200 juostua kilometriä ja totuttelua asfalttiin.

Kevät on vihdoin saapunut kunnolla ja eilen laitoinkin ekaa kertaa lenkille lippiksen pipon sijaan. Hanskojakaan en ole käyttänyt moneen viikkoon. Sen sijaan juoksutakin alle laitettavan paidan kanssa on ollut pientä arpomista. Eilen oli huikea +8C ja aurinko paistoi ja pitkähihaisen juoksupaidan kanssa tuli hiki. Tänään oli sama lämpötila mutta pilvistä ja lyhythihainen juoksupaita oli just passeli. Joku lenkkeilijä oli eilen illalla jättänyt takinkin jo pois ja juoksi lyhythihaisessa, itse en kyllä vielä vähään aikaan vastaavaan uskaltaudu.

Viime viikot ovat olleet aika vaikeita. Vaihdoin juoksutossut uusiin pari viikkoa sitten ja molempien jalkojen sisäsyrjät ovat rakoilla. Melkein jo ehdin kiroamaan että tossut eivät sovi mun jalkoihin kunnes tajusin että rakkoja alkoi muodostua jo edellisillä kengillä juostuilla viimeisillä lenkeillä. Mikähän tuohon olisi syynä? Jäiden ja lumien sulettua askellus on muuttunut niin paljon että tossujen sisäreunat hankaavat eri tavalla kuin talvella? Jaa-a. No, rakot on puhkottu ja vuorattu compeedeilla. Nyt on nimittäin pakko saada kilometrejä alle sillä tämän kevään eka varsinainen puolimaraton koittaa jo 13 päivän kuluttua!

Toki "vanhoilla pohjilla" jaksaisin varmasti juosta puolikkaan vaikka heti mutta alusta on outo. Ennen viikonloppua en ollut juossut yhtään kilometriä tänä vuonna asfaltilla :o Tajusin sen vasta nyt. Jäisiä katuja on riittänyt ja olen käynyt lenkillä koko alkuvuoden erilaisilla ulkoiluteillä ja sorapoluilla. Ja minä jos kuka olen muistanut tässäkin blogissa muistutella miten petollinen ja kova elementti asfaltti on  lumen vaimentamien polkujen jälkeen. Niinpä laadin itselleni nopeasti suunnitelman jolla totuttelen asfalttiin.

Eilen juoksin ensin 2 kilometriä asfalttia, sitten 3 kilometriä hiekkatietä ja lopuksi 2 kilometriä asfalttia kotiin. Tänään kävin 4 kilometrin yhtämittaisella asfalttilenkillä. Ei suurempia ongelmia, reippaasta vauhdista johtuen loppupätkät olivat vähän tukkoisia ja pohkeissa alkoi tuntua. Ei kuitenkaan mitään penikkavaivaa tai muuta vakavaa. Juoksen tällä viikolla vielä noin 6 ja 8 kilometrin asfalttilenkit. Ja ehkä vielä alkuviikosta noin kympin ennen kuin alan lepuuttaa kroppaa puolikasta varten.

Tänään tuli täyteen vuoden toinen satanen, olen juossut nyt tasan 200 kilometriä. Eka satanen täyttyi 21. helmikuuta joten molempiin meni tasan 51 päivää! Melkoinen sattuma koska kilsat ovat vaihdelleet rajusti lenkistä ja viikosta toiseen. Viime vuonna 200km täyttyi vapun jälkeen joten ihan mukavasti olen sitä vauhtia edellä. Niin pitääkin olla koska tänä vuonna tavoite on 1100km, viime vuonnahan juoksin tonnin.

Tällä hetkellä lenkit on aika kivuttomia ja mukavia, kiitos rakkolaastarin, mutta melkoista taistelua oli ne pari lenkkiä kun rakot pahenivat enkä vielä mennyt apteekista ostamaan compeedeja.. Sellaista kestävyysurheilu silti usein on, taistelua kivun ja nautinnon, tuskan ja ilon välimaastossa. Just siksi tämä homma usein on niin hienoa kuin on. Siitä voisinkin kirjoitella lisää huomenna tai myöhemmin tällä viikolla, pää on taas täynnä aiheita mistä voisin jauhaa.