Voi veljet mitä sieltä tallennuksesta lopulta löytyikään! Aivan tuore festivaaleilla ympäri maailmaa palkittu kalliokiipeilydokumentti Valley Uprising!
Dokkarissa keskitytään amerikkalaisen kalliokiipeilyn mekkaan, Yosemiten kansallispuistoon, ja kiipeilyn evoluution sen tarjoamilla huikeilla nousuilla. Dokumentti lähtee liikkeelle 1950-luvulta jolloin ensimmäiset kiipeilijät alkoivat löytää alueen tarjoamia mahdollisuuksia ja ryhtyivät kehittämään nykyaikaista kalliokiipeilyä. Alkuvuosina varusteita ja välineitä oli loputon määrä, reiteille hakattiin kiinni esimerkiksi niin pysyviä kuin väliaikaisiakin köysitikkaita. Reittejä joita pidettiin mahdottomina kiivetä lähdettiin haastamaan mutta huipulle pääsemiseen kului kuukausia tai jopa vuosia. Nykyään tuollainen reitti saatetaan kiivetä parissa tunnissa ilman minkäänlaisia varusteita tai välineitä.
Valley Uprising muistuttaa paljon Dogtown and Z-boysia, loistavaa skeittausdokkaria 2000-luvun alusta. Kerronta ja tyyli on samanlaista, kuvamateriaali koostuu harvojen videovälähdysten ohessa lukuisista lajin pioneerien haastatteluista ja valokuvista. Molempien kertojana toimii Hollywood-tähti, Dogtownissa Sean Penn ja Valley Uprisingissa Peter Sarsgaard. Tietysti molemmissa dokumenteissa kuvataan myös extreme-tyyppisiä urheilulajeja, niiden kehitystä suunnilleen samana aikakautena ja harrastajien vauhdikasta elämäntapaa. Sekä skeittaus että kalliokiipeily ovat nimittäin molemmat ehdottomasti elämäntapalajeja joissa hypätään pois oravanpyörästä ja käyttäytymisnormeista kohti mahdollisimman suurta vapautta ja samalla myös vastuuta omista valinnoista. Kymmenen vuotta sitten kirjoittamani juttu Dogtown and Z-boysista on luettavissa osoitteessa http://www.elitisti.net/artikkeli/2005/10/006605 .
Kalliokiipeilyn kehitys on ollut hurjaa. Lajia on ajanut eteenpäin keskinäinen kilpailu joissa erilaisia tyylisuuntia edustaneet kiipeilijät ovat lietsoneet toisiaan aina vain kohti kovempia suorituksia. Kun toinen meni edeltä ja halusi tuutata reitin täyteen pultteja, toinen tuli perässä ja nyppi joka ainoan pultin irti. Lopulta vuosien ja vuosikymmenten edetessä välineet katosivat ja jäi jäljelle vain oma vartalo ja kova kivi.
Dokumentti huipentuu kertomuksiin nyky-Yosemiten hurjimmasta kiipeilytekniikasta, free solo climbingista. Vapaassa soolokiipeilyssä ei ole köysiä, ei varmistajia. Se on boulderointia jossa alla ei ole patjoja eikä pelastajaa vaan virhe tarkoittaa välitöntä kuolemaa. Ainainen halu kohti hurjempia ja mahdollisimman äärimmäisiä kokemuksia on ajanut kiipeilijät roikkumaan sormenpäidensä varassa satojen metrien korkeudelle.
Vapaan soolokiipeilyn kovimpana nimenä pidetään Alex Honnoldia joka on mukana myös Valley Uprisingissa edustamassa nuorinta ja lahjakkainta kiipeilijäsukupolvea.
Tässä mykistävän kauniissa videossa Honnold kiipeää Yosemiten Heaven-nimisen reitin.
