Välivuosi.

Tältä näytti 12 tuntia ennen vuoden vaihtumista. Edelleen harmaata ja hämärää mutta ehkä se lumikin sieltä tulee narskumaan tossujen alle ja valaisemaan taivalta.

Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä juoksin seitsemän kilometriä. Tänään, vuoden viimeisenä päivänä, juoksin kuusi kilometriä. Väliin mahtuu muutamia satoja tunteja liikuntaa ja monenlaista ajatusta siitä minne olen matkalla ja miten.

En juossut tavoittelemaani 1300 kilometriä vuoden aikana enkä osallistunut lopulta yhteenkään juoksutapahtumaan. Toisaalta juoksin syksyllä seitsemän puolimaratonia eli 150 kilometriä viikon aikana ja järjestin kaksi hienoa, pitkää polkujuoksuyhteislenkkiä. Mulla on ollut tavoitteena mennä pikkuhiljaa koko ajan eteenpäin mutta epäilen että tänä vuonna en kehittynyt yhtään. Toisaalta tuo kova määräviikko ja nuo pitkät polkulenkit, eka 5.5 tuntia ja toinen 8 tuntia, kertoivat siitä että se mulle tärkein mittari, kestävyyskunto, oli ihan kohtuullisella tasolla.

Jälkeen päin on helppo sanoa missä 1300 kilometrin vuositavoite meni mönkään. Lihaskuntokausi kesti aivan liian pitkään, sen olisi pitänyt olla ohi pari kuukautta aikaisemmin. Toisaalta syksy oli monella tapaa raskas eikä sellaisia asioita voi ennakoida tai suunnitella. Jos elämä antaa sitruunoita niin niistä pitää tehdä energiageeli.

Kuuden kuukauden aikana (kesäkuusta lokakuuhun + joulukuu) juoksin 821 kilometriä. Sillä tahdilla vuoden saldoni olisi ollut 1642 km.

Mutta vuoteen mahtui sellaiset kuukaudet kuin tammi-, helmi-, maalis-, huhti-, touko- ja marraskuu. Näiden saldo oli 352 km. Sillä tahdilla olisi kasassa ollut 704 km. Eli kyllä tämä mun lopullinen määräni, 1173 kilometriä, osuu aikalailla hyvin tuohon heikompien ja parempin juoksukuukausien haarukkaan ja sain tänä vuonna sen mitä harjoittelullani ansaitsinkin.

Kävin tänä vuonna lenkillä 130 kertaa ja tein 97 voima/lihaskuntotreeniä. Harjoituskertoja yhteensä 227. Viime vuonna oli yhdeksän enemmän, aika pieni ero mutta vähenemään päin sekin. Harjoitustunteja en ole laskenut mutta arvioisin että yksi treeni on kestänyt keskimäärin reilun tunnin joten 250 harjoitustuntia lienee aika lähellä totuutta. 

Aloin vuoden alusta seuraamaan harjoitusviikkojen kuormittavuutta. Tavoitteena oli että joka kuukausi olisi yksi kevyt, yksi keskitason ja yksi kova viikko + yksi vapaavalintainen kuormitukseltaan. Kovia viikkoa kertyi lopulta 6, keskitason viikkoja 16 ja kevyitä 30. Näistä kuormittavimmista viikoista 14 oli tehty ennen kesäkuun loppua ja vaivaiset 8 sen jälkeen.

Tämä on se syy miksi tämä oli välivuosi. Okei, juoksumäärä laski ja harjoituskerrat vähenivät mutta ennen kaikkea mukana oli ihan liikaa löysää. Kevyillä viikoilla pysytään mukana pelissä mutta ei sillä pääse eteenpäin. Mopolla ei lennetä kuuhun.

En tiedä tarkkailenko enää ensi vuonna harjoittelun kuormittavuutta, soutuintervallien jäätyä pois yksi tärkeä ja erittäin kuormittava elementti pitää korvata ensisijaisesti kovemmilla juoksuharjoitteilla.

Vuonna 2016 harjoitteluni ja liikkumiseni muuttuu. En usko että teen viime ja tämän vuoden juoksuhaasteiden kaltaisia kovia yksittäisiä määräviikkoja vaan lähden hakemaan juoksutapahtumista motivaatiota juosta yksittäisiä pitkiä lenkkejä. Tuo tarkoittanee käytännössä sitä että juoksen useita maratoneja ilman aikatavoitetta pelkkinä pitkinä treeneinä.

Mulla on sellainen fiilis että vuonna 2016 menen reilusti eteenpäin kaikilla mittareilla. Hylkään erilaisia ennakkokäsityksiä ja dogmeja. Juoksen edelleen fiiliksen mukaan mutta tajuan kehittymisen vaatimat realiteetit. En usko että vielä ensi vuonna harjoittelen esimerkiksi kahdesti päivässä mutta pidän täysin mahdollisena että sekin vuosi vielä koittaa. Ajattelin aiemmin etten koskaan tule juoksemaan enempää kuin 1500 kilometriä vuodessa mutta tuo aiemmin tässä tekstissä ilmoille pöllähtänyt lukema 1642 km sai mut tajuamaan että tuollaistakaan ei kannata miettiä eikä päättää.

Aina ei voi mennä eteenpäin ja olen lopulta täysin tyytyväinen siihen miten kulunut vuosi meni. Alamäissä mennään kovaa ja ylämäissä pitää raataa ja nauttia maitohapoista mutta tasaisella ehtii ajattelemaan, oppimaan ja lopulta myös kehittymään. Jokainen harjoitus ei välttämättä kehitä mutta jokainen harjoitus on oppimisprosessi ja mahdollisuus oivaltaa jotain tästä hienosta seikkailusta jota myös elämäksi kutsutaan.

Toivotan kaikille lukijoille ja mukana matkassa kulkeneille kevyitä kilometrejä ja raskaita rautoja vuodelle 2016!