Nälkämaan juoksu.

Lähdin aamulla yhdeksän jälkeen lenkille, edessä 13 kilometriä. Etenin kolme kilsaa ja alkoi tuntua oudolta. Vatsa! Vatsani kestää lenkkieväänä tuimimmatkin geelit ja proteiinipatukat ja voin lähteä juoksemaan vaikka samantien syötyäni perhepizzan. Mutta nyt ekaa kertaa olin todella maassa vatsan takia. Kyse ei ollut mistään krampista tai varsinaisesta vatsakivusta.

Vatsassa kurni ja se kumisi tyhjyyttään. Joka askeleella se vain paheni ja paheni kunnes se muuttui lähes kivuliaaksi. Nälkä oli niin kova että jos olisin törmännyt metsäpoluilla hirveen tai edes oravaan niin olisin varmaan syönyt sen.  Olen sellainen ihminen jota nälkä ei haittaa yhtään. Se on vähän huonokin juttu, siis tottakai tunnen nälkää mutta pystyn elämään sen kanssa. Syön sitten kun se on seuraavan kerran mahdollista ja jatkan elämää kuin ei mitään hätää. Mutta nyt se nälkä lamaannutti ja teki taivaltamisesta harvinaisen epämiellyttävää.

En harrasta mitään aamuaerobisia tyhjällä vatsalla, se on täyttä huuhaata. Olin syönyt aamupalan puoli tuntia ennen lenkille lähtöä, ihan kuten aina ennenkin. Kuuden-seitsemän kilometrin jälkeen tein itselleni harvinaisen tempun. Luovutin ja lähdin kotiin. Söin ison annoksen riisiä, lihapullakastiketta ja salaattia vaivaiset kaksi tuntia aamupalan jälkeen. Se auttoi hieman.

Tämä erikoinen lenkki oli varmaan ihan tarpeellinen herätys ongelmasta joka on ollut olemassa jo pidempään. Hyvin usein en yksinkertaisesti syö riittävästi kulutukseen nähden. Olin juossut eilen 13 kilometriä ja päivän mittaan syönyt kohtuullisen vähän, oletettavasti tämän aamun aamupala humahti saman tien edellisen päivän energiavajeen ja palautumisen polttoaineeksi ja tankki oli tyhjä käytännössä jo heti kun olin viimeiset muruset saanut lapioitua pötsiin.

Olin kyllä varautunut vähän kovempaan energiankulutukseen ja lisäsin aamupuuroon ruokalusikallisen hunajaa. Nerokas veto, se varmaan täyttääkin vatsan äärimmilleen.. Joku sata kaloria lisää on pelkkä pisara valtameressä eikä auta yhtään mitään.

Syön yleensä aamupalalla puuroa ja leipää, lepopäivinä vain jomman kumman. Se ei taida riittää, erityisesti jos leivällä tarkoitetaan paria riisi- ja maissikakkua kuten tänään. Vieläkin suurempi ongelma on pitkät välit tuhtien aterioiden välillä. Reilun kokoisia 500-1000 kalorin aterioita pitäisi olla päivässä kolmesta viiteen tasaisin väliajoin eikä 1-2 kuten nyt usein käy. Liian iso osa päivän kaloreista tulee myös syötyä illalla ja päivällä on pitkiä tyhjiä jaksoja. Silloin olisi juuri kaikista tärkeintä saada ravintoa sisuksiin koska aamupäivät kuluvat usein treenatessa.

Olen saanut juomisen erinomaiseen kondikseen viime vuosien aikana ja vettä tulee nautittua riittävästi koko ajan. Nyt pitäisi olla se hetki että myös ruokapuoli tulee hoidettua oikealle tolalle. Niin järjettömältä kuin se kuulostaakin niin pitää varmaan alkaa pitämään jotain ruokapäiväkirjaa ja laskea kaloreita! No yritetään nyt kerran vielä, jos ei suju niin sitten nämä kovemmat keinot käyttöön.

Tämä asia ei ole mitenkään uusi, olen paininut sen kanssa jo pidempään. Erityisesti ongelman on tajunnut viime vuosina kun olen alkanut harrastaa liikuntaa. Proteiinimääristä on puhuttu paljon mutta varmasti myös meitä on todella paljon joille energiaa ei yksinkertaisesti tule riittävästi sisään. Se heikentää merkittävästi palautumista, suorituskykyä ja kehittymistä. Olen aivan varma että olen ainakin ajoittain jäänyt monessa asiassa heikommalle kehityksen kaistalle tämän asian takia. Ei tämän touhun teemana pitäisi olla mikään kevyet ruuat, raskaat reenit. Se on mahdoton yhtälö.

Käytiin tänään muuten myös uimassa. "Kiva" sattuma, uimisen jälkeenhän on aina ihan älytön nälkä! Mistä ihmeestä se muuten johtuu, onkohan asiaa tutkittu? Tottakai jos ui paljon niin energiaa kuluu ja myös kylmässä vedessä oleminen vie elimistöltä paukkuja kun ruumiinlämpöä täytyy pitää yllä. Mutta kun sama efekti toteutuu vaikka vain lilluttelisi paikallaan jossain kylpylän lämpimässä altaassa?!

Tää saattoi olla kesän vika helteinen päivä ja vika uintireissu luonnonvesiin ennen avantouintikautta.

Mutta tämä oli myös syksyn eka päivä jolloin syötiin nahkiaisia! Täydellistä välipalaa uintireissun jälkeen.