En ollut koskaan ollut avannossa ja kesälläkin menen yleensä luonnon vesiin vasta heinäkuussa ja mielellään hellepäivänä. Päätin kuitenkin että nyt olisi hyvä sauma repäistä ja tehdä jotain ekaa kertaa. Hain pyyhkeen mökistä ja menin kokeilemaan. Kokemus oli positiivinen ja ajattelin että ensi talvena sitten taas uudestaan. No, viime talvi oli ja meni enkä käynyt uusimassa avantokokeiluani.
Viime viikolla leirintäalueen facebook-ryhmästä tuli mainos että avantouintikausi alkaa taas. Päätin että nyt olen messissä, oli keli mikä tahansa niin tämä talvi uidaan ulkona. Avovaimo lupautui lähtemään mukaan, ainakin saunomaan jos ei ihan avantoon asti.
Viime viikolla sataneet lumet olivat jo ehtineet sulaa pois ja keli oli normaalin syksyinen rannikkokaupungissa, myrskyisä tuuli ja muutama aste lämmintä. Pukuhuoneessa vaatteet pois, tassuttelin laiturille ja kastauduin vedessä. Jes! Tästä se lähtee. Saunomista vähän välissä ja kävin lopulta kolme kertaa kastautumassa.
Avantouinti on henkinen juttu. Vesi tuntuu kaikista varmaan yhtä kylmälle mutta asennoituminen ratkaisee miltä se lopulta tuntuu. Itse päätin ekalla kerralla asettautua jääkarhun nahkoihin. Mietin miltä jääkarhusta tuntuu tassutella jäälohkareella ja loikata raikkaaseen mereen nautiskelemaan polskuttelusta.
Jos suhtautuu avantoon suurella pelolla ja jännityksellä, menee varovasti laiturille ja kirkuen kastelee vähän varpaita veteen niin kokemus tuntuu varmasti aika karulta ja vesi järkyttävän kylmältä. Mutta jos kävelee reippain varmoin askelin veteen saakka, niin syvälle että vesi nousee kaulaan asti, ja samalla rauhallisella varmuudella pois, niin saavuttaa todella hyvän olon. Sekä henkisesti että fyysisesti.
Avantouimarit tuntuvat olevan oma ystävällinen heimonsa. Vaikka täysin tuntemattomana ja ulkopuolisena on mennyt mukaan niin aina kaikki moikkaavat ja yhdessä pohditaan keliä, veden lämpötilaa ja "säväreitä". Sitä miten noin 3-asteinen vesi tuntui vielä kylmältä kun ilma oli hieman lämpimämpää mutta talvella kovilla pakkasilla 0-asteinen vesi tuntuu jopa lämpimältä kun ilma on niin kylmä.
En todellakaan ole parin avantouintikerran perusteella mikään konkari enkä asiantuntija mutta muutaman vinkin voin antaa. Kun on riisunut vaatteet, kannattaa mennä heti ulos ja veteen. Saunominen lämmittää niin paljon että on paljon rajumpi juttu mennä saunasta ulos ja veteen kuin suoraan riisumisen jälkeen. Saunan ja avannon väliä ei muutenkaan kannata rampata suoraan vaan viileän tai haalean suihkun kautta. Elimistö kannattaa sekä avantoon mennessä että sieltä tullessa totuttaa lämpötilan vaihteluihin asteittain.
Itse pidän pipoa päässä avannossa eikä pään kastelua jäisessä vedessä muutenkaan suositella. Olen myös vannoutunut uimatossujen käyttäjä, olen jo vuosia käyttänyt Arenan tossuja niin uimahalleissa, rannoilla kuin nyt avannossakin. Uimahalleissa välttyy sieni-infektioilta, rannalla teräviltä roskilta ja mutaiselta tai soraiselta pohjalta vedessä kahlatessa. Reilun kympin maksavat, Italiassa valmistetut tossut kestävät vuosia, estävät liukastumisilta uimahalleissa ja niissä onnistuu saunominenkin mukavasti. Jotkut käyttävät noita uimisenkin aikana mutta itse tykkään ottaa ne pois altaan reunalla.
Joissakin avantouintipaikoissa, kuten tuolla missä itse käyn, kulkee lämmitetty alusta saunalta laiturille eikä tarvitse kävellä lumessa ja jäässä mutta jos tarvitsisi niin uimatossut auttavat siinäkin mukavasti eikä jalat palele ja pistele kylmällä kävelemisestä.
Päätin eilen että käyn kevääseen asti vähintään kerran kuukaudessa avannossa. Haastan muutkin avantouintia kokeilleet ja siitä pitäneet aktivoitumaan ja harrastamaan touhua aktiivisesti tänäkin talvena. Ja jos joku ei ole vielä kokeillut niin eiköhän se tuhansien järvien ja meren rantojen ympäröimässä maassa onnistu helposti? Omaan mieleen rakennettujen esteiden ylittäminen on parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti