Kirjoitin alkuviikosta aloittamastani intervalliharjoittelusta. Eilen kävin tekemässä toisen harjoituksen stadionilla, juoksin siis 4x400 metriä. Kierrokset 1. ja 3. erittäin hitaasti ja kierrokset 2. ja 4. erittäin nopeasti. Niin nopeasti kuin elimistöni vain kykenee.
Heti kun lopetin toisen nopean kierroksen ja pysähdyin tuli erittäin huono olo. Silmissä sumeni ja tuntui koko ajan että pyörryn. Olo oli täysin erilainen kuin minkään aiemman treenini yhteydessä. Moni juoksija inhoaa vetoharjoituksia ja nyt ymmärrän miksi. Pitkäkestoisen juoksulenkin tai kovan salitreenin tuomaa euforiaa ei näkynyt vaan olo oli tuntikausia huono. Teki vain mieli käpertyä stadionin katsomoon penkkien väliin nukkumaan. Olo koheni oikeastaan vasta illalla kun töiden jälkeen sai tankattua kunnolla ruokaa ja nestettä.
Koska tuollaisen erittäin raastavan ohjelman olen luonut niin koen olevani vastuullinen myös varoittamaan sen mahdollisista vaaroista: erittäin kovaa rasitusta antava intervalliharjoittelu EI sovellu ihmisille jotka ovat vasta aloittamassa juoksemista tai liikuntaharrastusta ylipäätään. Vaikka aerobinen kuntoni on mielestäni ihan kohtuullinen, näin hurja rasitus pistää elimistön koville. Ennen kuin aletaan treenata anaerobisella sykealueella, tulisi rakentaa pohjakunto rauhalla aerobisella treenillä. Kahdensadan sykkeillä ei saa harjoitella liian pitkään ilman totuttautumista. Sanomattakin lienee selvää että sydänoireita tai muita sairauksia potevat konsultoivat lääkäriä ennen kuin aloittavat mitään tämän tyyppistä harjoittelua.
Mutta asia on kuitenkin loppupeleissä näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti