maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kun kulkee niin kulje pidemmälle!

Joskus mieliala ja itseluottamus on pienestä kiinni. Kun tuli pakkotaukoa liikunnasta niin oma kunto tuntui kadonneen. Viime viikolla pääsin vetämään ekan kunnon harjoitusviikon kuukauteen ja se tuntui ajatuksena etukäteen hyvältä mutta samalla myös pelotti. Miten selviytyisin pidemmistä juoksulenkeistä tai miten jaksaisin treenata salilla painojen kanssa? Kaikkihan oli jo menetetty, palattu nollapisteeseen.

Maanantaina otin käyttöön uudet juoksutossut. Totuttelin niihin kuuden kilometrin verran, samoin tiistaina. Tuntui tosi hyvältä. Keskiviikkona painonnostokoulussa tein melko kevyillä painoilla ja totuttelin liikkeisiin ja yleensäkin raudan nosteluun. Alkuviikon teemana oli siis totuttelu.

Torstaina kävin juoksemassa 12 kilometriä. Se oli pisin lenkkini helmikuun maratonin jälkeen, lähes kahteen kuukauteen! Juoksin 24 kilometriä neljässä päivässä kun koko maaliskuussa kertyi 28 kilsaa :D

Perjantaina käytiin pojan kanssa uimassa, kylmävesiallas ja saunominen teki hyvää. Lauantaina palasin myös oman painonnosto-ohjelmani pariin, siinäkin taukoa oli kertynyt kuukausi.. Monessa liikkeessä oli jo aika haastavia painoja enkä todellakaan uskonut että onnistuisin niissä ohjelman edellyttämällä tavalla. Mutta toisin kävi! Sarja toisensa perään tuli taisteltua ja taiteiltua loppuun asti. Todella hämmentynyt ja hyvä fiilis. Poika teki samaan aikaan omaa ohjelmaansa jonka hänelle pääsiäisenä rakensin ja jatkettiin vielä plyometrisillä harjoitteilla yleisurheilutilassa. Otettiin mm. korkeushyppyä, poika normaalisti ja minä vauhdittomalla tasajalkahypyllä. Aina kun molemmat onnistuivat niin rima sentillä ylemmässä. Päästiin noin 90 senttiin. Treenikaveri hyppäsi takaperin voltilla 150 sentin korkeudessa olleen riman yli...

Eilen sunnuntaina ohjelmassa oli taas lepopäivä ja ulkoilua tosi upeassa kevätsäässä. Yöt ja aamut on vielä kylmiä mutta kun päivä etenee ja aurinko paistaa niin suojaisassa paikassa voi tuntea jo vähän kesää.

Mun piti juosta tänään aamupäivällä 12 kilometriä, samoin huomenna ja torstaina. Tuntui kuitenkin niin hyvältä ja helpolta että heitin lisäksi kilometrin extraa. Kun linnut laulaa, aurinko paistaa ja uudet kengät tekee jaloista poikkeuksellisen kevyet on mahtavaa antaa vaan mennä.

13 päivää Helsinki Spring Marathoniin!

2 kommenttia:

  1. Viimeisen kappaleen viimeiseen lauseeseen sanonpa vain: aamen! :) HIeno kuulla, että oot kehissä jälleen!

    VastaaPoista