Tavoitteet tekevät elämästä mielekkään.

Uskallan väittää että suurin osa ihmisistä tarvitsee tavoitteita ollakseen onnellinen. Ilman tavoitteellisuuttakin voi varmasti olla tyytyväinen elämäänsä mutta kun elämä heittelee, on hyvä olla joku kiintopiste johon katsoa ja keskittyä.

Monilla tavoite liittyy työhön tai opiskeluun. Minulla ei koskaan ollut suurta kipinää koulunkäyntiin ja työnteko on minulle aina ollut asia joka mahdollistaa vapaa-ajan. Olen aina tehnyt töitä juuri sen verran että pystyn elämään kohtuullisen mukavaa elämää. En siis ole haaveillut hienosta urasta tai tähdännyt pelimerkkejäni niin että etenen työelämässä portaalta toiselle. Vuosien myötä olen kuitenkin tajunnut että jossain elämän osa-alueella pitää olla kunnianhimoa ja tavoitteellisuutta. Tavoitteiden asettaminen ja niihin pääseminen tuovat suurta nautintoa, itseluottamusta ja -kunnioitusta. Olet ylpeä itsestäsi kun teet sen mitä päätät ja pystyt siihen mitä haluat.

Tavoitteet voivat varmasti olla myös taakka, ennen kaikkea silloin kun joku muu asettaa niitä sinulle. Kun minä asetan itselleni tavoitteita, ne todellakin ovat minun omia tavoitteitani. Asioita joita todella haluan ja joiden eteen haluan tehdä töitä.

Puolitoista vuotta sitten kun aloitin nollasta, aloin miettimään itselleni tavoitteita. Puolimaraton oli ensimmäinen. Sen saavuttaakseni piti lähteä kävelemään, sitten hölkkäilemään muutamia satoja metrejä. Parin kuukauden jälkeen juoksin hitaasti kilometrin, sitten kaksi. Ajattelin että puolimaraton on liian iso haaste yhtäkkiä ja asetin välitavoitteeksi kympin. Viitisen kuukautta kävelylenkkien aloittamisesta osallistuin juoksutapahtumaan ja juoksin kympin tuntiin. En ollut ikinä juossut sellaista vauhtia edes viittä kilometriä!

Yhdeksän kuukautta aloittamisesta ja olin puolimaratonin lähtöviivalla. Tavoitteena oli selvitä maaliin ilman että joutuisin kävelemään välillä. Onnistuin, loppuaika 2:22. Tälle keväälle asetin tavoitteeksi parantaa puolimaratonin loppuaikaa ja toukokuussa silvoin debyytin ajasta pois tasan 20 minuuttia ja tulin maaliin ajassa 2:02. Se oli niin hieno tavoitteen saavuttaminen että olen siitä vieläkin todella ylpeä. En ylpeile sillä muille vaan itselleni. Olen tyytyväinen itseeni.

Seuraava juoksemiseen liittyvä tavoite on maratonin selvittäminen kunnialla. Asetin sen tavoitteekseni viime syksynä samalla hetkellä kun pääsin puolimaratonilla maaliin. Viimeiset viisi kilometriä jalkani liikkuivat vain juuri ja juuri eteenpäin ja käteni menivät viimeisillä kilometreillä tunnottomiksi mutta tavoite oli silti heti selvä.

Tavoitteiden monimuotoisuus on tärkeää. On hyvä olla iso päätavoite ja lukuisia pieniä välitavoitteita jotka saavuttamalla etenee kohti sitä isoa saavutusta. Liian vaativat tavoitteet voivat paitsi motivoida myös lannistaa jos tuntuu ettei pääse niihin millään käsiksi. Tavoitteiden tarkoitus on tuoda onnistumisen, ei epäonnistumisen tunteita. Jos aikoo laihtua 20 kiloa, kannattaa keskittyä ensin viiteen kiloon. Itse asiassa, kannattaa keskittyä joka ainoaan kiloon. Jokainen yksittäinen askel, sekunti, minuutti tai kilo on yhtä tärkeä matkalla kohti päämäärää.

Tavoitteiden ja saavutusten kirjaaminen ylös konkretisoi selvästi sitä mitä on tekemässä. Kannattaa laittaa paperi jääkaapin oveen kiinni ja merkitä siihen mitä aikoo tällä viikolla, tässä kuussa tai tänä vuonna tehdä ja miten homma etenee. Jokaisella päivällä on yhtä suuri merkitys. Yksi hyvä treenipäivä ei kumoa kymmentä laiskottelupäivää eikä yksi herkuttelupäivä tuhoa muita päiviä.

Juoksemisen oheen olen luonut nipun voima- ja lihaskuntoharjoitteluun liittyviä tavoitteita. Haluan vetää mahdollisimman monta leukaa, penkkipunnertaa mahdollisimman isoja kuormia, tehdä satoja punnerruksia ja vatsarutistuksia. Tavoitteeni on olla kohtuullisen hyvässä kunnossa vuonna 2015 sillä olen ajatellut että se olisi riittävä aika päästä kondikseen. Viisi treeniä viikossa viiden vuoden ajan on sopiva määrä ja aika.

Ymmärrän että tavoitteet ahdistavat joitakin. Jos esimerkiksi työ on raskasta ja vaatii erityistä keskittymistä ja tavoitteellisuutta, on selvää että vapaa-aikana on mukava liikkua ja olla vähän vapaammin. Lenkkeillä, pelailla ja urheilla ilman mitään suurempaa maalia tai suunnitelmallisuutta. Mutta meille joille elämä jakautuu tasaiseen työ- ja perhe-elämään, tavoitteet tarjoavat jotain ihan omaa mistä pitää kiinni. Kun itse tai joku läheinen sairastuu, saa potkut, perhe hajoaa tai talo palaa, on hyvä olla jotain muutakin kuin vain työ, perhe, kaverit ja sukulaiset. Oma polku jota seurata.