Viimeiset treenit ennen viimeistä ehtoollista.

Viisi päivää yhteen vuoden kohokohdista. Vaikka en mikään kilpaurheilija olekaan niin kyllä tällaiset selkeät tavoitteet kuten puolimaratonit ja maratonit tekevät treenaamisesta mielekkään, ne on päiviä jotka on mielessä lenkeillä jo puoli vuotta ennen h-hetkeä. Koko ajan tiedostaa miksi tätä tekee - että olisi aina vähän parempi kuin ennen.

Puolimaraton ei sinänsä ole mulle enää mikään suuri haaste pituutensa puolesta, melkein päivänä kuin päivänä jaksan sen kyllä edetä ilman huilaustaukoja. Tavoitteena ei kuitenkaan enää ole päästä vain maaliin vaan todeta omien treenien toimivuus sillä että aika olisi edes hieman parempi kuin aiemmin. Minuutin parannus aikaan olisi huippujuttu, viisi minuuttia unelma. Tämä eka kisa on kuitenkin profiililtaan sen verran rankka että voi olla että aika painuu reippaasti yli kahden tunnin. Sen takia olen viivalla jo kolmen viikon päästä uudestaan. Jos silloinkin aika on on heikko, muutan harjoitteluani. Vaikka pidän itse kehittämistäni harjoittelumalleista, stressivapaasta fiiliksen mukaan juoksemisesta ja ilman kelloa tai sykemittaria liikkumisesta niin haluan kuitenkin tuloksia. Edes sitten pieniä.

Koko talven juoksin parilla eri kuntopolulla jotka oli tarkkaan mitattuja. Niissä tuli juostua sitten eri pituisia settejä, 3.5 kilometrin pätkä kahteen tai neljään kertaan tai 3.25 kilometrin kierros kolmeen tai neljään kertaan. Nyt kun aloitin asfalttilenkit niin homma meni kivalla tavalla uusiksi. Ei enää mitattuja lenkkejä. Juoksen oman mielen mukaan ja kun lenkki on tehty, avaan MapMyRunin ja katson montako kilometriä tuli hölköteltyä. Perjantaina juoksin 13km, kun ajattelin juosta noin 6km. Eilen juoksin 10km kun ajattelin juosta taas 6-7km. Mahtava juttu :) Kun ei ole kelloakaan mukana niin ajan- ja matkantaju katoaa välillä täysin ja juoksua vain jatkaa ja jatkaa. Jokaisesta risteyksestä voi kääntyä mihin suuntaan tahansa.

Juoksut on nyt juostu, seuraavaksi kipitän sitten sunnuntaina. Jotkut juoksevat kevyitä lyhyitä pätkiä ihan kisapäivään asti, itse tykkään pitää useita kunnollisia lepopäiviä. Hyötyliikuntaa (pyöräily, kävely) lukuunottamatta lepäilen 3-5 päivää ennen kisaa. Tänään kävin vielä salilla, vuorossa oli jalkatreeni. Mieleen tuli välähdys kahden vuoden takaa. Olin juuri aloittanut salilla käymisen ja olin menossa elämäni ekaan juoksukisaan, kympille. Tein salilla neljä päivää ennen kisaa kovan jalkatreenin.. En oikein ajatellut. Seuraavana päivänä en pystynyt kunnolla kävelemään ja kohta pitäisi juosta elämäni pisin matka - 10 kilometriä! No, lopulta se kymppi meni aika hyvin ja pääsin maaliin asti paremmassa ajassa kuin olisin odottanut. Jalat palautuivat lopulta ihan hyvin ja olin kisakunnossa.

Nykyään jalkani ovat jo aika tottuneet voimaharjoitteluun (jota teen jaloilla tosin selvästi kevyempänä kuin käsillä) mutta vedin ne silti aika piippuun tänään. Askelkyykkyjä, jalkaprässiä kahdella eri laitteella, 1000 metrin soutu maksimivauhtia... En meinannut päästä kävelemään rappusia ylös pukuhuoneeseen ja pyörän satulaan nouseminen ja työmatkan ajaminen tuntui ihan hullulta ajatukselta. En välttämättä lähtisi suosittelemaan tällaista jalkojen loppuun tuuttaamista ennen tärkeää kisaa mutta voi olla että se toimii. Ainakin tällä tavalla että välissä on neljä täyttä lepopäivää.

Puolimaratonille ei välttämättä tarvitse hirveästi tankata mutta itse ajattelin painottaa loppuviikon hiilareita ruokavaliossa. Tämä päivä mennään vielä isoilla proteiini-annoksilla voimaharjoittelun takia mutta huomisesta lähtien puuron, hillolla voideltujen paahtoleipien, tuoremehujen jne. määrä kasvaa. Jokaisella on oma tapansa hoitaa hiilaritankkaus, usein suositellaan kiinteiden ruokien sijaan nesteitä ja soseita jotta kroppa ei olisi tukossa isosta ruokamäärästä eikä suoliston toiminta häiriintyisi. Itse tykkään syödä ennen kisaa useamman päivän tuhteja salaatteja, esimerkiksi kaksi kertaa päivässä pastasalaatti jossa on runsaasti sekä proteiinia että hiilihydraatteja. Hunaja on hyvä hiilihydraatin lähde ja sitä syönkin pari lusikallista päivässä suoraan purkista.

Vähän alkaa jo jännittää, hyvällä tavalla. Olen kuitenkin tehnyt käytännössä kaiken mitä olen halunnut joten jossiteltavaa ei jää. Jos ei tule hyvää tulosta, harjoittelua pitää muuttaa. Jos tulee, jatkan samaan malliin.

Tänään aamulla alkoi jo tuntua kisakuumeen merkkejä. Jalat tärisivät ja fiilis oli kuin härällä joka kuopii maata ja odottaa veräjän aukeamista. Kohta pääsee näkemään millaiseen iskuun kone on viritetty. Parasta!