Palautumista uuteen aikaan.

Olen huomaavinani että mitä enemmän juoksee maratoneja niin sitä nopeammin niistä palautuu. Aiemmin oli tosi vaikea kävellä monta päivää - erityisesti rappusissa - mutta nyt tuntemukset oli vähäisiä. Toki sunnuntai-iltana Kampissa harmittelin kun sinne oli asetettu valtavia esteitä (katukivetys) ja valitsin liukuportaat jos mahdollista. Reilun kolmen tunnin bussissa istuminen kotimatkalla tuntui ikävänä puutumisena pakaroissa ja sama fiilis jatkui maanantaina toimistolla. Maanantaina tuntui vähän myös reisissä ja pohkeissa, tiistaina enää pohkeissa. Eilen keskiviikkona tuntui jo lähes normaalilta, pientä lihasjumia toki oli edelleen.

Aiemmilta maratoneilta tuttu polvien kipuilu - just niissä rappusissa - ei ole ollut läsnä. Ei myöskään akillesjänteiden napsahtelu. Se on hämmentävä ja omituinen tunne kun joka askeleella napsahtaa nilkan ja kantapään välissä ihan kuin jotain olisi irtoamassa. Ei se kipeältä tunnu mutta se on muuten kuumottavaa, epänormaalia. Olen tyytyväinen tuonkin ominaisuuden poissaolosta ja pidän sitä merkkinä siitä miten kehoni alkaa adaptoitua maratoneihin. Sehän tässä tavoitteena onkin.

Mietin eilen että voisin juosta vaikka jo ensi viikonloppuna maratonin. Ehkä se oli hieman vielä liioittelua...

Noin 75 tuntia maratonin päättymisen jälkeen menin punttikoulun oppitunnille. Olen käynyt siellä 2.5 vuotta, joka tarkoittaa noin 100 kertaa. Eilen JUOSTIIN salia ympäri alkulämmittelyssä, ekaa kertaa koskaan. Oh the irony. Muutenkin oli liikkeitä joita tehdään todella vähän ja jotka eivät tuntuneet ihan parhaalta ajatukselta. Hyppyjä, suorin jaloin maastavetoa.. Toki varsinaiset painonnostoliikkeet tein lähinnä tankojumppana, kevyesti pelkällä tangolla. Ajatuksena oli saada jalkoihin vähän jonkinlaista liikettä.

Tänään aamupäivällä lähdin ihan oikeasti juoksemaan kolmen välipäivän jälkeen. Hölköttelin kolmisen kilometriä upeassa kevätsäässä. 10 astetta lämmintä, aurinko paistoi. Ekaa kertaa pipo vaihtui lippikseen ja aurinkolaseihin. Ei ole shortsikelitkään juoksulenkeillä kaukana, ennusteet lupailevat jopa 16 astetta vapuksi.

Reisissä tuntui siltä että palautuminen on kyllä edelleen kesken. Olin suunnitellut huomiseksi jo normaalia kovaa punttitreeniä mutta siirrän sen ensi viikkoon. Ehkä vappuna voisi hölkkäillä hieman. Olen vielä kaukana superihmisestä, tai edes mainiosta maratoonarista.

Samaan aikaan lenkkimaisemissani, upealla luodolla pystytettiin tivolia. Ilmassa oli paitsi kevättä niin myös jo ehdottomasti kesää. Siinä oli ripaus coney islandia.


  Näihin fiiliksiin ja tämän videon hienoihin tunnelmiin. Hyvää vappua kaikille!