Olen kirjoittanut muutaman kerran proteiinista ja esitellyt kehittämäni termin proteiinitehokkuus. Tarkoitan sillä sitä, kuinka paljon proteiinia jossain ravintoaineessa on per 100 kalorin annos. Proteiinitehokkuus on erityisen tärkeä asia kalorinkulutustaan ja energiantarvettaan tarkkailevalle treenaajalle. Linkit näihin bloggauksiin: Proteiinin lähteet vertailussa, osa 1. , Proteiinin lähteet vertailussa, osa 2: patukat ja juomat. , Proteiinin lähteet vertailussa, osa 3.
Näissä bloggauksissa, kuten proteiinikeskustelussa yleensäkin, keskitytään proteiinin laskennallisiin määriin. Proteiini, kuten kaikki luonnossa esiintyvät asiat, käyttäytyvät eri tavalla laboratoriossa ja elimistössä. Proteiinin sisältämien aminohappojen järjestys ja kumuloivuus vaikuttavat siihen miten ison osan laskennallisesta proteiinista elimistö todella pystyy hyödyntämään. Tätä proteiinin imeytyvyyttä mitataan PDCAAS-asteikolla. PDCAAS on lyhenne sanoista Protein Digestibility Corrected Amino Acid Score.
Pääsääntöisesti voidaan sanoa että eläinperäiset proteiinit imeytyvät paremmin kuin kasviperäiset, näissäkin on kuitenkin eroja. PDCAAS-asteikolla 1 on suurin ja 0 pienin arvo. Parhaiten imeytyvät maitokaseiini, munanvalkuainen, maitoproteiini ja soijaproteiini saavat täyden ykkösen. En ole alan asiantuntija mutta käsittäisin niin että esimerkiksi lukeman 0.52 maapähkinä imetyisi elimistöön 52 prosenttisesti ja naudanpihvi lukemalla 0.92 imeytyisi 92 prosenttisesti? Voiko joku vahvistaa tai kumota tämän? PDCAAS-listoja löytyy vaikka googlella, tässä linkki wikipedian artikkeliin.
Tänään on salipäivä joten pukuhuoneessa treenin jälkeen join purkin Maximin proteiinijuomaa, kohta syön lounaaksi tonnikalaa ja purkin rahkaa. Kotona lautasellinen possunsuikaleita ja riisiä ja iltapalaksi rahkamättö. Imeytyy sitten miten vain niin eiköhän tuo määrä riitä korjaamaan lihasvauriot ja tekemään kropasta taas vähän vahvemman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti