Ken on heistä kaikkein vahvin, ken on heistä tempaavin? - Painonnoston superkattaus.

Viime viikonloppuna käytiin painonnoston kotimainen ykköskisa eli SM-kilpailut Tampereella. Puitteet oli komeat, Tampereen Urheilu- ja messukeskus eli monille tutummin Pirkkahalli on urheilijoiden mekka ja eri lajien harrastajia pörrää paikalla päivästä toiseen aamusta iltaan. Painonnoston kanssa samanaikaisesti kilpailtiin viereisessä hallissa yleisurheilun SM-kisoissa joten eri lajien harrastajia, seuraväkeä ja muita urheilun seuraajia riitti. Painoja nosteltiin D-hallissa joka vetää auditoriotyyppisenä ratkaisuna noin 500 katsojaa ja parhaimmillaan se oli aivan täynnä. Harvoin kotimaisissa kisoissa nostajat pääsevät näin ison yleisön eteen mikä on erinomainen juttu, tunnelma oli hieno ja huomasi että perinteisen olympialajin arvostus on varmasti korkeammalla kuin pitkään aikaan.

Kuva Painonnostoliiton fb

Lajin nousun näki hyvin myös siinä kaikkein tärkeimmässä eli tulostasossa. Urheilullisesti painonnoston SM-kisat 2015 olivat erinomaiset. Nostajien kokonaistasoa saa mielestäni parhaiten arvioitua kun katsoo heidän sinclair-pisteitään eli kilpailijan painoon suhteutettua yhteistulosta. Omasta mielestäni hyvää kansallista tasoa on yli 200 pisteen tulos naisilla ja yli 300 pisteen tulos miehillä. Jos laskin oikein niin viime vuonna tuolle tasolle ylsi 11 naisnostajaa ja nyt 13. Miesten puolella viime vuonna yli 300 pojoa keräsi 21 miestä ja nyt peräti 28! Huipputuloksia, yli 250 tai 350 pisteen tuloksia nähdään lähinnä maajoukkuenostajilta joiden vire ja into nostaa isoja rautoja kesken EM-kisoihin valmistavan kauden on aina arvoitus. Viime vuonna tuollaisen tuloksen nosti vain Meri Ilmarinen, nyt myös Anna Everi ja Jenni Puputti. Miesten puolella Eero Retulaisella oli ongelmia olkapään kanssa ja hän otti varovasti vain mestaruuden tuoneet raudat, Miika Antti-Roiko jätti puolestaan kisat kokonaan väliin palattuaan juuri hetkeä aiemmin Thaimaan harjoitusleiriltä. Teemu Roininen teki superissa 355 pistettä ja Milko Tokola 85-kiloisissa 373 pistettä.

Tosi kovia ja tasaisia sarjoja oli useita. Miehet nostivat lauantaina ja näin muutamia ensimmäisiä tempauksia lukuunottamatta kaikkien sarjojen kaikki nostot. Katsomo oli aivan täynnä erityisesti 77- ja 85-kiloisten aikana ja ne olivatkin tosi kovaa seurattavaa. Esimerkiksi tuossa seiskaseiskassa sai viime vuonna tempauksessa kultaa 116 kilolla mutta nyt sillä ei saanut minkäänlaista mitalia! Sama juttu yhteistuloksessa.

Milko Tokola kerää huomiota kotimaan kisoissa ja monia kiinnostaa juuri hänen sarjansa 85-kiloa. Siinäkin taso oli noussut, kun viime vuonna Toni Grönman otti pronssia 260 kilon nostoilla niin saman miehen 265kg riitti täällä kertaa vain viidenteen sijaan.

200 kilon työntörautoja ei ikävä kyllä tällä kertaa nähty. Toivotaan että superin vahva mies, Lempäälän Teemu Roininen ottaa Georgian EM-kisoissa huhtikuussa mielellään reilusti yli kahdensadan raudat hyväksytysti ylös.

Naisten sarjoista ehdin katsomaan vain vajaa puolet, 11 tuntia painonnoston katsomista kahdessa päivässä oli varmasti ihan tarpeeksi :) Toisaalta se on niin mielenkiintoista seurattavaa että ajankulua ei edes huomannut eikä tullut mieleenkään katsella kelloa.

Heti alimmassa painoluokassa, 48 kiloisissa CrossFit Oulun uusi SM-tason nostaja otti hyvät raudat 53+70 kiloa. Kevyimmissä luokissa nähdään usein hyvin nuoria nostajia, aikuisten SM-kisoissakin esimerkiksi 14-15 vuotiaita mutta onneksi tällä kertaa mukana oli tasoa nostamassa myös vähän vanhempia harrastajia. Minusta on tosi hyvä asia ettei SM-kisoissa oteta mitalia noin 100 kilon yhteistuloksella yhtään missään painoluokassa.

53-kiloisissa Pauliina Utoslahti on noussut hienosti kirittämään Sini Kukkosta, tällä kertaa Pauliina vei tempauksen kullan ja Sini työnnön ja yhteistuloksen mestaruuden.

Painon kanssa taktikointi on oma taiteenlajinsa ja moni miettii tarkkaan mihin painoluokkaan osallistuu. Aiempina vuosina Anna Everin hallitsemaa 63-kilon luokkaa on jopa vältelty mutta nyt siitä tuli todella kovatasoinen. Tuloksella jolla 69-kiloisissa otettiin pronssia olisi jäänyt 63-kiloisissa viidenneksi! Tämä kertoo myös siitä miten kirjava taso naisten sarjoissa kotimaisella tasolla on, tulostason pitäisi ehdottomasti nousta kun painoluokka nousee mutta näin ei ikävä kyllä läheskään aina ole.

Kisat lähetettiin nettistriiminä ja kisat voi katsella kokonaisuudessa jälkikäteenkin. Ei muuta kuin sopivasti evästä ja tsiigaamaan, lähetysten kesto on yhteensä noin 15 tuntia :D Molempien videoiden alussa näkyy ennen kisanostoja ollutta ohjelmaa kuten juniorien nostoja.

Esimerkiksi kohdasta 3 tuntia ja 11 minuuttia näkyy sarjan 77-kiloa työntöjä 140 kilosta ylöspäin ja kohdasta 4 tuntia 20 minuuttia näkyy yli 120 kilon tempauksia sarjoista 85- ja 94-kiloa.



Heitetään tästäkin joitain täkyjä, 49 minuutin kohdilta alkaa näkyä alle 53 kiloa painavien naisten yli 60 kilon tempauksia. Kohdasta 4 tuntia 59 minuuttia tankoon on lastattu työntörautaa 80+ kiloa alle 63 kiloisille.

Nämä oli nyt kolmannet painonnoston SM-kisat joissa olen ollut katsojana, viime vuosilta väliin on jäänyt 2013 jolloin kisat olivat kaukana Kalajoella. Erilaisia olosuhteita on tullut nähtyä ja Tampereella oli yleisön osalta mielestäni erinomainen tilanne kun katsomo oli paitsi iso niin myös nouseva. Ongelma lähes kaikissa kisoissa Suomessa on tulostaulu eli käytännössä videotykillä seinään läsäytetty pöytäkirja. Tampereellakin piti istu alimmilla riveillä ja lähellä seinää jotta kilpailun tilannetta pystyi kunnolla seuraamaan.

Meidän seura järjestää SM-kisat ensi vuonna ja Tampereella katselimmekin vähän mihin asioihin haluamme panostaa ja miten tehdä kisoista entistäkin paremmat. SM-kisoissa tarvitaan paljon väkeä erilaisista toimitsijoista levynvaihtajiin ja pyrin itsekin olemaan koko ajan aktiivisemmin mukana. Meidän seura on Suomen aktiivisin painonnostoseura, se järjestää mm. joka kuukausi kansallisen tason kilpailut. Myös isompia kansallisia kisoja on pari kertaa vuodessa, tänä keväänä mm. nuorten SM-kisat ja loppuvuodesta seurajoukkueiden SM-kilpailut.

Aloitin oman toimitsijan urani eilen salikisoissa. Olin ekaa kertaa punnitsemassa kilpailijoita ja pitämässä kilpailupöytäkirjaa, mukavaa puuhaa joka sopii mulle hyvin. Nostajia oli vajaa parikymmentä joten oli helppoa olla koko ajan tilanteen tasalla kun esimerkiksi taktisia korotuksia ei tällä tasolla käytännössä tehdä.

SM-kisoissa mukana olleet nostajat huilasivat mutta kovan tason tekijöitä näkyi kisoissa kuten aina. Keskituomarina oli neljästi olympialaisissa nostanut Jouni Grönman ja kisaamaankin ilmestyi mielenkiintoinen legenda. Ensimmäiseksi vaa'alle nimittäin saapui vuoden 1984 Los Angelesin olympialaisissa nostanut 70-ja 80-lukujen nostajasuuruus Uolevi Kahelin! Nimi oli heti tuttu vanhoista lajin historiikeista. Uolevi kertoi innostuneensa treenaamaan syksyllä Rovaniemellä järjestetettäviin mastersien MM-kisoihin. Hän valitteli että on kovin kankeassa kunnossa eikä kyykyt oikein onnistu mutta siitä huolimatta hän nakutti kisassa raakana vakuuttavasti 66 kilon tempauksen ja 88 kilon työnnön! Todella kovia tuloksia 65-vuotiaalta alle 62-kiloa painavalta mieheltä. Tuo työntö on itse asiassa uusi ikä- ja painoluokan suomenennätys, edellinen ennätys oli ollut voimassa peräti 15 vuotta.

Aika ikimuistoiset kisat toimitsijan urani alkajaisiksi ja mikäs sen hienompaa kuin kirjata pöytäkirjaan heti maininta SE!

Vuoden eka satanen.

Selailin viime viikolla alkuvuoden tilastoja ja vertasin niitä viime vuosien juoksumääriin. Kahtena edellisenä vuotena olen juossut vuoden ekan sata kilometriä täyteen helmikuun viimeisellä viikolla. Mulla oli vielä viime viikon maanantaina kasassa alle 70 kilometriä. Päätin hoitaa homman kotiin ettei tilastot rumene :D

Juoksin nyt sitten parissa päivässä 25 kilometriä, tiistaina 14 km ja tänään 11 km. Eka satku kasassa, 12 kappaletta lisää niitä olisi vielä tarkoitus tänä vuonna juosta.

Vuoden ensimmäisten viikkojen kilometrimäärät näyttää tältä:

Tosi alhaisia määriä näitä muutamaa pyrähdystä lukuunottamatta. Hienoa oli silti huomata että parista lyhyestä flunssajaksosta ja muusta nopeasti ohi menneestä vaivasta huolimatta juoksua on kertynyt joka viikko, vaikka sitten vain muutama kilometri.

Lyhyistäkin lenkeistä kertyy huomaamatta iso kokonaismäärä kunhan liikkuminen on säännöllistä. Neljä vitosen lenkkiä viikossa tarkoittaa yli tuhatta kilometriä vuodessa!

Mulla on vielä kuukausi jäljellä talvikautta jossa pääpaino on lihaskunnon ja voimatasojen kohentamisessa. Huhtikuussa toivottavasti juoksen jo 100-150 kilometriä ja siitä eteenpäin vähintään 150 kilometriä kuukaudessa.

Tärkeintä on pysyä ehjänä. Toivotaan terveitä päiviä ja ehjiä harjoittelujaksoja!

Kaikkia oddseja vastaan.

Viikonloppuna tuli istuttua aika paljon. Reissattiin pari tuntia junalla ja lauantaina ja sunnuntaina istuin painonnoston SM-kisojen katsomossa yhteensä noin 11 tuntia. Istuminenhan tappaa joten viime päivinä on sitten tullutkin oltua liikkeessä.

Viime viikolla oli hiihtoloma mutta se oli pikemminkin vesihiihtoloma, kaikki lumet ovat sulaneet ja talviliikuntapaikat pysyy kunnossa vain liikuntapaikkojen hoitajien kovalla duunilla. Käytännössä luistelu onnistuu vain tekojääradalla. Poika on kehittynyt huimasti luistelussa, onneksi eskarin pihassa oli tammikuussa kohtuullinen jää ja pystyivät treenaamaan melkein päivittäin. Sama efekti oli syksyllä kun kävivät esikoulun kanssa monta kertaa uimassa, sen jälkeen on sukelleltu pohjia myöten ja uitu kovaa. Pikkuskidi voittaa mut jo mennen tullen sekä uinnissa että luistelussa :D

Käytiin maanantaina päivällä luistelemassa ja illalla menin puoli kymmeneltä vielä salille. En olekaan meidän uudella kuntosalilla ollut kertaakaan lepakkovuorolla, yllättävän paljon oli porukkaa. Treeni oli varttia yli kymmenen kasassa ja kun lähdin kävelemään kotiin sinne jäi vielä tyypit heiluttelemaan painoja.

Eilen tiistaina kävin aamupäivällä juoksemassa 14 kilometriä. Alustana oli vettä, loskaa, lumisohjoa ja jääsohjoa. Normaalisti jos juoksutossut kastuu lenkillä ne ehtivät linkoutua askelluksella kuiviksi mutta nyt ne oli kyllä märät alusta loppuun kun vesiesteelle ei näkynyt loppua. Illan myöhäinen salitreeni ja erittäin raskas alusta alkoivat näkyä ja vikat viis kilsaa oli todella hidasta ja väsynyttä menoa. Lenkkiin kului noin 1 tunti 40 minuuttia ja lopussa sai taistella että jalat nousivat yhtään loskasta. On muuten todella raskasta taivaltaa kun alusta pettää jokaisella askeleella alta.

Tänään käytiin eskarin jälkeen hiihtämässä, oli kiva hiihtää kunnon ladulla jäisten tai sulaneiden peltolatujen sijaan. Latuja saadaan tuolla metsässä pidettyä jatkuvista plussakeleistä huolimatta kunnossa kun viereisistä jäähalleista ajetaan lumia sinne latupohjaksi. Viime aikoina on näkynyt uutisia raivopäistä jotka tönivät lapsia pois tieltään laduilla mutta pakko kehua että aina kun ollaan pojan kanssa tuolla oltu niin muut hiihtäjät ovat poikkeuksetta tervehtineet ja jutelleet niitä näitä. Sellaista ei esimerkiksi lenkkipoluilla näe käytännössä koskaan. Ehkä näin keskellä arkipäivää liikkeellä on himolaahaajien sijaan meitä fiilistelijöitä.

Mulla on hyvä tilanne kun voin pätkiä ja jaksottaa työpäiviä, ei tarvitse istuskella näyttöpäätteellä montaa tuntia putkeen. Ei pääse se paha istuminenkaan jäytämään niin vahingoittavasti. Se helpottaa ja mahdollistaa paljon myös pojan kanssa touhuamista, tämän päivän uutinen kertoo että vanhemmat ovat yhä vähemmän lastensa kanssa. Aika surulliseksi on mennyt jos yhdessäolokin tarkoittaa sitä että molemmat räpläävät älypuhelimiaan, niin lapsi kuin aikuinen.

Elintaso ois varmaan korkeampi jos tekisin pitkää työpäivää puolikkaan sijaan. Tuottaisko se sitten enemmän hyvinvointia, itselle tai läheisille, niin epäilen vahvasti. Pienemmälläkin pärjää jos miettii mitä oikeasti tarvitsee ja mitkä asiat tekee onnelliseksi. Eikös aika ole rahaa - joten vapaa-ajan on oltava todellista rikkautta :)

Vierivä kivi ei sammaloidu, illalla ois vielä painonnostotreenit. Tasatyönnöllä lykkiminen ylämäkeen avasi varmaan lihaksistoa sen verran että tänään paukkuu tanko hyvin kohdalleen!

Raskaan ja kevyen treeniviikon vertailua.

En ehtinyt viime viikolla juurikaan kirjoittamaan omista treeneistäni joten nyt on hyvä hetki päivittää vähän tuhdimmin viime aikojen liikkumisia. Samalla on hyvä tilaisuus vertailla kahta perättäistä viikkoa joista toinen oli korkean ja toinen matalan kuormituksen viikko. Listaan harjoitukset päivä kerrallaan, ensin on aina kovan viikon (9. - 15.2.) harjoitukset ja sen jälkeen kevyen viikon (16. - 22.2.) liikunnat.

MAANANTAI

9.2. Voimaharjoitus aamupäivällä salilla jonka päälle kova soututreeni, 4 x 250 metriä
vs.
16.2. Voimaharjoitus aamupäivällä salilla.

En tee salitreeneissä ns. keventelyviikkoja, välillä joissakin liikkeissä on menossa kevyempi vaihe ja välillä joissain raskaampi vaihe. Tällä hetkellä esimerkiksi penkissä on sarjapainot hyvin raskaita, pystypunnerruksissa ja valakyykyissä kevyitä. Näiden harjoituskertojen ero syntyy tuosta raskaan viikon hapottavasta osuudesta jossa tein neljästi vajaan minuutin mittaisia kovia soutuvetoja.

TIISTAI

10.2. 11 kilometriä kevyesti rullaavaa juoksua
vs.
17.2. 4 kilometriä kevyttä hölkkää

Juoksutuntumaa ylläpitävissä lenkeissä ero syntyi siitä että raskaampi harjoitus oli lähes kolme kertaa pidempi kuin kevyt.

