Olen viettänyt lukemattomia tunteja eri stadioneilla, urheilukentillä ja kilpailupaikoilla mutta triathlon oli vielä kokematta. Onneksi sellainenkin kisa täällä järjestetään joten jo keväällä merkkasin viime lauantain kalenteriin ja päätin että sitähän pitää päästä katsomaan.
Lauantaina aamupäivällä käytiin myös naisten olympiatriathlon joka kävi hyvänä alkulämmittelynä. Huikea kilpailu joka ratkesi vasta maalikameran kuvasta. Upeita naisurheilijoita!
Triathlonissahan kilpaillaan pääsääntöisesti kolmella eri matkalla. Olympiatriathlonissa uidaan 1500 metriä, pyöräillään 40 kilometriä ja juostaan 10 kilometriä. Pikamatkalla, jota olimme menossa katsomaan, uidaan 750 metriä (tässä tapahtumassa 600m), pyöräillään 20 km ja juostaan 5 kilometriä. Tapahtumassa oli myös jokamiesluokka jossa uintimatkana oli 75 metriä.
Se kolmas triatlon-matka onkin se kuuluisin ja legendaarisin. Teräsmies. 3.8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja 42km, siis täysi maraton, juoksua vielä päälle. Muistan jo lapsena katsoneeni telkkarista Havaijin Teräsmies-kisoja, sitä lajin suurinta ja arvostetuinta tapahtumaa, jossa Pauli Kiuru taisteli maailmanmestaruudesta. Kiuru oli aikansa superjulkkis ja yksi maailman parhaista triatlonisteista. Jos pikamatkaa voisi verrata puolimaratoniin ja täyttä matkaa maratoniin niin teräsmiesmatkaa voisi ajatella jonain ultramaratonina.
Tämä kesä on ollut kylmä ja vedet eivät todellakaan ole kunnolla lämmenneet missään vaiheessa kesää. Voin vain kuvitella miten kylmältä tuntui uida virtaavassa joessa pilvisessä ja tuulisessa säässä, lämpöä ei ollut edes kahtakymmentä. Ihan peruskesäpäivä tänä vuonna siis.
Suurimmalla osalla oli tietysti märkäpuku mutta kaikilla ei ollut...
Yleensä uintiosuus kisataan toiseen suuntaan mutta virtaus on ollut nyt niin kova että aloittelijoille olisi ollut liian kova urakka urakoida 600 metriä vastavirtaan ja uintisuuntaa oli vaihdettu.
Pyöräilystä en ehtinyt ottaa kuvia mutta tässä siirrytään pyöräilyreitiltä vaihtoalueelle josta alkaa juoksuosuus. Useilla kilpailijoilla oli lukkopolkimet ja ajokengät polkimissa kiinni, vaihtoon juostiin siis paljain jaloin. Monet laittavat pyöräilykenkiin talkkia jotta märät jalat eivät tulisi täyteen rakkoja. Kädet ja jalat puolestaan rasvataan jotta märkäpuku liukuu helpommin pois päältä.
Vaihtoalueelle jätetään pyörä ja kypärä ja laitetaan juoksukengät jalkaan. Tässä vaiheessa pitäisi olla vielä voimia juosta vitonen. Kärkikilpailijat pistelivät sen reilusti alle 20 minuuttiin, parhaat noin 17 minuuttiin mikä on jo kovaa tykitystä tuollaisen "alkulämmittelyn" jälkeen. Keskivertokisailijat juoksivat noin 25-30 minuuttia eli pk-lenkkivauhtia.
Voiton vei Mika Somppi joka on kuulemma 90-luvulla päihittänyt itse Kiurunkin. Uinti 6:49, pyöräily 35:09, juoksu 17:23, loppuaika 59:21.
Kisasta sai jälleen valtavan määrän inspiraatiota ja voimaa omaan tekemiseen mutta myös pienen triathlon-kipinän. Mitäs jos joskus itsekin? Ongelmaksi muodostuu se että osaan hädin tuskin uida (sata metriä koiran ja kissan sekoitusta ei taida täyttää uintitaidon määritelmää?) enkä omista kunnollista pyörää. Mutta tämä kokemus jää kuitenkin mieleen muhimaan ja uskon että jonain päivän viivalla saatan hyvinkin olla. Yksi kilpailija oli 83-vuotias joten mikä kiire tässä on?
Sunnuntaina katselin tarkasti naisten olympiamaratonia. Leena Puotiniemi on yksi suomalaisen kestävyysjuoksun tähdistä ja hänen otteitaan on aina mielenkiintoista seurata. Kenian ja Etiopian juoksijat eivät taida herätä viideltä juoksemaan jotta ehtivät tehdä lenkkinsä ennen kuin lapsi herää ja pitää lähteä töihin?
Tänään meni 500 juostua kilometriä rikki. Viime kuukaudet on menty tahtia 100 kilometriä per 29 päivää. 40 päivää maratoniin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti