Jos kaikki tähdet olisi oikeassa asennossa niin parasta olisi treenata arkena, maanantaista perjantaihin, ja levätä viikonloppu. Parin päivän perättäinen lepojakso tekee todella hyvää lihaksille, yhden päivän lepo ei ainakaan mulle tunnu aina riittävän vaan varsinkin pidempään 3-4 treenipäivän ja yhden lepopäivän jatkuva vuorottelu alkaa näkyä tehoissa. Toiset hoitaa tilanteen tekemällä välillä kevyempiä viikkoja. Minä en osaa sellaista, erityisesti salilla teen harjoituksen käytännössä aina loppuun asti uuvuttamalla lihakset ja kropan kokonaisvaltaisesti.
Viime viikko näytti tältä:
ma Juoksu
ti Kuntosali
ke Lepo
to Juoksu
pe Lepo
la Lepo
su Kuntosali
Ja tämä viikko todennäköisesti tulee olemaan tällainen:
ma Lepo
ti Lepo
ke Lepo
To Juoksu
Pe Kuntosali
La Juoksu
Su Kuntosali
Vähän hassulta näyttää ja tuntuu mutta tosiaan neljä treeniä viikossa onnistuu aika mukavasti ilman stressiä yöunista tai perheen yhteisestä ajasta tinkimisestä.
Monissa treeniblogeissa tunnutaan treenaavaan aina, 24/7, ellei sairasteluja lasketa. Miten pitkään kroppa tai mieli jaksaa sellaista ilman loppuunpalamista? Ei tässä kuitenkaan mitään huippu-urheilijoita olla, tai en minä ainakaan ole. Toki perheettömillä on enemmän aikaa ja vapaa-ajan ja levon määrää voi suunnitella ja jakaa vähän eri tavalla mutta silti. Miksi lepopäivät tuntuu olevan monelle kuin kirosana? Blogiin pitää pahoitellen kirjoittaa ettei tullutkaan mentyä lenkille tai salille. Jos tota tapahtuu päivästä toiseen ilman kunnollista syytä niin toki sitä kannattaa vähän analysoida ja miettiä omaa suhdettaan liikkumiseen mutta vähän on tullut sellainen fiilis että monelle on kova paikka kertoa ettei vedäkään koko ajan niin kovaa tahtia kuin kaikki muut. Jokaisen elimistö on erilainen, toinen saattaa hyvinkin palautua niin nopeasti että voi harjoitella joka päivä tai jopa kahdesti päivässä ilman ongelmia. Minä tuskin sellaiseen pystyyn, tai ainakin sitten pitäisi käydä kerran viikossa hieronnassa ja syödä kellon tarkasti. Tai ehkä ne jotka treenaavat päivästä ja viikosta toiseen ilman lepoa eivät treenaa oksennuksen maku suussa vaan kehoa hellästi huoltaen ja liikunnan parissa rentoutuen?
Sporttilaiffia on kyllä riittänyt ihan kotonakin.
Jos legomiesten painonnostokilpailuissa on käytössä samat välineet kuin oikeissa skaboissa niin tässä on aika hurjat raudat ylhäällä! Jos mustatrikoinen legokarju käyttää perinteistä 20 kilon olympiatankoa, punaiset kiekot ovat 50kg, vihreät 20kg ja keltaiset 10kg niin keskiraskaan legosarjan uusi työntöennätys on 180kg!
Painonnoston lisäksi telkkarista on tullut vaikka mitä mielenkiintoista: Milanon maraton, Uuden-Seelannin teräsmiestriathlon ja erinäisiä hämäriä urheilukisoja kuten metsureiden Timbersportsin MM-kisat joissa sahataan ja hakataan kirveellä kilpaa! Eilen naurettiin pojan kanssa myös kilpailua jossa keski-ikäiset amerikkalaissedät hakkasivat tiiliä rikki. Ei mennyt ihan niin kuin karateleffoissa tai strömsössä, moni pyysi järjestäjiltä 15-20 tiiltä pinoon mutta lopulta kyynerpää hajotti vain neljä :-(
Sunnuntaina soudin 2000 metriä toisen kerran elämässäni ja nyt mentiin jo lähelle 9 minuuttia, en tiedä johtuiko edellisen kahden päivän levosta ja erityisen rentouttavasta lauantaista mutta hyvältä kuitenkin näyttää. Ehkä perjantaina kakstonnia menee jo alle 9 minuutin?