KESKIVIIKKO

11.2. Painonnostoharjoitukset illalla
vs.
18.2. Painonnostoharjoitukset illalla

Tekniikkaharjoituksia jotka on aina omalla tavallaan raskaita koska liikkeet on niin haastavia, toki pitkät nostoyhdistelmät tai voimaharjoitteet ovat ihan fyysisestikin raskaita. Tämä on viikon ainoa päivä jolloin joku muu valmentaa ja päättää päivän harjoituksen kuin minä itse - ja siksi se onkin omalla tavallaan viikon kiinnostavin treeni.

TORSTAI

12.2. Intervallijuoksua klo 20-20.30 hallissa sisäradalla. Juoksin 2x 2000 metriä joissa aina eka 400 metriä hiljaa, sen jälkeen joka toinen 200 metriä kevyesti ja joka toinen 200 metriä maksimivauhtia. Olin kotona vähän ennen yhdeksää. Klo 22 pasta-annos oli valmis, klo 22.15 pesin hampaat ja klo 22.20 olin nukkumassa.
vs.
19.2. Intervallijuoksua sisähallissa iltakahdeksan molemmin puolin. Juoksin taas 4000 metriä kahtena yhtä pitkänä osuutena. Tällä kertaa ensin aina 400 metriä kevyesti verrytellen ja sen jälkeen 1600 metriä tasaista kovaa. Yhteen settiin meni aina vajaa 10 minuuttia, olisikohan ekalla verryttelykierroksella vauhti ollut reilut 6min/km ja kovat kierrokset jonkin verran alle 4min/km? En jaksa laskiskella onko tuo matemaattisesti pätevä kaava :) Tällä kertaa menin nukkumaan vasta puoliltaöin.

PERJANTAI

13.2. Heräsin klo 6.30, salilla olin ennen yhdeksää. Normaali voimaharjoitus jonka päälle 3x 300 metriä kovaa soutua.
vs.
20.2. Salilla noin klo 11-12. Voimaharjoitus.

Molemmilla viikoilla lauantai ja sunnuntai oli vapaapäiviä liikunnasta.

Raskaalla viikolla kiinnitin huomiota ennen kaikkea tuohon torstain myöhäisen iltatreenin ja perjantaiaamun salitreenin väliseen aikaan. Menin normaalia aikaisemmin nukkumaan ja sain myös nukuttua aika hyvin.

Suurin ero syntyy siinä että raskaalla viikolla hapottavia anaerobisia rääkkejä oli kolme kappaletta, kevyellä viikolla yksi. Juoksukilometrejä oli raskaalla viikolla tuplamäärä - joskin tuo 15 km on edelleen todella alhainen kilometrimäärä yhdelle viikolle. Koen että 4 kilometrin raaka vetoharjoitus kuormittaa kroppaani suunnilleen yhtä paljon kuin yli 20 kilometrin kevyt lenkki joten kilometrimäärät eivät todellakaan kerro harjoittelun kuormittavuudesta vaan tosiaan vain siitä askelletun matkan pituudesta.

Tästä viikosta en osaa sanoa vielä mitään. Ei se ainakaan raskas viikko ole, jossain kevyen ja keskitason kuormituksen välillä varmaan kuljetaan. Pyrin saamaan kasaan sopivassa suhteessa kevyitä kilometrejä ja raskaita rautoja :)

15 tuntia painonnostoa Tampereella ja 24 tuntia juoksua Espoossa.

Edessä on melkoinen urheilun superviikonloppu, iso osa kansasta tuijottaa varmasti Falunin MM-hiihtoja mutta itse keskityn kotimaisiin tapahtumiin. Espoossa käydään huikea Endurance 24h juoksu ja Tampereella Urheilu- ja messukeskuksessa eli Pirkkahallissa kisataan saman aikaisesti sekä painonnoston SM-kisat että yleisurheilun halli-SM-kilpailut.

Endurance 24h on tapahtuma jossa juostaan nimensä mukaisesti 24 tunnin ajan mahdollisimman paljon metrejä, näyttämönä toimii Esport Areena ja sen juoksurata. Ennakkotietojen mukaan matkaan lähtee lähes 130 juoksijaa, 25 naista ja reilu sata miestä. Naisten osallistujalistalla on peräti neljä yli 200 kilometrin 24 tunnin tulosta tehnyttä ja näistä kaksi, norjalainen Sharon Broadwell ja britti Sharon Gayter ovat juosseet satasenkin alle 8½ tunnin! Sumie Inagaki on voittanut naisten sarjan jo viidesti peräkkäin mutta tulokset ovat pudonneet vuosi vuodelta, 2010 ja 2011 hän juoksi älyttömät yli 240 kilometriä mutta viime vuonna "enää" 210 km. Silläkin tuloksella oltaisiin tottakai korkealla myös miesten sarjassa. Viime vuonna 13 miesjuoksijaa ylitti E24:ssa 200km, heistä suomalaisia oli kuusi.

Miesten sarjan voittajat ovat olleet viime vuosina suomalaisia, Jari Soikkeli voitti viime vuonna 241 kilometrin saldolla ja vuonna 2011 mielipuolisella yli 247 kilometrin lopputuloksella. Vuonna 2013 Pasi Penttinen juoksi 237km ja 2012 Juha Hietanen 243km.

Endurance24:n etenemistä voi seurata kisan online-seurannasta: http://endurance.fi/live/e24-2015/ . Myös juoksufoorumille on perinteisesti ilmestynyt tiuhaan tahtiin päivityksiä kisapaikalta: http://juoksufoorumi.fi/vb/showthread.php?33345-VIII-Endurance-24h-21-22-2-2015 . Osallistujalista löytyy puolestaan täältä: http://endurance.fi/live/wp-content/uploads/2015/02/E24h_2015_startlist2.pdf .

Esportilla on varmasti ainutlaatuinen tunnelma, lähtekäähän sankoin joukoin kannustamaan ultraajia ja ihmettelemään millaisiin ihmeisiin sinnikkyydellä onkaan mahdollista päästä. Myös vapaaehtoisia tarvitaan huoltamaan kisaajia ja hääräämään taustalla. Kisan viimeinen tunti ja tietysti yön vaikeat hetket ovat varmaan niitä tietynlaisia kohokohtia joita ainakin kannattaa käydä väijymässä jos pk-seudulla viikonloppuna liikuskelee.

Itse olen koko viikonlopun Tampereella jossa kisataan painonnoston suomenmestaruuksista. Urheilijoita riittää kaupungissa ja erityisesti Pirkkahallissa, samaan aikaan kun painonnostajat kolistelevat rautoja D-hallissa niin maan parhaat yleisurheilijat taistelevat A-hallissa. Molemmat kisat järjestää erittäin aktiivinen ja hieno urheilun yleisseura Tampereen Pyrintö.

Painonnoston SM-kisoihin on ilmoittautunut hurjat 120 nostajaa ja ensimmäistä kertaa tapahtuman historiassa miehiä ja naisia on yhtä paljon, 60 molempia.

Tänä vuonna kisojen aikataulu ja järjestys on uudenlainen, miehet nostavat nimittäin lauantaina ja naiset sunnuntaina. Aiemmin sarjoja on nostettu vuorotellen molempien kevyimpiä sarjoja lauantaina ja raskaimpia sunnuntaina. Molempina päivinä kisatapahtumat alkavat klo 11.30 ja viimeisten sarjojen pitäisi olla ohi noin klo 19. Pitkiä päiviä on siis jälleen luvassa!

Jo viime vuoden SM-kisoissa päivät venyivät todella pitkiksi ja osallistumiseen vaadittavia tulosrajoja nostettiin selvästi. Näköjään lajin ja kilpailijoiden taso on noussut melkoisesti kun kilpailijamäärät eivät pudonneetkaan. Se on tosi hieno juttu se! On kuitenkin jo melkoisen varmaa että ensi vuonna tulosrajat nousevat jälleen.

Tuttuun tapaan ns. välisarjat ovat suosituimpia. Naisten 58-kiloisissa nostaa 14 nostajaa ja 63-kiloisissakin 12 nostajaa. Miesten suosituimmat sarjat ovat 69, 77, 85 ja 94-kiloiset joissa kaikissa on mukana noin kymmenen nostajaa.

Tarkat aikataulut löytyvät täältä: http://painonnosto.fi/sites/default/files/liitetiedosto/sm_aikataulu4_0.pdf ja osallistujalistat puolestaan täältä: http://painonnosto.fi/sites/default/files/tiedostot/sm2015_ilmot17.pdf.

Osallistujalistalta löytyy nostajien kohdalta tulos jolla heidät on ilmoitettu mukaan, se ei välttämättä tarkoita ennätystulosta vaan voi olla mikä tahansa karsintarajan ylittävä yhteistulos. Käytännössä melkein kaikilla kyseessä on kuitenkin menneen kauden paras tulos. Hyvä keino vertailla eri nostajia ja nähdä heidän tilastojaan on selailla Bodonoksen ylläpitämää upeaa saittia:  http://www.bodonos.fi/stats/

Ikävä kyllä ennakkohuhuista poiketen näitä kisoja ei näytetä telkkarissa. Aamulehden Urheilusivuille pitäisi ilmestyä live-stream.

Meidänkin seuralta on useita nostajia tulessa, toivottavasti luvassa on roppakaupalla omia ennätyksiä ja hienoja nostoja.

Urheilullista viikonloppua kaikille!

(Into the) Wild - vaellus mielen erämaahan.

Into the Wild (2007) ja Wild (2014) ovat mielenkiintoisia elokuvia joilla on lähtökohtaisesti erittäin paljon yhteistä. Molemmat perustuvat tositapahtumiin ja elämäkerrallisiin kirjoihin jotka olivat ilmestyessään bestsellereitä. Molemmissa lähdetään vaeltamaan jalan halki Amerikan, läpi kanjoneiden ja erämaiden.

Olen nähnyt Into the Wildin useampaan kertaan, se on mielestäni ehkäpä 2000-luvun paras elokuva. Wild puolestaan tuli ensi-iltaan USA:ssa ennen joulua ja Suomessa tammikuun lopussa, itse kävin katsomassa sen eilen.

Cheryl Strayed lähti vuonna 1995, 26-vuotiaana kävelemään lähes 1800 kilometriä pitkää vaellusreittiä Pohjois-Amerikan länsirannikolla.. Hän kirjoitti matkastaan kirjan Wild: From Lost to Found on the Pacific Crest Trail, jonka Like julkaisi suomeksi pari vuotta sitten nimellä Villi vaellus.

Into the Wild puolestaan kertoo Christopher McCandlessista, nuoresta opiskelijasta joka 1990-luvun alussa luopui kaikesta omaisuudestaan ja vaihtoi nimensä Alexander Supertrampiksi. Hän lähti kulkemaan pitkin maita ja mantuja päätyen lopulta Alaskan karuihin erämaihin. McCandlessin tarinan teki tunnetuksi mm. erinomaiseen Outside-lehteen kirjoittanut ja vuorikiipeilijöistäkin hienon romaanin tehnyt journalisti Jon Krakauer.

Molemmista tarinoista tehdyissä elokuvissa roolihahmot ja esimerkiksi näiden sukulaiset on nimetty näiden oikeilla nimillä ja autenttisuus onkin hyvin suuri. Emile Hirsch näyttelee Into the Wildissa McCandlessia ja Reese Witherspoon Wildissa Strayedia. Reese Witherspoon kuten hänen äitiään näyttelevä Laura Dern ovat molemmat Oscar-ehdokkaana rooleistaan, Into the Wild keräsi myös aikoinaan kaksi ehdokkuutta. Ensi sunnuntain ja maanantain välisenä yönähän nuo tämän vuoden patsaat jaetaan, Yle Teema näyttää gaalan suorana.

Tarinat ja elokuvat ovat siis periaatteessa monin tavoin samankaltaisia ja lähdin elokuvateatteriin vähän sekalaisin fiiliksin. Lopulta elokuvilla - ja monien kommenttien perusteella myös kirjoilla - on kuitenkin suuri määrä eroavaisuuksia.

Cheryl Strayedin oli pakko lähteä vaeltamaan. Hän oli kokenut elämässään monia traumoja ja ajautunut lopulta itsetuhoiseen käytökseen. Edessä oli umpikuja jolle silmiin osunut vaellusreitin opaskirja tarjosi vaihtoehdon. 1800 kilometriä patikointia yksin oli keino käsitellä asioita jotka tuntuivat liian kipeiltä ja hankalilta. Muistoja ja kipuja ei voi tukahduttaa kun on kuukausia luonnon keskellä vain oma mieli seuranaan. On pakko mennä eteenpäin, kirjaimellisesti.

McCandlessilla oli puolestaan asiat melko hyvin ja vaeltaminen oli hänelle tietoinen valinta. Hän halusi luopua hektisestä opiskelujen ja työn oravanpyörästä ja ottaa todellisen irtioton, vailla rahaa tai edes henkilöllisyyttä.

Strayed vaelsi jotta voisi palata osaksi yhteiskuntaa. McCandless lähti matkaan jotta hänen ei tarvitsisi enää olla osa yhteiskuntaa.

Into the Wild on niin elokuvana kuin kirjana täynnä luonnonkuvausta ja henkeäsalpaavia maisemia. Ylistystä maailmankaikkeudelle joka on ihmisen rakentaman ja ylläpitämän ulkopuolella. Wildissa luonto on vain kulissia Strayedin mielessään käymälle pohdiskelulle ja ajatusten käsittelylle. Elokuva rytmittyy takautumilla ja kipeillä muistoilla lapsuudesta aina viimeisiin hetkiin ennen vaellusta.

Strayediin on ehdottomasti helpompi samaistua, niin jättimäisen painavan rinkan haasteet, retkikeittimen vääränlainen kaasu kuin teltan kasaamisen haastavuuskin on tullut nähtyä ja koettua hyvin läheltä. Meillä on tismalleen sama parinkympin teltta kuin leffassa ja avovaimo roudaa yhden päivän vaellukselle aina järjettömän 20 kiloisen rinkan! :D Puhumattakaan kylmänä syödyistä retkimuonista kun tulta ei syystä tai toisesta ole.  Eläköön uusavuttomat kaupunkilaisretkeilijät jotka tosin sitkeydellään ja tarmollaan kulkevat lähes minkä tahansa mailin.

1800 kilometrin vaellus näyttää kuitenkin lopulta kovin helpolta mikä tuntuu käsittämättömältä. Ehkä Strayed ja elokuvan tekijät ovat halunneet painottaa henkisen taakan ylivertaisuutta fyysisiin haasteisiin nähden.

Vaeltaminen tai vaikkapa kestävyysjuoksu on aina tottakai henkistä ponnistelua. Kun kulkee tunnista toiseen yksin omien ajatustensa kanssa, niitä ei voi paeta. Kun jaksaa jatkaa, huomaa olevansa henkisesti vahvempi kuin uskoikaan. Kuvainnollisen vuoren kohtaaminen ja ylittäminen on hivenen helpompaa kun sen on tehnyt ihan konkreettisestikin. Fyysistä ja henkistä ponnistelua ei voi koskaan erottaa toisistaan.

Wild ei jää samalla tavalla mieleen vellomaan kuin Into the Wild. McCandlessin kohtalo puhuttaa tänäkin päivänä paljon ja hänen tekemilleen ratkaisuille riittää niin arvostelijoita kuin ymmärtäjiäkin. Strayedin kohtalo kuten koko tarina on hyvin toisenlainen. Elokuvana pidin myös Wildista vaikkei se minusta ole samanlainen mestariteos kuin Into the Wild. Wildin äänimaisema on erittäin hieno ja vaikuttava ja se kannattaa ehdottomasti kokea elokuvateatterissa vielä kun se on mahdollista.

Into the Wild - Erämaan armoilla löytyy dvd:nä ja kirjana hyvin varustetuista kaupoista ja kirjastoista. Wild - Villi vaellus pyörii vielä jonkin aikaa elokuvateattereissa ja kirjakin on saatavilla suomeksi.

CrossFit Winter Warista koostetta telkkarissa ja blogeissa.

Huomenna lauantaina mekin jotka emme olleet kisoissa mukana pääsemme näkemään tv-koosteen muodossa kilpailun parhaita paloja ja kovimpia suorituksia. Vajaan tunnin mittainen lähetys näytetään TV2:ssa klo 14 ja se ilmestyy sen jälkeen myös Areenaan.

Blogeista olen bongannut toistaseksi nämä raportit:

Jenni Puoliväli: http://www.fitlandia.fi/blogi/winter-war-2015-kisaraportti/
Pumpui: http://www.lily.fi/blogit/pumpui/winter-war-kisaraportti-eli-dumarihommissa-osa-3
Steffit: http://steffit.com/2015/02/winter-war-2015-kisaraportti-katsomosta.html
PonysFit: http://ponysfit.blogspot.fi/2015/02/winter-war-2015-kisakooste.html

Hikeä tantereelle!

edit: Lisätty 20.2. linkit seuraaviin raportteihin:

Saara Laaksonen: https://saaralaaksonen.wordpress.com/2015/02/09/kultaa-winter-war-skaboista-vol-2/
Laura Isopoussut / CrossFit 8000 Espoo: http://www.crossfit8000.com/kisaraportti-winter-war-kilpailusta/
Workout of My Day: http://www.workoutofmyday.com/winter-war-2015/

Soutuun vaihtelua ja tehoa.

