Helsinki Spring Marathon 2016 - Kliffaa Pukinmäessä.

Sääennusteet vaihtelivat koko viikon. Saavuin Helsinkiin lauantaina ja keli oli mitä keväisin, räntää ja vettä satoi vuorotellen. H-hetken lähestyessä ennusteet paranivat ja kuin ihmeen kaupalla sää tulisi todennäköisesti juuri kisan aikana olemaan ihan mainio kunnes myräkkä saapuisi taas sunnuntai-iltana.

HSM on uusi tapahtuma joka järjestettäisiin ensimmäisen kerran ja se tulisi olemaan myös ensimmäinen kerta kun juoksen Helsingissä. Lähestysmistapani oli yhtä rento kuin helmikuussa, oikeastaan vieläkin rennompi. En kelannut tarkkaan että mitä voi tai ei voi syödä kisaa edeltävänä päivänä. Lauantaina iltapäivällä söin meksikolaista, illalla yhdeksältä olin thaimaalaisessa ravintolassa. Reiluja määriä sellaista safkaa mikä aidosti maistuu.

Hotellin aamupalapöytä on yksi syy siihen miksi lähden mieluummin starttiin hotellilta kuin kotoa. Ei tällaista määrää tule koskaan kotona tehtyä tai syötyä mutta nyt upposi helposti. Energiavarastot oli täynnä ja fiilis muutenkin hyvä, ehkä päivästä tulisi ihan mainio?

Oltiin lähtöpaikalla Pukinmäen urheilukentällä reilu tunti ennen starttia ja itse vain venailin että aika kuluu, olin vaihtanut juoksukamat jo hotellilla ja laittanut siihen päälle vielä ylimääräistä vaatetta jotta tarkenisin.

Helsinki Spring Marathon ei ollut mikään iso massapahtuma vaan oikeastaan aika tavallinen keskikokoinen suomalainen juoksutapahtuma. Maratonille starttasi klo 11 vajaa 250 juoksijaa, hieman myöhemmin kympille ja puolimaratonille joitain satoja juoksijoita lisää.

Hetken haahuilun jälkeen löydettiin oikea lähtöpaikka ja päästiin matkaan. Kevyellä vauhdilla eteenpäin ja pikkuhiljaa mun ja poppiksen ympärille muodostui hyvä jengi. Aurinko paistoi mutta tuuli piti huolen siitä ettei tullut kuuma vaikka olin pukenut päälle samat kamat kuin talvilenkeillä.

En tiennyt reitistä juuri mitään ennakkoon mutta eipä siitä hirveästi mitään tiedettävää olisi ollutkaan. Reitti eteni pääasiassa pyöräteitä omakotitaloalueiden ja peltojen ohi Helsingin ja Vantaan rajaseudulla. Nousuja ja laskuja oli jonkin verran mutta ei niitä alkumatkasta edes huomannut.

Juoksu oli tosi helppoa. En tiennyt tälläkään kertaa vauhdeista mitään ja poppis oli samoilla linjoilla ja tsekkasi kelloaan vasta kun eka rundi täyttyi. 10.6 kilometriä tuli täyteen ajassa 1:01. Ihan huikeaa vauhtia näillä olemattomilla pohjilla ja näinkin helposti.

Poppis lähti omille teilleen jossain 18 kilometrin kohdalla ja minä jatkoin tarinointia uusien tuttavuuksien kanssa. Oli jälleen ilo tutustua moniin hienoihin uusiin tyyppeihin! Juoksu oli edelleen tosi helppoa ja toinen kierros sekä puolimaraton täyttyi ajassa 2:04.

Järjestelyt toimivat mielestäni ihan hyvin mutta jotkut asiat oli hoidettu aika heikosti. Reitillä ei ollut ainuttakaan vessaa vaan ainoastaan kierroksen täyttyessä oli mahdollisuus poistua reitiltä iurheilukentän bajamajaan jossa tosin olisi voinut olla sadan metrin jono jos olisi sattunut sinne puolimaratonin startin aikoihin. Huoltopöydillä oli tarjolla vain sponsorin geelejä ja urheilujuomaa sekä vettä, minä en ainakaan nähnyt banaaneja tai suolakurkkuja kuten muissa tapahtumissa. Juoksun aikainen reppusäilytys maksoi 2 euroa vaikka sen piti olla ilmainen ja aika kovia reaktioita ymmärrettävästi sen luona kuultiinkin.. mulla onneksi oli kolikoita. Noh, tapahtuma järjestettiin ekaa kertaa mutta silti tällaiset perusjutut pitäisi hoitua kun osallistumismaksu oli kuitenkin melko kallis.

Itse en onneksi maratonin aikana vessaa kaivannut ja halusin huollostakin vain vettä ja geeliä. Kun sujuu niin siinä ei mitään ylimääräisiä kommervenkkejä tarvitse! Ja juoksuhan sujui hämmentävän helposti matalilla sykkeillä ja tarinaa iskien.

Kahdella ekalla kierroksella oli sopiva keli tai jopa hieman lämmin mutta pilvisyys lisääntyi ja tuuli yltyi ja loppumatkasta tuli myös vilu, erityisesti sormet olivat jäässä. Taskussa oli kyllä hanskat mutta olin sössinyt yhden geelin käsilleni enkä halunnut sotkea niitä jotta olisi jotain mitä pukea kotimatkalle juoksun jälkeisessä horkassa.

Tossu oli syönnillä 29 kilometriin asti jolloin alkoi tuntua väsymystä. Mitään vaivoja tai kipuja ei onneksi ollut mutta ei vain pystynyt jatkamaan juoksua entiseen tapaan. Pohjien ohuus tuli ilmi ja alkoi hiipuminen.

Kolmas kierros ja 31.5 kilometriä täyteen ajassa 3:08. Tismalleen samaan aikaan kun lähdin vikalle kierrokselle starttasi myös puolimaratonin juoksijat ja oli vähän hassu tunne. Ensin taivalsin pari kilsaa käytännössä yksin ja sitten olinkin yllättäen keskellä parin sadan hengen joukkoa. Noh, sinne ne katosivat. Vääjäämättä viimeinenkin puolikkaan juoksija katosi kauemmas ja kauemmas. Olo oli todella väsynyt.

Reitin varrella ei juurikaan ollut katsojia mutta laatu korvasi määrän. Siinä vikalla kierroksella, jossain 34 kilometrin kohdalla sillalla oli nainen joka oli koko päivän seisonut samassa paikassa yksin ja kilkattanut kelloa. Se oli tuntunut joka kierroksella siistiltä mutta nyt se sai aikaan todellisen myllerryksen. Melkein suusta pääsi rakkaudentunnustus mutta tyydyin hieman maltillisempaan kiitokseen. Iso kiitos kaikille muillekin mahtaville kannustajille Pukinmäen pitkillä, tuulisilla ja yksinäisillä suorilla!

Usein olen katkennut jo paljon aiemmin joten tiesin että kyllähän tämä hoituisi. Silti oli aika raadollista miten näin kaukana edessä ihmisiä jotka vuorotellen kävelivät ja juoksivat enkä saavuttanut heitä yhtään vaikka juoksin koko ajan. Mulle 10.5 kilometrin kierrokset olivat henkisesti hyvin helppoja, paikat ja reitit oppi jo hyvin ja tiesi mitä oli tulossa. Maisemat eivät ärsyttäneet missään vaiheessa - ehkä siksi että ne oli niin geneerisiä. Ei tuntunut siltä että juoksisi Helsingissä, näkymät olisivat voineet olla ihan mistä tahansa suomalaisesta kaupungista.

Tuntui että vikaan kymppiin kului ikuisuus ja jännitti tosi paljon miten kauas aika painui. Ekan kolmen kierroksen jälkeen olin vielä ennätysvauhdissa mutta enhän mä täältä todellakaan mitään ennätystä hakenut.

Maalissa ajassa 4:26 - kymmenen minuuttia nopeammin kuin helmikuussa! Tämä oli viides maratonini ja aika oli toiseksi paras. Kun muistaa että maaliskuussa makasin viikkokausia sohvalla toipilaana ja  juoksin yhteensä vajaa 30 kilometriä noin seiskan keskarilla ja koko talven juoksut olivat 5-6 kilometrin hitaita lenkkejä niin tulos oli täydellinen yllätys. Miten ihmeessä jaksoin vetää ekat 29 kilometriä niin hyvää vauhtia?

(kuva on muuten lavastettu ja otettu ennen starttia, en todellakaan ollut tolla fiiliksellä maalissa! Piti feikata myös maaliintulokuvat mut ei ehditty..)

0 - 10.6 km 1:01 (5:47 min/km)
10.6 - 21.1 km 1:03 (5:58 min/km)
21.1 - 31.5 km 1:04 (6:04 min/km)
31.5 - 42.2 km 1:18 (7:24 min/km)

Suuri kiitos kaikille uusille ja vanhoille ystäville, kavereille ja tutuille joiden kanssa sain tämänkin seikkailun jakaa. Kiitos poppis joka juoksi 20. maratoninsa ja toiseksi parhaan aikansa. Kiitos Annika joka juoksi ennätyksensä ja jonka kanssa on lyhyessä ajassa koettu monenlaista juoksu- ja liikuntaelämystä. Kiitos yli 400 maratonia juosseelle Paloheinän Fakiirille Hannalle joka oli tällä kertaa se supernainen ja maratonkonkari jonka aina haen vierelleni kisassa kuin kisassa.  Kiitos myös Janille johon tutustuin noin 15-29 kilometrin kohdalla ja joka paransi viime syksyn debyyttiään yli puolella tunnilla.

Reidet on vielä vähän arat ja kävely ei ole ihan normaalia mutta kohta voi taas mennä lenkille. Ja laittaa ilmoa sisään. Kesäkuussa maraton, anyone?!