Osa kiipeilijöistä on alkanut hakea lisäfiilistä nousuihin pingottamalla vaijereita seinämien välillä ja kävelemällä nuoraa pitkin ja vieläkin useampi on löytänyt base-hyppäämisestä nopean ja päräyttävän keinon laskeutua takaisin maanpinnalle. Moni on luonnollisesti myös menettänyt henkensä näiden harrastusten parissa.
Valley Uprising saattaa joskus ilmestyä vielä joillekin tv-kanaville, ilmoittelen vaikka täällä blogissa jos sen jostain ohjelmatiedoista bongaan. DVD:n ja blurayn sekä digitaalisen latauksen voi hankkia osoitteesta http://senderfilms.com/productions/details/809/Valley-Uprising , traileri pyörii mm. Vimeossa.
Kiipeily on ollut mulle jo vuosia sellainen laji jota olisin halunnut kokeilla mutta ei ole vain tullut lähdettyä. Vanhalla kuntosalillani oli noin kymmenen metriä korkea kiipeilyseinä jota olisi saanut kiivetä vain valjaiden ja varmistajan kanssa mutta joskus kun kaikki muut olivat jo lähteneet jäin testailemaan.. Ihan pikkuisen vain, tottakai ;)
Viime tiistaina päädyttiin kuitenkin oman superjunnun ja kavereiden kanssa paikallisen kiipeily-yhdistyksen hallille, Caveen. Tarjolla oli noin neljä metriä korkeita boulderointiseinämiä, täällä ei siis käytetä mitään varmistuksia, valjaita tai välineitä vaan alla on patjoja joihin pudottaudutaan kun voimat ja taidot loppuvat.
Moni seinä näytti tosi haastavalta, erityisesti tietysti nämä negatiivisen kallistuksen tarjoamat seinät. Sellaisiakin nousuja oli onneksi useita joissa tällainen heikon puristusvoiman omaava noviisikin pääsi etenemään ihan kattoon asti. Tämän korkuisissa ja tyylisissä paikoissa ideana kai kuitenkin olisi liikkua enemmänkin sivusuunnassa ja rikkoa erilaisia haasteita ja pulmia. Niiden aika ei kyllä ollut mulle ihan vielä :)
En tiedä oikeasta tekniikasta yhtään mitään mutta maalaisjärjellä ajateltuna olisi varmaan helpointa jos onnistuisi pitämään kropan mahdollisimman lähellä seinää. Pienempiä otteita en osannut tai pystynyt hyödyntämään juurikaan, aina tuli etsittyä reitti jossa sai isompia motteja hyppysiin ja varpaiden alle. Homma toimi aina jos sai vähintään toisen käden ja toisen jalan tai molemmat kädet hyviin otepintoihin, yhdellä handulla tai pelkillä jaloilla olin pulassa.
Pojalla riitti energiaa vaikka tulimme kiipeilyhallille suoraan tunnin kestäneistä painonnostoharjoituksista.
Kiipeily oli tosi hauskaa ja haastavaa touhua ja kyynärvarsissa tuntui mojovalta seuraavana päivänä. Hallilla oli myös kiipeilijöiden oheisharjoitusvälineitä kuten katosta roikkuvia köysiä ja voimistelurenkaisiin kiinnitetyt pallot. Pienemmissä tennispallon kokoisissa boltseissa onnistuin jokusen leuan vetämään mutta isoihin palloihin en lähtenyt edes yrittämään. En olisi varmaan edes saanut roikuttua niissä. Huikeita urheilijoita nämä kiipeilijät! Mähän olen ollut jo vuosia Galina Parfenovin youtube-videoiden ystävä, ihan jäätävää harjoittelua ja sormien puristusvoimaa, tsekatkaa vaikka videot Training for Climbing ja Advanced Training for Climbing.
Seinäkiipeily voisi olla erinomaista oheisharjoittelua painonnostoon, molemmissa tarvitaan kehonhallintaa, liikkuvuutta, vahvaa pitoa sormista ja magnesiumia :D Toivottavasti ehditään käymään kiipeilyhallilla jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti