoharjoittelusta oli todellakin hyötyä! Pari vuotta sitten löydettiin suppilovahveroita vielä joulukuussa, kiitos geokätköilyn saatiin siis tuoretta sienikastiketta jouluaskareiden lomassa :D

Tosikot älkööt vaivautuko, tää on meille jotka emme koskaan kasva aikuisiksi ja pokka kestää kiipeillä puissa hamaan loppuun asti.

6 kommenttia:

  1. Kiva blogi sulla, mukavaa luettavaa! Täysin samaa mieltä tuosta fudiksesta: suomifutis ei tasoltaan ja ammattimaisuudeltaan ole huikeaa, mutta jalkapallo on nimenomaan parhaimmillaan rakkaudesta lajiin.

    ps. Tuo geokätköily vaikuttaa aika vekkulilta puuhalta. Täytyy ehkä kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelin taso on tottakai yksi asia mutta paljon tärkeämpää on ainakin mulle tuo fiilis mikä matsista välittyy. Kaikista jännittävimmät ja viihdyttävimmät trillerit olen varmaan nähnyt jossain kolmosdivarissa :)

      Kätköily on ihan älytöntä. Kannattaa kokeilla.

      Poista
  2. Muistan, kun viime kesänä istuttiin puolityhjässä paikallisessa sporttibaarissa. Tuona iltana oli JJK voittanut UEFA Europa League 2. karsintakierroksen kotipelinsä Montenegrolaisseuraa vastaan. Baarimikko (ja moni muukin) oli sitä mieltä, että kyseessä oli sen luokan suoritus, että kaupungilla olisi pitänyt olla samanlaista karnevaalihenkeä, kun Jypin voittaessa taannoin suomenmestaruuden.

    Suomessa on jalkapallokulttuuri niin pientä. Vuosi vuodelta se kuitenkin näkyy enemmän kaupunkikuvassa ja se on hyvä. Kaikki vaan television edestä kenttien laidallekin tunnustamaan sitä väriä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noin! Kyllä mä silti uskon että pikkuhiljaa jalkapallokulttuuri on nousussa, ja toisaalta tuntuu että monella oli vähän ähkyä tänä keväänä eikä jääkiekon MM-kisat innostaneet samalla tavalla kuin joskus ennen.

      Jyväskylä ja koko keski-Suomi oli pitkään futiksen saralla synkkää aluetta, onneksi JJK sai aikaan pienen buumin vaikka just näyttääkin vähän pahalta.

      Poista
  3. Pakko udella että mikä mahtaa olla se sun joukkue, jalkapallossa.? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, pitääkin tulla kommentoimaan sun blogiin, taisin nimittäin pari viikkoa sitten oivaltaa yhden jutun.

      Poista