Vihdoin tällä viikolla pääsin testailemaan uusia tehotreenejä voimaharjoituksen päälle. Aiemmin olen soutanut vain 1000, 2000 tai 3000 metriä kerralla ja piiputtanut itseni paitsi vetämällä maksimivauhtia niin myös kymppisäädöllä.

Se tie on liian yksitoikkoinen ja johtanut umpikujaan. Se oli ihan hyvää treeniä kun otin tehoharjoituksia hyvin harvoin mutta nyt kun teen niitä enemmän niin myös soutuun on hyvä ottaa vaihtelua. Näissä uusissa soututreeneissä säädin tippuu puoliväliin, vitoselle, ja teen intervalleja. Maanantaina otin 4 x 250 metriä, huomenna 3 x 300 metriä. Kolmas ohjelmassa oleva harjoitus tulee olemaan 2 x 500 metriä.

Ensimmäinen huomio tuli siitä että en huomannut suurta eroa vitos- tai kymppisäädössä. Tottakai eroa on mutta paljon pienempi kuin oletin. Mietin jo pitäisikö jatkossa vedellä paljon pienemmälläkin numerolla. Aikoinaan sisäsoutubloggauksiini tuli erinomaisia kommentteja lajin harrastajilta ja selvisi että kovimmat tulokset tehdään yleensä hyvin alhaisella säätimen numerolla. Jos on kestävyysurheilijatyyppinen soutaja sopii paremmin alhainen numero ja jos on iso ja vahva niin isommat numerot. Eli jatkossa ykkönen silmään... :D

Heti ekan vedon jälkeen pisti potuttamaan todella pahasti. Muistelin että monet soutavat 500 metriä 1.30 minuuttiin mutta mulla meni kovassa 250 metrin vedossa 49 sekuntia.. Ehkä se siitä paranee, kyseessä oli kuitenkin eka kerta noin lyhyellä matkalla ja muulla kuin kymppisäädöllä. Seuraavat vedot otin iisimmin ja tunnustelin vähän millainen matka on kyseessä ja ajatkin tippuivat 53-58 sekunnin väliin. Ehdottomasti jatkossa 250 metrin vetojen aikojen pitää mennä 50-55 sekunnin väliin, mielellään 45-50 sekuntiin.

250 metriä on niin lyhyt matka että jokainen veto ratkaisee, huomasin että jos ekat 2-3 vetoa on vähänkin löysiä niin kiristämään ei enää juurikaan ehdi. Eli heti paukusta pitkä kova veto ja pumppaamaan täysillä!

Vetojen välissä nollasin laskurin ja merkkasin ajat ylös. Treenivihkoon kirjaan kaikkien vetojen ajat ja otan niistä tietokoneelle yhteenvetoon talteen aina hitaimman. Pyrin tekemään kaikki neljä vetoa yhtä kovina, jos ekat on liian nopeita niin vikat on hitaita ja tulos on huono. Soudun vetotreenini on siis yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki :)

Luulin että olisi iisimpää pitää taukoja lyhyiden vetojen välillä kuin ottaa vaikkapa 1000 metriä putkeen kovaa. No ei kyllä ollut. Jatkuva stop & go pisti piiputtamaan enemmän kuin intervallit muuten viime aikoina.

Tällä viikolla tulee kolme kovaa tehorääkkiä, kaksi concept2:lla ja yksi juoksuradalla. Tällaisia viikkoja en pysty tai halua tehdä kuin kerran kuukaudessa, yksi rääkki viikossa riittää muilla viikoilla.

Jos olisi aikaa ja intoa niin peruskestävyysharjoittelu soutulaitteella olisi erinomainen harjoitusmuoto. Mikko Salo, Jonne Koski ja muut kovat porilaiset crossfit-nimet ovat kertoneet soutavansa jopa 40-60 kilometriä viikossa! 50 kilometriä esimerkiksi 4.30min/km vauhdilla tarkoittaa 3 tuntia 45 minuuttia. Kova määrä soutua mutta jos harjoitustunteja pystyy ja haluaa tehdä paljon niin varmasti erinomaista peruskestävyyden ja pohjakunnon rakentamista.

Mulla olisi tosiaan edessä vielä ne kaksi rääkki-intervallia tälle viikolle. Toinen tänään illalla ja toinen huomenna aamulla. Maitohappoherkkua luvassa koko rahan edestä!

Jääkenttien kutsu.

Viime viikkoinen lentsu tuli ja meni yhtä lempeästi kuin ounastelinkin. Olo oli koko ajan ihan terve mutta ei huvittanut mennä treenaamaan kun nenästä valui kirkasta nestettä. Maanantaina kävin normaalisti salilla, tiistaista lauantaihin lepäilin ja sunnuntaina kävin ottamassa vähän tuntumaa juoksuun ja hölkkäilin neljä kilsaa. Olo oli niin hyvä että päätin vetää tällä viikolla kovan harjoitusviikon.

Oli vaikea olla liikkumatta ja pientä helpotusta sainkin jo perjantaina kun lähdettiin pojan kanssa hiihtämään. Se oli eka kerta tänä talvena ja kai vasta kolmas koko mun aikuisiällä. Viime talvena sain sukset ja hiihdin pari kertaa.

Enhän mä osaa kunnolla hiihtää enkä tiedä mistään voiteluista yhtään mitään. Se on ihan hyvä juttu, on tärkeää että on myös sellaista liikuntaa jota ei oteta turhan vakavasti. Ei katsella kelloa, lasketa kilometrejä, sykkeitä tai keskivauhteja. Ihan vaan sellaista mukavaa rentoa ulkonaliikkumista maisemia katsellen ja jatkuvasti juttelemaan pysähdellen.

Mentiin latua joka vaikutti aluksi kyllä latukoneella tehdyltä mutta hyvin nopeasti muuttui vain jonkun itse hiihtämäksi suksiuraksi pellolla. Mukavasti siinä pääsi mun tekniikalla eli tasatyönnöllä :D Hiihto on hyvää ojentajatreeniä kun mistään kunnon potkuista ei voi puhua.

Käytiin uudestaan samassa paikassa sunnuntaina mutta parin päivän plussakelit ja pakkaselle laskenut lämpötila teki lumesta tosi jäisen ja haastavan. Yhdellä tasatyönnöllä pääsi aina monta metriä eteenpäin mutta kun kunnon latu-ura loppui niin aika hankalaa oli edetä. Tosi liukkaan ja jäisen ladun vielä katkaisi jatkuvasti kovan myrskytuulen siihen heittämät puiden oksat ja muut roskat joten välillä kova vauhti pysähtyi kuin seinään ja oli hankala pysyä pystyssä.

Mukavaa touhua ja varsinkin perjantai-iltana olin fiiliksissä. En tiedä montako kertaa sanoin pojalle autossa siitä miten kivaa oli ja että kai tullaan pian uudestaan. Roolit tuntui vaihtuneen kun hehkutin etten kaatunut kertaakaan, edes siinä loivassa ja lyhyessä "mäessä" :D Varmaan sekin vaikutti omaan olotilaan ettei ollut liikkunut moneen päivään. Pienikin reippailu sai endorfiinin jylläämään ja tajusi miksi liikunta on niin siistiä.

Eilen olin aamupäivällä samoissa maisemissa mutta pysyttelin latujen ulkopuolella, juoksutossut oli jalassa. Hölköttelin vasta vuoden toisen yli kympin lenkin hyvin jäisillä poluilla.

Ilma oli upea, +7 lämmintä, aurinko paistoi ja kova tuuli. Hienoja elementtejä joihin lisämausteen toi todella jäiset polut. Näki hyvin miten monet olivat pyrkineet ohittamaan jään kävelemällä pientareen lumisohjossa mutta mulla oli nastat alla ja pysyttelin koko ajan jäällä.

Pito oli muuten hyvä mutta kun tien pinta oli muhkurainen niin lipsumista tapahtui. Osa nastoista jäi noissa kohdissa ilmaan ja jäähän osuikin ihan tavallinen kengän pohja. En silti kaatunut mutta varsinkin joissain alamäissä piti mennä todella tarkasti ja katsella kulkureittiä vähän varovaisemmin.

