Rahkamania.

Rahkaa aamupalaksi, rahkaa välipalaksi. Lounaaksi, päivälliseksi ja tietysti iltapalaksi myös. Viime aikoina on tullut fiilis että rahkaa syödään nyt ihan törkeitä määriä. Keväällä Valio ilmoitti sulkevansa kaksi juustolaakin koska rahkalla on kovempi menekki. Kaupoissa ei ole mitenkään tavatonta että rahkahyllyllä on tyhjiä kohtia kun varasto on myyty loppuun. Lehtijutuissa on kerrottu kuinka suomalaiset popsivat proteiinia jo aivan liikaa ja jatkuva rahkan mussuttaminen on turhaa. No oho! Miten tässä nyt näin kävi.

Rahkauutisointiin tuli viime viikolla uutta väriä kun Vantaan Sanomat kertoi proteiinirahkojen myynnin romahtaneen. K-kauppias sanoi jutussa mm. Valion Profeel mustikkarahkojen kuukausimyynnin pudonneen vuodessa 300 purkista 57 purkkiin vaikka tuotteella oli nyt kampanja takana. Mun mielestä kuulostaa vähän oudolta että näin tarkkoja tietoja kerrotaan julkisuuteen, yleensä tämän tyyppisiä asioita pidetään liikesalaisuuksina, mutta kun ne nyt kerran on esillä niin mietitäänpä vähän mistä on kyse.

Kauppias kelailee että netissä vellonut keskustelu proteiinirahkojen sokerimääristä on vaikuttanut kulutukseen. En ole hirveästi törmännyt tämän tyyppiseen keskusteluun, musta tuntuu oudolta jos joku ei ole tajunnut mitä syö. Rahka on aika hapan elintarvike joten jos se maistuu makealta niin siihen on varmaan lisätty sokeria tai muuta makeutusainetta! Purkin kyljessä on myös kattava tietopaketti ravintosisällöstä ja ainesosista. Ehkä joku sherlock ei ole ollut hereillä - tai yksinkertaisesti valmistajien luomat mielikuvat ovat menneet läpi. Proteiinirahkamainoksessa treenin jälkeen pukkarissa auki napsahtava purkki tarkoittanee sitä että tässä on kyse todella terveellisestä tuotteesta joka tekee nauttijastaan vähintäänkin piirikunnallisen tason fitness-rambon.

Brändin luojien tehtävänä on saada menekki nousuun mutta pelkästään jo koko proteiinirahka-nimike on kyllä kyseenalaistettu jo buumin alussa. Ylen Kuningaskuluttajassa kysyttiin syksyllä 2012 johtaako Valio harhaan kun se nimittää maustettua ja sokeroitua tuotetta proteiinirahkaksi vaikka siinä on yhtä paljon tai jopa vähemmän proteiinia kuin tavallisessa maustamattomassa rahkassa. Samaa aihetta ruoti viime viikolla ilmestynyt Kuluttaja-lehti. Miksei kukaan myy hiilarijugurttia jossa on yhtä paljon hiilihydraattia kuin tavallisessa jugurtissa?

On siis rahkoja, proteiinirahkoja ja myös välipalarahkoja sekä jälkiruokarahkoja. Vertaillaanpa vähän käytännössä miten ne eroavat, käytän tässä esimerkkinä Arlan tuotteita ja arvot ovat aina per 100 grammaa:

Arlan perusrahkassa on 60 kaloria, 11 grammaa proteiinia ja 4 grammaa sokeria.

Arla Protein-sarjan alla myytävässä puolukan makuisessa proteiinirahkassa on 70 kaloria, 10 grammaa proteiinia ja 6.3 grammaa sokeria. Sitä on maustettu myös stevialla.

Arla Lisäaineeton-sarjassa myydään välipalarahkoja, kuten Mansikka-omenaa. 90 kaloria, 8.5 grammaa proteiinia ja 11 grammaa sokeria.

Arla Keittiö-sarjan rahkat on tarkoitettu käytettäväksi esimerkiksi leivonnassa tai syötäväksi jälkiruokana ihan sellaisenaan. Jouluisassa piparkakkurahkassa on 161 kaloria, 7.1 grammaa proteiinia ja 14 grammaa sokeria.

K-kauppiaan esimerkkinä käyttämässä Valion Profeel mustikkarahkassa on 80 kaloria, 11 grammaa proteiinia ja 9.6 grammaa sokeria. Se on siis kaloreiden puolesta Arlan proteiinirahkan ja välipalarahkan välissä, proteiinissa vastaa tavallista rahkaa ja sokerin määrässä lähellä Arlan välipalarahkoja.

Olen testannut lähes kaikkia kotimaisia rahkatuotteita peruskamasta jälkkäreihin ja juuri tuo Profeel mustikka on mielestäni huonoimman makuista. Vuosi sitten kun myynti oli tapissa se oli vielä uusi tuote joten ehkä muutkin testasivat sitä ja ajan myötä tajusivat ettei maku ole kovin kaksinen? Tai tosiaan silmät aukesivat tosiasioille tuotteen sokerisuudesta. Valikoimaa on nyt myös paljon enemmän kuin vuosi sitten joten yksittäisiä makuja myydään samassa suhteessa varmasti myös vähemmän kuin aiemmin.

Olen vähän useampaakin mieltä asiantuntijoiden lausunnoista siitä että suomalaiset syövät nyt liikaa rahkaa tai proteiinia ylipäätään. Olen täällä blogissanikin sen alkutaipaleelta asti kirjoittanut miten esimerkiksi harjoittelussa saavutettujen tulosten kohdalla on kyse todella pienistä prosenteista ja promilleista mitä tulee vaikkapa siihen syökö päivässä 70, 80 vai 90 grammaa proteiinia tai siihen syökö treenin päälle banaanin ja lasin maitoa vai jonkun protskupirtelön. Vaikutusta voi olla suuntaan tai toiseen mutta tavalliselle liikkujalle asia on täysin mitätön ja kyse on lähinnä omasta mieltymyksestä. Harjoittelun laadun, levon ja ravinnon kokonaiskuva ratkaisee, ei pikkuseikat. Mun mielestä on erittäin valitettavaa jos mennään yleisen ilmapiirin mukana eikä mietitä mikä sopii itselle. Proteiinirahkamainosten rummuttaminen niin telkkarissa kuin vaikka treeniblogeissa sekä jatkuva proteiinista jauhaminen ylipäätään on luonut aika omituisen ja vääristyneen mielikuvan monille. Siihen kai mielikuvamarkkinoinnilla pyritäänkin.

Toisaalta mun mielestä on paljon kivempi lukea uutisia siitä miten suomalaiset mussuttavat paljon rahkaa kuin siitä että suomalaiset juovat paljon viinaa tai mässyttävät hirveät määrät vaikka sipsejä. Ongelmia ei tarvitsisi väkisin keksiä kun niitä ei oikeasti ole. Tuskin tilastojenkaan valossa rahkaa nyt mitään mullistavia määriä syödään, se on vain korvannut jugurtteja ja muita välipaloja. Niihinkö pitäisi palata? Sama sokeridilemma jyllää niidenkin kohdalla.

Sokeroitujen rahkojen kohdalla on vähän sama tilanne kuin vaikkapa pähkinöissä. Tavallinen pähkinä on parempi kuin suolattu mutta onhan niissäkin hyviä rasvoja ja myös sitä proteiinia joten se voittaa vaikka sipsit.

Mielenkiintoista nähdä miten paljon rahkan menekki muuttuu - ja mihin suuntaan. Karppausbuumi hääräsi leipomoiden peikkona ja leipämyynnin laskiessa sai ne kehittämään jos jonkinlaisia karppileipiä vähillä hiilareilla ja isoilla protskumäärillä. Aika moni noista tuotteista lienee jo kuollut ja kuopattu ja moni syö taas leipää entiseen malliin.
 

Itse aion kyllä jatkossakin syödä rahkaa, välillä sokerilla ja välillä ilman. Lempirahkani kuosi muuten muuttui yllättäen viime viikolla, mustikkavarvuista siirryttiin kukkaiskedoille. Maku oli tuttu ja turvallinen. Mainioon  välipalaani kuuluu purkillinen rahkaa, jugurttia ja vaikkapa viipaloitu banaani.

Rahka on rynnistänyt muuten nyt myös lopullisesti aamiaispöytiin. Rahkaskenen megajulkkis, quarkkifysiikan dosentti R. Ahkamuija on tunnettu siitä että hänellä on reissuilla mukana omat rahkat jotka hän ottaa messiin hotellien aamupalabuffetteihin. Oltiin viime viikolla perheen kanssa risteilyllä ja voin kertoa että ainakin Viking Gracen aamupalapöydästä löytyy rahkaa isossa kulhossa! Olin tästä lähes yhtä innoissani kuin koko muun buffetin tarjonnasta yhteensä. Onko maustamaton jugurtti nyt lopullisesti lyöty ja aivan passé hedelmien ja myslin kaverina?

Voiko tällaista kirjoitusta päättää muuten kuin toteamalla että menenpä avaamaan purkillisen rahkaa!