Palauttelua marjaisan fillaroinnin parissa.

Harjoittelu ei ole ollut viime viikkoina kovinkaan kuormittavaa. Olen ehtinyt vetämään pääsääntöisesti vain neljä harjoitusta viikossa joista kolme on ollut kevyitä juoksulenkkejä. Viime keskiviikkona ollut eka painonnostoharjoitus pariin kuukauteen oli melkoinen shokki kropalle, valuin järjettömän määrän hikeä treenin aikana ja seuraavat kaksi päivää oli vaikea kävellä kun jalat oli niin nuijitut. Siitä huolimatta sain juostua sekä torstaina että perjantaina 13 kilometriä molempina päivinä mutta molemmille lenkeille lähteminen oli aika kankeaa. Jokaisen kilometrin myötä lihakset kuitenkin alkoivat liikkua helpommin ja pienemmällä tuskalla.

Muutama viikko on varmaan vielä aika kovaa kropalle painonnoston tultua kuvioihin mutta eiköhän paikat siihen taas äkkiä totu. Jos ja kun saan myös toisen voimatreenin mahdutettua viikkoon niin jalat alkaa vieläkin paremmin tottua siihen että kyykkyjä tulee reilummin.

Viikonloppunakin olisin voinut treenata mutta tuli vain ulkoiltua paljon ja tehtyä kevyttä palauttavaa liikkumista, pyöräilyä ja kävelemistä. Lauantaina lähdettiin pojan kanssa ostamaan torilta vähän marjoja ja herneitä ja sen päälle oli tarkoitus heittää fillarilenkki, vaikkapa kymppi taukoja pidellen ja ilmoja katsellen. Käytiin siellä torilla, sitten meidän kesätiluksilla ja lopulta kavereiden luona kylässä. Kotimatkalla poikettiin ostamassa vielä kaupasta paketillinen vaniljajätskiä. Kotona reppua purkaessa tajuttiin millainen juttu oli täysin sattumalta tapahtunut.

Jätskin lisäksi mukaan oli tarttunut seitsemää(!) eri marjaa. Aamulla torilta ostettiin mansikoita ja alhaalla keskellä näkyviä mustia marjoja, sen jälkeen poimittiin omalta plantaasilta vadelmia ja kun käytiin kavereiden luona kylässä niin saatiin vielä kotiinviemisiksi minigrip-pussilliset tummia ja vihreitä karviaisia ja punaherukoita. Mustaherukat on jäämistöä torstailta jolloin ostettiin niitä viiden kilon laatikollinen ja tuupattiin pakastimeen talven varalle.

Jos polkaisisin käyntiin kisan jossa pitäisi tunnistaa tuo alhaalla näkyvä tumma mysteerimarja niin keksisiköhän joku oikean vastauksen? Se kun ei ole mustikka, kaarnikka eikä marja-aroniaa. Kyseessä on saskatoon eli kanadalainen marjatuomipihlaja (maalaa teksti jos et jaksa pähkäillä vaan haluat tietää vastauksen). Puolen litran rasia maksoi torilla kolme euroa ja tokihan tällaista uutuutta pitää testata. En ollut kuullut marjasta ennen tätä kesää mutta olen törmännyt nimeen viime viikkoina parikin kertaa ja olihan sitä maistettava. Hieman mustikan makuinen, mutta vieläkin pehmeämpi. Hieno mieto aromi ja myyjän mukaan ravintoarvot ovat erittäin korkeat, vastaavat kuulemma jopa tyrniä. Sen verran hyvää se oli että ne loppuivat ekana.

Täydelliseen jätskiannokseen ei tosiaan tarvita strösseleitä, hilloja, kastikkeita ja kermavaahtoa. Seitsemän marjaa riittää - ehkä vähän vähempikin ;)