CrossFitin kuninkaallisia, äärimmäisiä juoksukisoja ja lumisia vuoria.

CrossFitin kuuma kilpailukausi alkaa olemaan pulkassa Euroopan osalta mutta eiköhän siihen vielä yksi bloggaus voida uhrata.

Viikonloppu meni ahkerasti tulossivuja plaratessa. Suomen mieskolmikko, Aronpää & Salo & Koski, olivat koko viikonlopun joko kisan kärjessä tai sen tuntumassa taistelemassa vahvasti kisapaikoista Kaliforniaan. Salo oli lopulta toinen Unkarin hurjan Lacee Kovacsin jälkeen ja Aronpää otti kuuluisalla tasaisella suorittamisellaan neljännen eli viimeisen sijan jolla pääsee mukaan MM-kisoihin. Aronpää on siis ollut mukana Gameseissa joka vuosi vuodesta 2011, tuollaiseen putkeen harva pystyy! Ei ainakaan kukaan eurooppalainen. Jonne oli lopulta kymmenes, lauantaina sijoitus oli vielä huikeasti viiden sakissa mutta viimeiset lajit menivät alavireisesti. Kun kaveri on vasta just ja just täysi-ikäinen niin tulevaisuus lajin parissa voi olla komea.

Suurin ennakkosuosikki, Mikko Salo, voitti kaksi lajia mutta oli jokaisessa seitsemästä lajista kymmenen parhaan joukossa. Essi Koskinen oli 12. ja Saara Laaksonen 18. Essin sijoitus parani reippaasti viime vuodesta ja tämä oli varmasti aika lähellä nappisuoritusta. Myös vuonna 2011 Essi oli 12. mutta kisojen taso on nykyään selvästi kovempi.

Joukkuekisasta en ole tainnut kirjoittaa vielä mitään? Jotenkin koko skaba on mennyt multa enemmän tai vähemmän ohi, en seurannut sitä open-vaiheessakaan käytännössä yhtään. CrossFit Pori oli ainoa suomalainen sali joka sai oman jenginsä Euroopan karsintoihin, lopputulos oli 7. Mukana oli mm. pronssia alkuvuoden SM-kisoissa ottanut Ulrika Nieminen.

Eurosportin suora lähetys sunnuntai-iltana finaalilajista toimi hienosti, laji näytti hemmetin hyvältä tälläkin kertaa myös tv:n kautta kun toteutus oli kunnossa. Yleisöä vain oli kovin vähän, oiskohan järkevää siirtää regionalsit ensi vuonna pois Tanskasta kun ne ovat siellä jo kahdesti olleet? Messukeskus voisi olla sopiva paikka, yleisöä varmasti riittäisi.

Samaan aikaan Euroopan karsintojen kanssa järjestettiin kolmet amerikkalaiset karsinnat, North East, South East ja South California. Koska lajit ovat tismalleen samanlaiset kaikissa maanosissa, on helppo vertailla eri alueita toisiinsa. Ikävä kyllä Eurooppa kalpenee pahasti enkä usko että tänäkään vuonna nähdään eurooppalaista mestaria. Viime syksyn näytösottelussa USA vs Eurooppa jenkit pyyhkivät meikäläisillä lattiaa mennen tullen ja Gameseissa sama saattaa toistua.

Katsoin jokaisesta lajista parhaan miehen tuloksen jokaisesta neljästä karsinnasta.

