Talviuintikausi käyntiin ja kilsan vetoja.

Sain vähän aikaa sitten kuulla että paikka jossa olen käynyt parina viime talvena avannossa on ainakin toistaiseksi suljettu. Onneksi lähellä on muitakin talviuintipaikkoja joten valinnanvaraa löytyy. Suurin osa uintipaikoista on tietysti luonnonvesissä, joessa, meressä tai järvessä. Päädyin kuitenkin ensin testaamaan kliinisempiä olosuhteita, maauimalan lastenallasta jota pidetään läpi talven auki uimareille.

Talviuinti tarkoittaa perinteisesti avannossa käymistä. Viime talvi oli kuitenkin niin surkea että mitään avantoa ei koskaan lopulta tullutkaan vaan pienetkin järvet olivat käytännössä sulia. Olisi paljon hienompi fiilis tassutella lumisen maiseman läpi ja pulahtaa jäiden keskelle mutta ilmastoa on turha purnata. Onneksi en odottanut talvea, jota ei koskaan tullutkaan, vaan kävin joka kuukausi uimassa ainakin kerran.

Samaa perinnettä jatkoin eilen. Talvesta ei tosiaan ollut tietoakaan kun menin maauimalaan, 11 astetta lämmintä, vesisadetta ja kovaa tuulta.. Mutta kun kerran on marraskuu niin sanottakoon reissua nyt sitten talviuintikauden avaukseksi. Viime syksynä kävin erään lokakuisen juoksutapahtuman jälkeen tuolla lastenaltaassa kääntymässä mutta muuten paikka on tuttu vain lämpimiltä kesäpäiviltä. Ajattelin ettei siellä varmaan ketään ole noin huonolla kelillä mutta olinkin täysin väärässä. Porukkaa oli kuin pipoa. Mitenköhän kovat ruuhkat on sitten kun on oikeasti kunnon olosuhteet talviuinnille?

Eka kerta kun veteen menee suihkun jälkeen on aina shokki kropalle ja kauden avauksessa se on ehkä vieläkin suurempi. Vanhassa avantopaikassa pidin aina laiturista kiinni kun olin vedessä, oli vähän huono fiilis olla siellä pimeän keskellä jäisessä vedessä usein aivan yksin. Olen huono uimari ja vielä huonompi sukeltaja, mitä jos tulisi vaikka joku kramppi? Putoaisin pohjaan tai katoaisin jään alle. Lastenaltaassa tuota vaaraa ei olisi joten uintifiiliskin oli erilainen. Kastautumisen lisäksi otin aina muutamia vetoja ja köllöttelin enemmänkin veden alla. En nyt sentään kuitenkaan minuuttikaupalla :D

Talviuimisessa on monta hienoa kohtaa. Se tunne kun kylmyydestä huolimatta menee veteen reippaasti ilman kummempia fyysisiä tai henkisiä panikointeja. Se kun huomaa että nolla-asteinen vesi on pakkasilmaa lämpimämpää ja vedessä olo tavallaan tuntuu jopa lämpimältä. Tai kuten eilen kun ilma oli tosi lämmintä niin se miten vedestä pois tuleminen kylmään ulkoilmaan tuntuu kuin olisikin sisällä lämpimässä.

Saunassa riitti porukkaa. Mun mielestä kylmässä vedessä uimisen jälkeen tavallinen lämmin sauna riittää, löylyä heitetään vain ajoittain. Suurin osa muistakin taitaa olla samaa mieltä eikä vanhassa avantopaikassa kukaan kyseenalaistanut tuota kirjoittamatonta sääntöä. Osa muisteli vuosien takaa tilannetta kun joku oudompi heppu oli ilmestynyt mestoille ja heittänyt kiukaan kylmäksi paiskomalla vettä jatkuvalla syötöllä. Uskomatonta urpoilua, oli yhteinen tuomiomme.

No eiköhän tuonne eilen ilmestynyt joku Sauna-Timo. Tyyppi oli toisella puolella isoa saunaa joten en päässyt kuittailemaan mutta tolkutonta vauhtia se sitä löylyä heitteli. Jostain syystä me kymmenen muuta äijää olimme pärjänneet jo pitkään ilman kiulua.. Saunavandaaleista on ollut silloin tällöin juttua lehdissäkin, kyseessä on ilmeisesti valtakunnallinen ilmiö mutta täällä meillä päin touhu on välillä ihan överiä. Uimavalvojien on pitänyt olla saunoissa valvomassa ettei vanhat parrat tuo kotoa ämpäreitä :D Kannattaisi varmaan hankkia oma sauna niin saa ottaa löylyä ihan timona.

Kaikesta huolimatta kannatti käydä. Rentouttavaa ja hienoa touhuahan tuo talviuinti on, jääkarhuna on mukavaa.

Tänään ei ollut rentouttavasta köllöttelystä tietoakaan kun aamupäivän ohjelmassa oli kilometrin mittaisen purtsin kiertämistä viidesti. Pururata oli monta päivää kestäneiden sateiden jäljiltä upottavaa mutavelliä ja kun siihen lenkuraan sisältyy myös kaksi kovaa ylä- ja alamäkeä niin oli hienoa lähteä juoksemaan - 1000 metrin vetoja! Nämä ovat niin tylyä settiä että otin niitä juoksun aikana vain kaksi.

Ensimmäinen kierros kevyesti lihaksia lämmitellen mutta toinen jo täysillä alusta loppuun. Kolmas kierros palautellen ja taas neljäs kierros niin lujaa kuin pystyi. Varsinkin toinen mäki joka on todella lyhyt mutta aivan seinäjyrkkä oli melkoisen messevä välipala keskellä rundia. Viides eli viimeinen kierros taas palautellen loppuverryttelynä ja jäähdyttelynä.

Viikko sitten juoksin reilun kutosen jossa 4x 500 metriä ja loppuun 300 metrin ylämäkiveto täysillä, sekin oli rankka. Mutta tämä oli ehkäpä vieläkin pahempi. Kroppa tyhjeni täysin. Mulla oli heti harjoituksen jälkeen niin kova nälkä että sellaista harvoin kokee.. ja olin just ennen treeniä syönyt aamupalan. Vatsalaukku kairautui selkärankaan ja tuntui täysin ontolta. Todella hämmentävä tunne. Ehkä se kertoo siitä että tuli oikeasti jätettyä sinne kuraiselle polulle ihan kaikki?

Mun uudet pitkät juoksutrikoot saapui tänään, testaan ja kirjoittelen niistä sitten myöhemmin. Tänään saapui myös tieto siitä että olen nyt virallisesti Painonnostoliiton kolmostason kansallinen tuomari! :)