perjantai 6. marraskuuta 2015

Automaattiohjauksella.

Vuoristoratamainen meno jatkuu, erinomaisen lenkin ja fiiliksen jälkeen mentiinkin jo vauhdilla toiseen laitaan. Illalla alkoi viluttaa, aivastuttaa ja nenäkin vähän vuoti. Ilmeisesti kehissä on round two, poika oli kipeänä noin kuukausi sitten, sen jälkeen terveenä pitkään ja nyt alkuviikosta taas flunssaisena.

Kai tuo kuuluu tähän vuodenaikaan, vaikuttaa siltä että lentsua on melkein kaikilla. Ehkä mulla on vähän hasardi asenne kun kasaan melkein kaikki vuoden liikunnalliset haasteet ja tavoitteet aina syksyyn. Viime syksyn maratonilla olin esimerkiksi itse kyllä terve mutta poika tuli kipeäksi edellisenä iltana ja heräiltiin läpi starttia edeltävän yön. Ajoitus oli täydellinen, tuo kun oli viime vuoden ainoa kerta kun junnu oli kipeänä. Meillä ei ole yleensä juuri sairasteltu, päiväkotipoissaoloja taisi olla neljän vuoden aikana yhteensä kahden tai kolmen päivän verran.


Olo on kuitenkin sen verran hyvä että menin tänään aamulla salille. Tein kompaktin treenin, lähdin pukuhuoneesta klo 9.05 ja palasin sinne 9.50. Alkulämppää ja kolme liikettä. Kulki kyllä hyvin, tatsi alkaa löytyä juoksuputken ja aiemman sairastelun jälkeen. En tehnyt mitään sykettä kohottavaa. 5 x 3 toistoa valakyykkyä, 5 x 5 toistoa pystypunnerrusta ja 5 x 3 penkkiä. Se oli sitten siinä. Hyvä ja vahva olo.

Oli muuten sellainenkin tunne kuin olisin ollut salilla just pari päivää sitten. Siitä oli oikeasti kulunut tasan viikko. Toisaalta tuntui siltä ettei esimerkiksi penkki ole kulkenut näin hyvin pitkään aikaan, ehkä kesällä viimeksi. Treenipäiväkirjaa selaamalla totesin että kaks kuukautta sitten syyskuun alussa otin kyllä ihan samoja sarjoja :D

Aika katoaa jonnekin vinhaa vauhtia. Koko ajan viikko on paketissa ja alkaa viikonloppu. Taas uusi viikko, uusi kuukausi ja uusi vuosi. Vaikka kuinka koittaa elää täysillä niin silti tuntuu että hetket vain katoaa. Ehkä se johtuukin juuri siitä. Jos ei tekisi mitään niin ajankulu hidastuisi. Eikä mulla tosiasiassa ole edes kalenteri mitenkään täynnä, kunhan vain päivittäin on sopivasti erilaista puuhastelua. Superjunnu aloitti just pari päivää sitten koulun (kolme kuukautta sitten), ja tällä ajantajulla ja kulumisella se varmaan lähtee kohta mopolla kaupungille ja muuttaa pois kotoa. Tässä elämä on.

4 kommenttia:

  1. Aika tosiaan lentää! Rentouttavaa isänpäivä-viikonloppua sinne ja tsemppiä treenailuihin. Ja onnea isälle! :) Naureskelin tuolle viimoiselle kohdalle, lasten kasvaessa sen ajan kulun juurikin tajuaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ei koskaan kulu sopivaa vauhtia, aina joko liian hitaasti tai nopeasti...

      Poista
  2. Jännä lukea sun juttuja, kun ensin on vähän huolestunut nihkeyden vuoksi, sitten että jess, onkin taas hyvä fiilis ja sitten taas vähän matalampaa virettä. Mutta toisaalta hyvä, että tulee esille se, miten fiilis ja kunto vaihtelee. Aina ei voi olla parasta ikinä, mutta silloin menee hyvin, kun pohjavire pysyy kuitenkin positiivisena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on ylä- ja alamäkeä ja välillä sen tuntee ihan konkreettisesti miten vuoristorata höykyttää.

      Poista