Illalla käytiin vielä vähän fiilistelemässä Ratinassa koska sunnuntaina ei varmaan kauheasti ehtisi. Ratina on mulle todella tärkeä paikka, olen nähnyt ja kokenut siellä monia todella unohtumattomia futismatseja. Arkkitehtuuriltaankin se on vaikuttava, jalkapallo on parasta betonikolossissa :)
Huh, juoksen itse tuolla ihan kohta!
Olympia-aukio!
Keskitysleiri tai vankila? Stadion!
Illan päätteksi käytiin myös Sorin aukion leikkipuistossa ja ortodoksikirkon väki pisti kellot soimaan ihan viimeisen päälle - ilmeisesti olivat kuulleet että juoksijalegenda on paikalla.
Ysiltä nukkumaan ja hyvät yöunet. Aamulla jatkoin tankkailua banaanien ja hilloleipien muodossa ja käppäilin heti yhdeksän jälkeen auenneeseen kisatoimistoon hakemaan numerolapun. Ystävälliset toimitsijat kertoivat reitistä ja risteyskohdista ihan kysymättäkin mutta tälläkin kertaa reitti oli niin hyvin merkitty ettei eksymisen vaaraa ollut.
Takas huilailemaan ja syömään sen mitä ehti ja jaksoi. Syömiset ja juomiset meni aikalailla putkeen edeltävät kolme päivää, suurin moka oli kun tajusin että juomassani limpparissa oli vaivaiset 15 kaloria desissä :D Ei siinä lukenut että se olisi laittia, olis nyt lukenut vaikka että semi light. Eiköhän ne hiilarivarastot siitä huolimatta tulleet ihan hyvin täyteen :)
Startti oli tasan klo 12 ja tultiin Ratinaan noin puolta tuntia ennen. Muut hölkkäilivät ja verryttelivät radalla, itse en lähtenyt sellaiseen hullutteluun. Avovaimoni sanoin: "älä vain missään nimessä NYT venyttele tai lämmittele, menee vielä kisa pilalle". Näin olisi voinut käydä :-D Ehkä vielä joskus alan harrastamaan noita juttuja mutta kun en ole vielä kokenut kunnolla tarvetta niin näillä mennään. Vartti ennen puolimaratonin starttia ei tosiaan liene paras hetki kokeilla miten se vaikuttaa..
Aurinko paistaa ja juoksijat valmistautuvat starttiin. Maalialuetta valmistellaan. Kisa lähti pääkatsomon takaa, ns. yläkannelta.
Pyssy pamahti ja matkaan. Laukontorin sillan yli ja rantoja pitkin kohti Pyynikkiä. Porukkaa oli useita satoja mutta ruuhka kaikkosi aika hyvin, aluksi mentiin hetki pyörätien lisäksi toisella ajokaistalla ja kohta jengi venyi nauhaksi niin että pelkkä pyörätie riitti. Routavaurioita piisasi ja piti vähän katsoa mihin astui. Joka paikassa oli onneksi sulaa, myös alikulkutunneleissa jotka olivat pisimpään jäisiä.
Eka mäki tuli ehkä kahden kilometrin kohdalla. Asuintalojen välistä tietä ylös, porukka alkoi jo tässä harvenemaan. Tokassa mäessä ensimmäiset vaihtoivat juoksuaskeleet kävelyyn. Kolmannessa mäessä osa jo puuskutti niin että meinasin kysyä että ajattelitteko päästä maaliin asti? Matkaa oli takana ehkä kolme kilometriä. Nämä tyypit eivät todellakaan tainneet olla puolimaratonilla vaan kympillä. Suurin osa osallistujista juoksi kympin.
Reitistä noin 2 kilsan kohdalta jonnekin 7 kilometriin oli tosiaan pelkkää vuoristorataa. Metsäistä kuntopolkua ja asfalttia, hyväkuntoisia tosin molemmat. Olin kuin kotonani. Suorastaan tanssin mäet ylös! En kuitenkaan paahtanut tietenkään täysiä koska tiesin että muilla on 5 kilometriä maaliin ja mulla 16 km joten vauhdin tulisi olla eri luokkaa. En silti himmaillut, en kai matkustanut Tampereelle hidastelemaan ja löntystelemään? Tää on just sitä juoksua josta nautin. Ylämäissä ohitin paljon porukkaa, samoin alamäissä. Mitä jyrkempi alamäki niin sitä hurjemmin lennän ne alas, jalat ovat kuin vieterit jotka ponnauttavat pitkälle eteenpäin. Jossain asfalttialamäessä oli kuitenkin soraa ja vähän pelotti että ne olisi kuin marmorikuulia ja kaatuisin mutta täysillä vain eteenpäin. Tasaisella aina palauttelin ja osa ohittamistani juoksijoista meni ohi. Ehkä heillä oli viisaampi vauhdinjako mutta sellainen ei sovi omalle mielenlaadulle.
