Muutos alkoi tapahtua neljä vuotta sitten kun poikani syntyi. Poika ei suostunut nukkumaan päiväunia missään muualla kuin vaunuissa joten ensimmäiset kuukaudet kiersimme järjettömiä kolmen tai neljän tunnin vaunulenkkejä vesisateessa ja myrskyissä päivästä toiseen. Jossain vaiheessa poika onneksi oppi nukkumaan vaunuissa niin etteivät ne liikkuneet ja parveke ratkaisi ongelman. Nämä kokemukset kuitenkin aloittivat sellaisen vaiheen elämässä että ulkoilemme vuoden jokaisena päivänä. Ensin vaunuilla, sitten rattailla, pulkalla, suksilla, polkupyörällä, potkulaudalla.. Syöksyvirtaus voi olla ihan hyvä syy katsella vähän aikaa että mihin se tuuli puhaltaa mutta muuten puetaan aina sopiva määrä vaatetta päälle ja lähdetään ulos.
Aktiivinen elämäntapa, jonka lapsen kanssa touhuaminen aloitti, muovautui lopulta nykyiseen liikuntaharrastukseeni. Ei ole keliä missä en lähtisi juoksemaan ja liikkumaan ulkona, rakastan esimerkiksi sateessa juoksemista. Tämä kesä on ollut harmillinen kun juoksupäivinä ei ole satanut juuri lainkaan.. Yli 20 asteen pakkanen tai helle toki tuo lenkkeilyyn jo koko joukon uusia haasteita jotka tosin ovat vain haasteita, eivät esteitä.
Olen hyvin varma siitä että iso osa ihmisten ongelmista johtuu siitä että on vieraannuttu oikeasta elämästä, siitä mikä on tuolla ulkona. Ei ole ihme jos talvi yllättää autoilijat kun kuukaudesta toiseen istutaan autossa, toimistossa ja kodin seinien suojassa. Sää tarkoittaa lähinnä meteorologisia ennusteita, ei todellista lämpötilojen ja sään vaihtelun kokemista. Ulkoilu tarkoittaa pakollisia pihatöitä joita tehdään kirosanoja jupisten vaatteissa joissa on joko liian kuuma tai kylmä. Kukaan ei voi osata pukeutua tai liikkua sopivasti vaihtelevissa olosuhteissa ellei harjoittele. Vika on omassa itsessä, ei säässä.
Jotkut oppii ulkona touhuamisen lapsena, toiset ehkä myöhemmin. Tää kuva toi mieleen haikealla tavalla oman lapsuuden nostalgisoinnin. Lapsuus oli jo mun sukupolvella videopelejä ja tietokoneita mutta ennen kaikkea myös tuota. Pitkiä päiviä ulkona touhuamassa.
En silti tosiaankaan ole mikään kova luontoihminen. Metsässä säikähdän jokaista rasahdusta enkä tunnista yhtään sientä. Ehkä juuri siksi olen onnellinen mm. siitä joulukuun päivästä viime vuonna kun oltiin lumen huurtamassa metsässä keräämässä suppilovahveroita vuoden viimeiseen sienikastikkeeseen. Oma poika voi ehkä oppia metsässä liikkumisen jo pienenä ja osaa opettaa aikanaan sen jalon taidon vieläkin paremmin omille lapsilleen.
Jos haluaa vuorikiipeilijäksi, vuoren voi löytää yllättävän läheltä.
Taas tosi hyvä kirjoitus! Tajusin edellistalvena, että olen jotenkin tosi vieraantunut talvesta, koska pidin täytenä mahdottomuutena oikein pukeutumista. Silloin liikuin kaikkialle autolla ja usein vielä lämmitetyllä autolla. Lämmityspiuhan kävin laittamassa kiinni aivan liian vähissä vaatteissa ja sen muutaman minuutin ulkonaolon jälkeen hytisin sisällä kaksinkertaisen ajan.
VastaaPoistaViime talvena oli sitten pakko alkaa opetella ulkona tarkenemista, kun piti päivittäin kävellä useampi kilometri yliopistolle. Tänä vuonna aion mennä sopeutumisen kanssa vieläkin pidemmälle ja jatkaa lenkkeilemistä läpi talven.
-M
Hienoa :) Tosta se lähtee. Jos aikoo keväällä johonkin juoksutapahtumaan niin on ihan erilaisessa kunnossa kun on juossut läpi talven eikä aloita vasta lumien sulaessa.
PoistaJotenkin ihan älytöntä että me suomalaiset emme enää nykyään pärjää näiden neljän, kohtuullisen miedon, vuodenajan kanssa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse selviytyä missään Siperiassa tai Saharassa.
Hyvä teksti, mullakin olis tästä opittavaa! Viime talvena kävin kyllä kerran lenkillä, ehkä tänä talvena sitte jo kaks kertaa? Vaellusharrastus onneksi pitää mut lähellä luontoa noin niinku hyvällä säällä :)
VastaaPoistaEikä siellä ulkona tarvitse edes välttämättä juosta tai liikkua mitenkään. Menee kuulaana pakkasiltana vain pihaan seisomaan, katselemaan tähtiä ja haistelemaan pakkasilmaa.
PoistaHyvä teksti. Olen itsekin yrittänyt ottaa uuden asenteen talvea kohtaan. Inhoan kylmää ja pimeää, mutta näyttää siltä, että voi jokaista talveani viettää pois suomesta tai muuttaa kokonaan pois, joten on vain pakko yrittää asennoitua eri tavalla. Talvisin olen aina harrastanut sisäliikuntaa ja hermitellut sitä, että osa liikuntaharrastuksistani on mahdottomia suomen talvessa (esim. kalliokiipeily). Noh, tänä talvena, aion harrastaa ulkona vaikka väkisin. Ainakin jääkiipeilyä ja lumikenkäilyä on luvassa ja juoksemista omien tuntemusten mukaan, ainakin maastokenkiini on saatavissa nastatkin. Harkinnassa myös jäätikkökurssille osallistuminen Norjassa.... se saattaa kyllä jäädä harkinnan tasolle. Pakko se on vaan yrittää elää talvellakin.
VastaaPoista-Blogiton lukijasi
Haastavintahan on löytää sopivat varusteet. Pitäisi pysyä kuivana ja lämpimänä ilman että hikoaa. Itse olen pärjännyt juostessa aika alkeellisilla ja halvoilla yhdistelmillä kuten pitkät kalsarit ja päälle perusverkkarit mutta se vaatii sen että heti lenkin jälkeen pääsee lämpimään vaihtamaan kuivat vaatteet päälle.
Poista