Mahtava toi legokuntoilija! Olet kyllä ihan esimerkillisesti saanut poikasi innostumaan urheilusta! Aina tällaisia merkintöjä lukiessani en voi olla miettimättä, innostuvatko lapseni sitten joskus liikunnasta minun mallini mukaan ja sellainen pohdinta kasvaa ikävästi vauvakuumetta...
VastaaPoistaMutta onneksi on kiva nauttia tästä, että voin melkein minuutin tarkkuudella itse päättää, koska urheilen. Vielä kun lihaskuntoharjoittelunikin tapahtuu kotona, ei tarvitse noudattaa mitään kellonaikoja. Kiitos muuten kun linkkasit sen kahvakuulavideon! Aion kokeilla sitä treeniä ehkä vielä tänään iltapäivällä.
Kiitos itsellesi, tällaisia kommentteja on mahtava saada! :)
PoistaAsioilla on puolensa, ennen jälkikasvua oli paljon vapautta matkustaa ja harrastaa ihan koska vain halusi mutta nyt se on tietysti paljon haastavampaa ja pitää suunnitella ja miettiä asioita ihan eri tavalla. Treenit pitää tehdä silloin kun ehtii eikä silloin kun haluaisi. Mutta en kyllä vaihtaisi vanhaan elämään takaisin silti mistään hinnasta :)
Toi video on todella hyvä, toivottavasti muutkin kotikuulailijat hyötyy siitä.
Ennen lapsien saamista tuntui, että vaikka aikaa oli paljon niin silti "ei tehnyt oikein mitään" tai käytti vapaa-aikansa jotenkin huonommin. Nyt kun sitä vapaa-aikaa on ne tietyt määrät niin jotenkin vain tuntuu, että tekee enemmän asioita ja on paljon ahkerampi ja aktiivisempi monessakin eri asiassa. Monelle pitkäänkin sinkkuna/lapsettomana elävälle se lapsesta haaveilu on sitä, että mietitään mistä joutuu luopumaan, onko vapaa-aikaa jne. Varmasti aina jostain joutuukin luopumaan mutta saa samalla mitalla jotain upeaa myös takaisin. Lapsen kanssa pystyy hyvin tekemään kaikkea liikunnallistakin mm. vaunulenkit hyvä tasaisen sykkeen harjoitus, juoksurattailla kovempaa menoa, vanhemman lapsen kanssa pääsee jo metsäretkille tai kantoreppuun selkään niin saa itselle haastetta metsäreissuun.
PoistaHiekkalaatikoilla ei tarvitse vain seistä vaan voi hyppiä tasajalkaa, tehdä askelkyykkyjä liukumäen portaissa, leuanvetoja, kiipeillä verkoissa jne :)
Totta joka sana! :)
PoistaUskon, ettet vaihtaisi. Minä tiedän nyt jo, että oman lapsen syntymä tulee olemaan elämäni paras päivä, mutta sen aika ei kuitenkaan ole vielä.
VastaaPoistaAnonyymi, olen huomannut ihan saman, että enemmän saa tehtyä, kun on kiireistä. Joskus lukioaikana tein paljon töitä ja yllättäen juuri ne työkuukaudet olivat niitä, jolloin opiskelin ahkerimmin. Silloin kun piti käyttää just ne liikenevät tunnit hyödyksi eikä siirtää hommia seuraavalle päivälle.
Mutta vauvakuumettani ei saa kasvattaa! En suinkaan siirrää lastenhankkimista sen takia, että voisin urheilla rauhassa, vaan sen takia, että tuloni eivät tällä hetkellä riitä edes itseni elättämiseen, enkä todellakaan hanki lapsia yhteiskunnan kustannuksella. Lasten aika on sitten, kun olen opiskeluni opiskellut ja minulla on kunnon työ.
Silti pakko myöntää, että olen miettinyt listaamiasi juttuja ja muitakin tapoja harrastaa liikuntaa lapsen kanssa. Silmäni myös ovat tottuneet huomaamaan esim. ulkokuntolaitteet leikkipuistojen läheisyydessä...
Heh, nyt ei kannata siis lukea vähään aikaan noita mun "liikuntaa lapsen kanssa"-bloggauksia! :D
Poista