Hienoin nousi oli kenties se jonka alussa lukee "Näkötorni 700 metriä" ja nuoli osoittaa puuston väliin, kohti polkua joka jatkuu ja jatkuu kuin pilviin asti. Näkötornin terassilla porukka mussutti munkkejaan, minä nappasin huoltopöydältä vesimukin ja kaadoin suuhun sen verran mitä vauhdissa pystyin. Mitä lähemmäs Ratinaa palattiin niin sitä tasaisempi reitti oli, rantamaisemat ja metsät oli komeita mutta en hirveästi pystynyt keskittymään maisemiin, keskityin vain juoksemaan. Minigolf-rata kyllä ohitettiin, pelaajat keskeyttivät puttailun ja katselivat juoksijoita. Pari kilsaa Ratinaan ja porukkaa alkoi menemään ohi, ymmärrettävää sillä he aloittelivat loppukiriään. Mullakin oli sen verran voimia että tässä vaiheessa olisin itsekin avannut hanat jos olisin ollut kympillä.
Suurin osa lähti kohti stadionin kenttää ja ratakierrosta, me muutamat jatkoimme Ratinan taakse ja kohti Härmälää. Tämä osa kisasta olikin hyvin tasaista, perus-puistopolkuja. Hienoa ulkoilualuetta, paljon koiranulkoiluttajia ja kisan ulkopuolisia hölkkääjiä. Aurinko paistoi mutta tuuli oli aika hyytävä, juoksin ekaa kertaa tänä vuonna ilman takkia pelkällä pitkähihaisella juoksupaidalla ja se oli erinomainen valinta.
Hatanpään valtatien vierustaa mentiin lyhyt matka, muuten reitti oli oikein mukavaa ulkoilutietä. Hatanpään lukion ja jonkun soutumestan ohi ja kohti kääntöpaikkaa joka oli noin 15 kilometrin kohdalla, sen jälkeen lähes samaa reittiä takaisin Ratinalle ja maaliin. Olin käynyt pientä kisaa yhden naisen kanssa jo alusta asti. Kisan alun mäissä painelin aina hänen ohitseen ja tasaisella hän otti minut kiinni. En ollut nähnyt häntä viimeiseen kymmeneen kilometriin mutta nyt tuttu selkä tuli metri metriltä lähemmäksi. Hän oli nyt selvästi väsynyt ja muutaman kilometrin jahtaamisen jälkeen ohitin samalla hänet kun kiersin tolpan joka lähetti meidät paluumatkalle. Ihan hirveästi en tuosta voimia saanut koska Ratinan jälkeen useampi juoksija oli ohittanut myös minut ja tajusin että vauhti hidastui koko ajan. Paluulenkillä kuitenkin huomasin että en suinkaan ollut viimeinen vaan kilpailijoita tuli jatkuvasti vastaan, se antoi voimia pitää tahtia yllä.
Mulla ei tälläkään kertaa ollut sen enempää kelloa kuin sykemittariakaan mukana enkä tällä kertaa jutellut muiden juoksijoiden kanssa vauhdista tai kisan etenemisestä. Ajantaju oli siis täysin hukassa, laskin kuitenkin että ekan kympin juoksin todennköisesti noin 5.30min/km vauhtia, 10-15km noin 6min/km ja loppumatkan ehkä 6.30-7min/km. Aika menisi varmasti lähelle vanhaa ennätystäni 2.02. Sekunteja en jaksa tuijottaa kun näin pitkästä matkasta on kyse.
Lopulta saavuin takaisin Ratinaan. Etukäteen kelasin miten hienoa on fiilistellä ja juosta itse näin legendaarisessa paikassa. No eipä kisahetkellä pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin maaliin pääsyä. Maalisuora. 50 metriä maaliin, nyt näkyy kisakello. 01.53 - olen tekemässä hurjaa ennätystä!!! Eikun mitä helvettiä?! 01.54, 01.55, 01.56, 01.57... Tuosta puuttuu kakkonen edestä! Argh. Ylitän maaliviivan ja tajuan että tuloksena on tismalleen sama aika kuin vuosi sitten.
Mitali käteen, banaania ja mehua. Perheen kanssa katsomoon ja pizzerian kautta kohti kotimatkaa.
Reitti oli rankka joten ei mua hirveästi harmita ennätyksen sivuaminen sen rikkomisen sijaan. Juoksufoorumilla spekuloitiin että kympillä aika on noin 1-3 minuuttia heikompi kuin tasaisella reitillä. Puolikkaalla tuo ero todennäköisesti kasvaa, ehkä 2-5 minuuttia? Tiedän että olen alle kahden tunnin kunnossa ja tulen sen ajan tekemään kolmen viikon päästä kun olen seuraavan kerran viivalla. Join kisassa pari mukia vettä, ehkä olisi kannattanut ottaa mukaan myös joku energiageeli niin lopussa olisi pystynyt pitämään tahtia paremmin yllä.
Järjestäjillä oli ongelmia tulospalvelun kanssa ja näin virallisen loppuajan vasta eilen. 02.02.02! Kolme sekuntia! Huh huh, lähellä oli että oltaisiin päästy uudelle minuutille. Eka puolikkaani 1½ vuotta sitten oli 2.22 ja toinen vuosi sitten 2.02. Miksi kakkoset vainoavat? :D
Kisa ja reitti olivat kyllä mahtavia, virallista rataprofiilia ei kai netistä löydy mutta Terhin Spinning Around-blogista löytyy kaavio ekan kympin siksakista: Jos asuisin Tampereella niin juoksisin aina noissa Pyynikin maisemissa ja olisin törkeän kovassa kunnossa! :-) Upeaa juoksumaastoa!