Laji 1

1. SoEast 5:10
2. SoCal 5:11
3. NoEast 5:20
4. Eurooppa 5:21

Laji 2

1. NoEast 315.20
2. SoEast 295.30
3. SoCal 295.30
4. Eurooppa 285.30

Laji 3

1. SoCal 4:11
2. SoEast 4:39
3. NoEast 4:49
4. Eurooppa 4:53

Laji 4

1. SoCal 21:01
2. Eurooppa 22:02
3. SoEast 22:39
4. NoEast 22:55

Laji 5

1. NoEast 3:19
2. SoEast 3:34
3. Eurooppa 3:58
4. SoCal 4:02

Laji 6

1. SoCal 8:11
2. NoEast 9:29
3. SoEast 9:44
4. Eurooppa 10:04

Laji 7

1. NoEast 4:11
2. SoEast 4:23
3. SoCal 4:23
4. Eurooppa 4:41

Aika tylyä. Euroopan ykköstulos oli VIIDESSÄ lajissa heikoin, yhdessä toiseksi paras ja yhdessä kolmanneksi paras. Josh Bridgesin tekemät hurjat tulokset nousevat esiin, neljännessä lajissa yli minuutin parempi kuin kukaan muu! Bridges on lajin supertähti mutta niin pitäisi Salonkin olla. Gameseihin on vielä toki aikaa mutta näitä tuloksia selaamalla on vaikea nähdä että Mikko voisi koko pottia hoitaa kotiin, näillä suorituksilla kisapaikka olisi saattanut jäädä Amerikan karsintakilpailuistakin saamatta.

Toivottavasti olen väärässä ja eurooppalaiset - ja ennen kaikkea suomalaiset jyräävät Kaliforniassa. Naisten puolella tilanne on täysin toinen kun kaksi kovinta mimmiä - Samantha Briggs ja Annie Thorisdottir taitavat viedä kaikki tittelit niin kauan kuin ovat mukana. Thorisdottir ei ollut regionalseissa loukkaantumisen vuoksi mutta menneiden vuosien mestareita on ollut tapana kutsua silti MM-kisoihin.

CrossFit-skabojen seuraaminen tuo paljon virtaa omaan punttien kolisteluun ja niin tekee myös erilaiset inspiroivat juoksutapahtumat. Eurosport näyttää huomenna keskiviikkona koosteen Marathon des Sablesista ja heti perään vastaavan Ultra-Trail Mt. Fujista. Marathon des Sables on kuuluisa Saharan aavikkomaraton, kuudessa päivässä juostaan yli 250 kilometriä hyvin hiekoitettua polkua. Tänä vuonna mukana oli suomalaisiakin, muistaakseni Ilta-Sanomien nettisivuilla seurattiin näiden kavereiden etenemistä. Nää kaiffarit ilmeisesti kestävät hellettä ja aurinkoa vähän eri tavalla kuin minä :D

Ultra-Trail Mt. Fuji on maastokisa Japanin korkeimmalla vuorella, lähes neljään tuhanteen metriin kohoavalla Fujilla. 161 kilometriä erilaisia polkuja pitkin sen haastavia rinteitä! Marathon des Sablesista olen nähnyt paljon materiaalia mutta tämä kisa on itselleni vieraampi, vaikuttaa todella huikealta. Molemmat kisat käytiin jo huhtikuussa mutta sillä ei ole merkitystä, ainakaan minä en seuraa näitä lähetyksiä nähdäkseni kuka on voittaja. Noissa skaboissa taitaa jokainen olla voittaja. On hienoa nähdä miten erilaiset ihmiset läpäisevät näitä ultrajuoksuja, toisaalla ovat klassiset sitkeän ja vahvan näköiset stereotyyppiset juoksijat ja jopa erittäin lihaksikkaat terminaattorit a la David Goggins. Toisaalta on hyvin hauraan ja jopa heikon näköiset kilpailijat joiden kukaan ei uskoisi pystyvän tällaisiin suorituksiin. Ihmiskeho - ja mieli - on uskomaton voimavara. Kun on katsellut näitä ohjelmia niin ei liene vaikea löytää inspiraatiota ja motivaatiota omille juoksulenkeille.

Giro d'Italiassa ajetaan viimeistä viikkoa ja vielä on pari rankkaa vuorta noustava. Kevät on ollut kylmä ja sateinen Italian vuoristossa ja moni tie on ollut täysin lumen tukkima.

Vielä eilen tossa webbikameran kuvassa oli pelkkä valkoista! Onneksi tänään paikalliset tiekarhut ovat malttaneet aloittaa työt ja tietä on jo vähän aurattu. Tossa nimittäin ajetaan perjantain etappi! Tuo on legendaarisen Passo del Stelvion huippu. Nössöt, älkää vaivautuko, tämä on todellisten pedaaleita pyörittävien alppikauriiden ja kestävyysurheilun kuninkaiden paikka.