Nyt kun oon keskittynyt enemmän voimaharjoitteluun ja juoksut ovat olleet lyhyitä ja niitä on ollut vähän niin huomaa miten jalat väsyvät tuolla noin tunnin kohdalla. Ei aiheuta minkäänlaista huolta, tiedän että kun lenkit pitenee niin kintut tottuu siihen että liikkeessä ollaan useampikin tunti kerrallaan.

Hinku olisi kova alkaa juoksemaan pidempiä lenkkejä useasti viikossa mutta aion kyllä pitäytyä suunnitelmissani ja mennä vähillä juoksuilla vielä ainakin kuukauden. Tiedän että lyhyistä kovista siivuista on valtavasti hyötyä kun etapit pitenee, ne vain on mielen kannalta täysin erilaista liikuntaa. Muutaman kilometrin raastot maksimivauhdeilla ei ole mitään zeniläistä fiilistelyä :D

Kelit ovat olleet viime päivinä liiankin keväiset. Toivottavasti talvi jatkuisi vielä vähän aikaa, sehän alkoikin niin kovin myöhään. Kuukauden kestävä talvi kuulostaa ihan vinoilulta, eihän siinä ehdi vielä kuin testata uusia pulkkia, suksia ja luistimia. Voisko ees maaliskuulle asti olla lunta ja pieniä pakkasia?

Kyykkymuutoksia.

Olen ottanut jo useamman kuukauden ajan jokaisen salitreenin alle lämmittelyksi etukyykkyjä. Se on ollut hyvä idea, jalkoihin on tullut lisää voimaa ja yhdessä pystypunnerrusten kanssa voimanlisäys on näkynyt suoraan painonnostotreeneissä työnnössä. Viime viikkoina on tullut kuitenkin otettua vähän liikaa sarjoja maksimipainoilla ja kehitys on alkanut tyssäämään. Ohjelmassa oli vielä pari tosi kovaa harjoitusta että olisin päässyt aloittamaan vähän kevyemmän jakson mutta tuntui ettei homma etene. Huonolla tekniikalla äärirajoilla repiminen ei kiinnosta, mieluummin pidän selän suorana ja vähennän painoa.

Kelailin mitä teen, otanko 5x5 sarjojen sijaan käyttöön jotain muuta vai miten etenen mutta päätin vaihtaa kerralla koko kyykyn. Etukyykyt jäävät nyt vähän vähemmälle ja otan isoksi lämmittelyliikkeeksi valakyykyn. Testailin ykkösmaksimia pari viikkoa sitten pn-treeneissä ja laadin sen pohjalta (taas :D ) progressiivisen 5x5 ohjelman.

Mulla on tässä muutoksessa takana parikin pointtia. Tempauksessa en ole kehittynyt hirveästi vaan se on polkenut ihan niissä aloituspainoissa, kun saa valakyykkyjä vahvemmaksi niin ainakin teoriassa olisi helpompi vetää painot suorille käsille kun tietää että allemenossa ja kyykyssä ei ole ongelmia. Valakyykkyasentoakin saisi tukevammaksi kun tottuu pitämään painoja kunnolla lavoilla.



Anni Vuohijoen tuoreessa tutoriaalivideossa yhdistetään kaksi hienoa liikettä, valakyykky ja pystypunnerrus. Tässä versiossa pystypunnerrus tehdään tempausotteella niskan takaa kyykyssä.

Valakyykyn hienous tulee siitä että se kehittää samaan aikaan jalkojen voimatasoja, tasapainoa, keskivartalonhallintaa ja liikkuvuutta. Eli aikalailla täydellinen meille juoksijoille ja tietysti kaikille muillekin.

En saa nyt kuunneltua tota videota enkä tiedä miten Anni ohjaa mutta hyviä ohjeita on esimerkiksi hieman tavallista kyykkyä leveämpi jalka-asento, tempausote eli leveä ote tangosta ja pudottautuminen suoraan alaspäin kantapäiden väliin. Tanko on lavoilla eikä edessä.

Otan nyt siis itse valakyykkyä vitosina ja ainakin vielä näillä ekojen harjoitusten kevyillä painoilla niin että pohjakyykkyyn jäädään rauhassa istumaan. Kun asento on tukeva niin kyykyssä saa istuttua helposti pitkäänkin. Vaatii toki liikkuvuutta jota olen itse saanut vietyä valtavasti eteenpäin juuri näiden painonnostoliikkeiden avulla.

Näissä viime aikoina tekemissäni 5x5-valakyykyissä olen ottanut tangon räkistä suoraan niskan taa, leventänyt otteen ja punnertanut sen ylös. Tykkään kovasti punnerrusliikkeistä, hyviä perusvoimaliikkeitä joita tulee nyt siis tavalla tai toisella jokaisessa salitreenissä.

Ei raportoitavaa.

Moni varmaan odotti että tässä olisi tänään kattava raportti viikonlopun CrossFit Winter War-kisoista. Niin odotin minäkin. Raporttia ei ole eikä tule sillä tänä vuonna kisat jäi väliin. Aikataulu oli viikonlopun osalta jo ennakolta haastava, tarkoitus oli ehtiä lauantaina paikalle kisasession puolivälissä eli suunnilleen lajin numero 5 aikana. Aikataulut vain mutkistuivat ja lopulta piti tehdä päätös siitä ajelenko pari tuntia autolla Tampereella katsomaan pelkän finaalin ja ja sitä edeltäneen lajin rippeet. Päätin skipata.

Tottakai olisi siistiä olla paikalla kun olen aina aiemminkin ollut. Se on toisaalta myös ongelma. Mulla on ultramentaliteetti. Suhtaudun suurella sitoutuneisuudella ja intohimolla niihin asioihin joista pidän. Pakkomielteen ja intohimon raja on häilyvä ja olisi hyvä oppia välillä muuttamaan suunnitelmia. Tämä oli hyvää harjoitusta siihen.

Mua kaivelee edelleen että syyskuussa 2007 myöhästyin seitsemän minuuttia EM-karsintamatsista  Suomi-Puola . Pelipäivä oli keskiviikko ja pääsin lähtemään duunista vasta iltapäivällä, olisin kuitenkin ollut ajoissa olympistadionilla mutta ruuhkat olivat ihan älyttömät ja kehä ykköseltä manskulle ajoi tunnin. Haluan olla aina paikalla, alusta loppuun. En katso leffaa tai matsia sieltä täältä vaan kokonaan, jokaisen sekunnin. Kaikki tai ei mitään.

Onneksi ehdottomuus on vähän karissut. Yksinelävänä on helppo olla oman maailmankaikkeutensa napa mutta perheen myötä asioiden tärkeysjärjestys on muuttunut vähän järkevämmäksi.

Liikunnassa ehdottomuuden asenteesta on joskus haittaa, joskus hyötyä. Koviakaan treenejä ei tule keskeytettyä vaan ne vedetään loppuun asti. Joskus olisi silti hyvä osata luovuttaa. Mulla on edelleen iso kynnys muuttaa 20 kilometrin juoksulenkki vaikka kympiksi jos tulee ongelmia. Toivottavasti kilometrit ovat silti vähän madaltaneet sitä kynnystä. En ole koskaan keskeyttänyt mitään juoksukisaa mutta sekin päivä on varmasti edessä. Ei aina voi onnistua ja joskus suunnitelmat menee uusiksi. Se on ihan ok. Se on elämää.

Aina ei voi olla joka paikassa joka hetki vaikka kuinka haluaisi. Mut ehkä 95 prosentiakin riittää.

Sori, crossfitin kisatarinointi jää siis tällä kertaa väliin. Hyviä raportteja on varmasti luvassa useammaltakin kirjoittajalta, itse odotan ainakin innolla miten kilpailijana mukana ollut Jenni, taustoilla häärinyt Steffi tai katsomossa ollut Toni koki tämän vuoden karkelot. Ja se tv-lähetyskin on tulossa sitten ens lauantaina. No worries!

Aamupalaa meillä ja muualla.

Aika monella on varmaan vakiintunut aamiainen jota tulee syötyä melkein aina. Mullakin on aikalailla rutiininomainen aamupalasetti kotona mutta toisaalta siinä ei ole myöskään mitään sellaista jota olisi pakko saada aina. Mulla ei ole mitään asiaa jota on ihan välttämätöntä saada aamulla jotta päivä lähtee käyntiin, monilla tuo juttu on esimerkiksi kahvi tai puuro. Tilanteen ja paikan mukaan improvisointi on itse asiassa ihan mukavaa vaihtelua.

Kotona syön lähes aina puuroa ja leipää, juomana iso lasi vettä ja pienempi lasi tuoremehua. Puuro on tattaripuuroa, sekaan yleensä hilloa tai marjoja, välillä pilkon sekaan banaanin ja lisään lusikallisen hunajaa. Leivän kanssa olen kokenut pienen evoluution viime aikoina. Aiemmin paahdoin leivät leivänpaahtimessa, nyt olen laittanut tomaattia ja juustoa päälle ja lämmittänyt ne mikrossa.

Treenipäivinä (kuvassa) aamupala on vähän tuhdimpi, tänään kun ei ole flunssan takia liikuntaa ohjelmassa skippasin leivät ja söin vain puuroa. Välillä jompi kumpi vaihtuu rahkaan ja jugurttiin. Hedelmiäkin tulee syötyä noiden lisäksi.

Aamupalakattaus vaihtuukin tyystin toiseksi kun olen reissussa ja pääsen hotellin aamiasbuffettiin. Silloin syön nimittäin salaattia aamupalaksi! :-)

Mitä ihmettä, voiko salaattia syödä aamupalaksi ja voiko se muka pitää nälän loitolla?

Mun mielestä olisi tylsää syödä notkuvien aamupalapöytien ääressä kuten kotona, pari leipää ja niihin päällisiä. Unohdan leivät ja puurot ja katselen eri vaihtoehtoja niin kuin kyseessä olisi salaattibaari.

Parastahan on että samaan annokseen saa ujutettua mitä tahansa erilaisista kasviksista ja vihanneksista juustoihin ja leikkeleisiin, makkaroista pähkinöihin. Mikä vain omaan makuun sopii niin sitä otetaan mukaan annokseen.

Viime sunnuntaina Tampereella söin siis aamupalaksi kinkku-juusto-munakokkeli-nakki-pekoni-kurkku-tomaatti-raejuusto-salaatin. Oli paitsi erinomaisen makuista niin myös täyttävää. Mitään yksittäistä raaka-ainetta ei tarvitse mättää paljoa vaan maistuu paljon paremmalta kun mukana on pieniä määriä vähän kaikkea.

En juo kahvia mutta heti aamupalalta lähtien keskityn pitämään riittävästä nesteiden saannista huolen. Kotona juon aamulla puolisen litraa ja samaan pyrin reissussakin. Otan aina hotellin aamupalalla lasillisen jokaista mehuvaihtoehtoa ja lasillisen vettä. Riittävän juomisen rytmi pysyy paremmin kondiksessa kun se alkaa heräämisestä ja loppuu siihen kun menee illalla nukkumaan. Juon joka päivä noin 2 litraa vettä, kovina treenipäivinä kolmekin litraa. Tähän tulee lisäksi desi tai kaksi mehua, litran tuoremehutölkki riittää mulla viikoksi.

Hotelliaamupalalla pitää vetää myös jonkinlainen jälkiruokaosuus :D

Yleensä se on lautasellinen maustamatonta jugurttia, joissain paikoissa nykyään tarjolla on myös rahkaa johon tuleekin sitten kallistuttua. Scandicissa oli tolkuttoman hyvä valikoima erilaista herkkua lisukkeeksi, tällä kertaa otin vähän kotimaista marjalajitelmaa, cashewia, banaanilastuja ja jotain spesiaalia mysliä.

Havahduin just että meillähän on kotona aika paljon vielä marjoja pakastimessa, jotenkin niitä tulee aina säästeltyä ja säännösteltyä ettei vain lopu kesken ja lopulta käy niin että pari pussia ja purkkia on vielä jäljellä kun uusi sato on jo kypsynyt. Vadelmat ja mansikat on tottakai hyviä mutta meidän perheessä on aina tykätty niistäkin marjoista joissa on vähän kirpeämpää asennetta ja junnukin syö hujauksessa ison kulhollisen puolukkaa ilman mitään lisukkeita.

Ehkä voisin vaihteluksi tehdä pitkästä aikaa superaamupalaani jossa blenderiin kaadetaan 250 grammaa rahkaa, 250 grammaa jugurttia ja 250 grammaa marjoja? Överiversiossa oli tuon lisäksi vielä 250 grammaa raejuustoa mutta kilon setti alkoi olla liian hurja jopa mulle yksin vedettäväksi :D

Viikonlopputamperelainen mä oon - CrossFit Winter War 2015 lauantaina.

Alkanut helmikuu on erikoista aikaa, sattuma on nimittäin heittänyt kalenterini täyteen erilaisia Tampereella tapahtuvia menoja. Normaalisti käyn Tampereella muutamia kertoja vuodessa, nyt vietän siellä neljän viikon aikana peräti kolme viikonloppua. Putki aukesi viime viikonloppuna, seuraava kerta on lauantaina ja kahden viikon päästä on vika reissu.

Lauantaina matkakohteena on crossfitin SM-kisat eli virallisesti CrossFit Winter War 2015. Kisat järjestetään neljännen kerran ja kisapaikkakin on jo peräti neljäs.

Mikko Aronpää oli kingi jo kolme vuotta sitten

2012 aloitettiin Porissa, CrossFit Porin legendaarisella puuvillatehtaan salilla. Laji oli vielä isommille massoille tuntematon eikä kisapaikalla otettu selfieitä instagramiin. Kisapaikalla toimii nykyään Puuvillan kauppakeskus, CF Porin sali on noiden päivien jälkeen muuttanut pariinkin otteeseen.

Muistaakseni otin kisoista valokuvia mutta en löytänyt niitä tähän hätään. Kuvakaappaus finaalilajin videosta: http://vimeo.com/36235980 Aika moni tuossa näkyvistä kavereista on lauantainakin mukana: Aronpään lisäksi Aleksit Hakunti ja Vihonen sekä Björn Kullberg. Naisten puolella jyllää ihan uusi sukupolvi eikä kukaan tuolloin kilpailleista ole lauantaina tulessa.

Tässä puolestaan valakyykkykuvaa vuoden 2013 finaalilajista, tangossa Mikko Ojala

Vuodeksi 2013 siirryttiin lähemmäksi nykyisiä koordinaatteja, CrossFit 33100:n salille Tampereen Onkiniemeen. Tuokaan sali ei enää nykyään sijaitse tuolla paikalla.

Vähän vaihtelua näihin kuviin, tempaus ;)

Viime vuonna oli vuorossa kolmas kisapaikka Tampere Areena Kalevassa. Paikka oli iso mutta sekin myytiin loppuun.

Tällä kertaa estradi on vielä tuotakin isompi kun kisat käydään Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa eli vanhassa kunnon Pirkkahallissa. Kokonaisuus on valtava mutta en tiedä mihin halleihin kisat tarkemmin keskittyvät ja miten iso kapasiteetti käytännössä on. Isoimpiin halleihin mahtuu yli 3000 katsojaa joten tuskinpa tuo loppuunmyydyksi tulee. Liput maksaa ennakkoon 27 euroa ja ovilta 30 euroa.

Urheilijoiden osalta kisat alkavat viime vuoden tapaan jo perjantaina jolloin on vuorossa kaksi ensimmäistä lajia. Ekassa lajissa 10 minuutissa soudetaan (miehet 1500 metriä, naiset 1250 metriä) jonka jälkeen tehdään burpeita soutulaitteen yli niin paljon kuin ehtii. Tämän jälkeen pidetään kahden minuutin tauko jonka jälkeen alkaa 3 kilometrin juoksu kelloa vastaan!

Hieno juttu että juoksua on mukana, taisinkin ehdotella lajia vuosi sitten ennen kisoja. Jostain syystä nämä mun toiveet melkein aina toteutuu ;) Tarkemmin ei ole tiedossa juoksureittiä mutta lajikuvauksessa kerrotaan että lähtö ja maali on hallissa sisällä - tämä tarkoittanee että reitti kulkee muuten ulkona pyöräteillä. Ne joilla on hyvät talvijuoksuvarusteet ja joilla on kokemusta lumella/jäällä juoksemisesta on suuri hyöty. Perjantaille on luvattu plus-asteita joten tiet voivat olla myös sohjoisia, vetisiä tai muuten haastavia. Toki Pirkkahallin juoksuradat ja muut suorituspaikat mahdollistavat myös sisällä juoksemisen mutta 3 kilometriä on aika pitkä rata rakentaa sisätiloihin yhtä lajia varten.

Kilpailun nettisivuille on muuten avattu mainio osio jossa kilpailijat kertovat omia ennätyksiään ja muita tietojaan: http://www.cfwinterwar.com/urheilijaprofiilit/ Kenellä mahtaakaan olla kovin cooper ja näkyykö se perjantain juoksukisassa?

Varsinainen kisapäivä starttaa lauantaina aamulla klo 8.30 jolloin ovet avataan yleisölle ja eka laji on vuorossa klo 9. Kisojen pitäisi olla ohi ja palkintojenjaon alkaa kuuden jälkeen illalla. Pitkä päivä on siis jälleen luvassa.

Samassa paikassa eli Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa kisataan kahden viikon päästä painonnoston SM-kilpailut. Niihin on ilmoittautunut hurjat 120 nostajaa ja kisat kestävät sekä lauantain että sunnuntain,  tarkoitukseni olisi olla sielläkin molempina päivinä paikalla. Jos ette pääse näihin tapahtumiin paikan päälle niin YLE  lähettää sekä crossfitin että painonnoston SM-kisoista koosteet, muistutan niistä kyllä sitten lähempänä tarkemmin!

Hohkakiveä ja hierontaa.

Vähän tuntuu siltä että nämä bloggaukset toistaa itseään. Samalla tavalla kuin pari viikkoa sitten tuntuu taas pieni flunssan poikanen kutittelemassa. Ei ole kipeä olo mutta nenän limakalvoilla tuntuu pientä ärsytystä jonka takia tulee aivasteltua ja silmät vuotaa. Aika monella tutulla on ollut flunssaa viime päivinä joten ei kai se ihme olekaan. Liikuntaa voin kyllä harrastaa, olo ei ole tukkoinen, mutta täksi viikoksi suunnittelemani kova, rankka harjoitusviikko siirtyy vähän eteenpäin. Kevyt viikko on ihan ok, eihän mun noita raskaita viikkoja ole tarkoituskaan ottaa kuin yksi kuukaudessa. Juuri tällaisten tilanteiden vuoksi pyrin aina ottamaan tuon kovimman treeniviikon alkukuusta, jos sitten jotain sattuisikin niin ei tule mitään paineita vaan sen voi siirtää seuraavalle viikolle.

Deja vu-fiiliksiltä ei kai voikaan välttyä kun tämä on blogin 600. kirjoitus. Juhlitaan pyöreitä sitten kun tulee tonni täyteen ;-)

Eilen ja tänään on tullut huollettua kroppaa, se on jotain mitä tulee tehtyä ihan liian vähän. Ensimmäiseen huoltotoimenpiteeseen hankin apuvälineen apteekista.

Taannoin painonnostotreeneissä vertailtiin kovettumia ja erilaisia tapoja hoitaa niitä. Itse en ole hoitanut niitä juuri mitenkään ja terävät kraaterit ovat koristaneet sormien ja kämmenen yhtymäkohtia. Joku vinkkasi tuon hohkakiven ja ostinkin sellaisen nyt apteekista, hintaa oli noin kolme euroa.

Eilen saunoessa rahnuttelin kovettumia kivellä veke ja kyllähän ne selvästi pienenivät ja pehmenivät. Tarkkana saa kyllä olla että saa ton osumaan just oikeaan kohtaan.

Liikkeet joissa rauta hiertää hikistä kättä - painonnostoliikkeet, leuanvedot ja muut roikkumiseen liittyvät liikkeet kuten toes-to-bar - on armottomia kämmenten iholle. Magnesium auttaa niissä paikoissa joissa sen käyttäminen on sallittua mutta muuten voi vain yrittää vahvistaa ihoa niin että se kestäisi paremmin. Rekkitangoissa, levytangoissa ja erilaisissa puolapuissa joissa tulee kikkailtua on isoja eroja. Karheimmat voimanostotangot on yhtä kuin pikakuorinta käsien iholle :D

Mobbailujen, ihonhoidon ja muun huollon ohessa esimerkiksi hieronnassa käyminen on mulle ihan liian satunnaista herkkua. Tänään tuli kuitenkin käytyä kun tuttu opiskelee hierojaksi ja tarvitsi näyttökokeeseen asiakkaan, valitsin eri vaihtoehdoista niska/hartia-seudun käsittelyn. Se kun lienee pahiten juntturassa.

Hieronta tuntui tosi hyvältä, valitun kohteen lisäksi käsittelyssä oli selkä, käsivarren lihakset ja rintalihakset. Jännä nähdä miten vaikuttaa huomisiin painonnostoharjoituksiin kun siellä juuri olkapäät ja esimerkiksi lavat ovat kovassa käytössä ja mulla on ollut ongelma saada niitä aktivoitua toimimaan tarpeeksi hyvin.

Aktiivisesti liikkuvan ihmisen kalenteriin hieronnan tulisi kuulua säännöllisenä osana. Hieronta tai vaikka avannossa käyminen auttavat kun niitä tekee säännöllisesti, en tiedä onko siitä hirveästi hyötyä että käy mun tavoin hierojalla vuoden tai kahden välein. Hyvältähän se tuntuu ja ainakin hetkellisesti avaa lihaksia.

Mun ongelma on tavallaan siinä että kroppa toimii ja palautuu niin hyvin etten koe tarvitsevani venyttelyä tai muuta lihashuoltoa. Onko se sitten harhaa vai ei - sitä on mahdoton sanoa.

No, ongelma on kyllä väärä sana tässä kohtaa :D Onni on liikkeessä pysyvä lihaksisto.

Tammikuun treenitilastot ja ennätyskuukausi.

Tammikuu on ohi ja samalla päättyi ensimmäinen kuukausi jolloin tarkkailin eri harjoitusten ja harjoitusviikkojen kuormittavuutta. Nyt onkin mielenkiintoista tehdä vähän yhteenvetoa siitä mitä tulikaan touhuttua.

29.12. - 4.1. KEVYT VIIKKO

ma salitreeni
ti 4 km juoksua
ke salitreeni
to 7 km juoksua
pe salitreeni
la lepo
su lepo

Hyvin tyypillinen harjoitusviikko näin talvikaudella, tällaisia perustreenejä tulisi varmasti tehtyä säännöllisesti ellen nyt keskittyisi enemmän kuormittavuuden ja tehojen seuraamiseen ja variointiin.

5.1. - 11.1. RASKAS VIIKKO

ma salitreeni jonka päälle raskas anaerobinen harjoitus kuntopyörällä
ti 17 km juoksua
ke painonnostoharjoitus
to 4 km kovaa intervallijuoksua sisähallissa
pe salitreeni
la lepo
su lepo

Tosi kova viikko, pitkä juoksulenkki ja ekat kovat maksimivauhtiset juoksuvedot radalla. Salillakin tuli otettua maksimeja vähän joka liikkeessä.

12.1. - 18.1. ERITTÄIN KEVYT VIIKKO

ma salitreeni
ti lepo
ke lepo
to lepo
pe salitreeni
la lepo
su 4 km juoksua

Toinen polvi ärtyi edellisen viikon kovasta menosta ja otin hyvin iisisti. Tarkoitus oli toki pitää kevyempi viikko mutta jätin varotoimenpiteenä pari treeniä kokonaan pois.

19.1. - 25.1. KESKITASON VIIKKO

ma salitreeni jonka päälle kova 100 boksihypyn harjoitus
ti lepo
ke painonnostotreenit
to 4 km kovia intervallivetoja sisäjuoksuradalla
pe salitreeni
la lepo
su 4 km juoksua

Tämä oli selvästi rasittavuudeltaan keskitason viikko, pari kovaa anaerobista harjoitetta mutta kolme muuta treeniä hyvin perustasoa.

26.1. - 1.2. KESKITASON VIIKKO

ma salitreeni
ti 4 km juoksua
ke painonnostoharjoitus
to 4 km kova juoksuharjoitus sisäradalla
pe salitreeni
la lepo
su lepo

Tammikuun vika viikko oli jälleen aika perustason tekemistä, melkeinpä kevyt viikko mutta torstain rasittava juoksuharjoitus nostaa sen niukasti keskitasolle.


Nyt kun käytän kehittelemääni kuormittavuuspisteytystä niin tammikuusta saa piirrettyä jonkinlaisen käppyrän. Tarkoituksena olisi että viiva ei olisi suora vaan sahaava, silloin kovat ja kevyet viikot seuraisivat säännöllisesti toisiaan.

Ihan hyvältä näyttää, toi puolittainen telakkaviikko aiheutti vähän liiankin suuren notkahduksen. Toivottavasti vuoden lopussa viiva on kunnon siksakkia, uskon ja toivon että se tarkoittaa samalla roimaa kehitystä kaikilla osa-alueilla.

Tammikuussa harjoituspäiviä oli 20, näistä juoksua sisälsi 8 ja voimaharjoituksia 12. Juoksin yhteensä 48 kilometriä mikä on toisaalta vähän mutta kun selailin aiempien vuosien papereita niin se on ennätys! :D Tammikuun kilometrit ovat itse asiassa jääneet aina todella alhaisiksi ja helmikuussa yli tuplautuneet. Veikkaisin että aika matalilla kilometrimäärillä jatkan vielä helmikuussa mutta katsotaan nyt. Määrän vuoro tulee vasta myöhemmin, laatu edellä jatketaan koko voimaharjoittelujakson ajan.