(Into the) Wild - vaellus mielen erämaahan.

Into the Wild (2007) ja Wild (2014) ovat mielenkiintoisia elokuvia joilla on lähtökohtaisesti erittäin paljon yhteistä. Molemmat perustuvat tositapahtumiin ja elämäkerrallisiin kirjoihin jotka olivat ilmestyessään bestsellereitä. Molemmissa lähdetään vaeltamaan jalan halki Amerikan, läpi kanjoneiden ja erämaiden.

Olen nähnyt Into the Wildin useampaan kertaan, se on mielestäni ehkäpä 2000-luvun paras elokuva. Wild puolestaan tuli ensi-iltaan USA:ssa ennen joulua ja Suomessa tammikuun lopussa, itse kävin katsomassa sen eilen.

Cheryl Strayed lähti vuonna 1995, 26-vuotiaana kävelemään lähes 1800 kilometriä pitkää vaellusreittiä Pohjois-Amerikan länsirannikolla.. Hän kirjoitti matkastaan kirjan Wild: From Lost to Found on the Pacific Crest Trail, jonka Like julkaisi suomeksi pari vuotta sitten nimellä Villi vaellus.

Into the Wild puolestaan kertoo Christopher McCandlessista, nuoresta opiskelijasta joka 1990-luvun alussa luopui kaikesta omaisuudestaan ja vaihtoi nimensä Alexander Supertrampiksi. Hän lähti kulkemaan pitkin maita ja mantuja päätyen lopulta Alaskan karuihin erämaihin. McCandlessin tarinan teki tunnetuksi mm. erinomaiseen Outside-lehteen kirjoittanut ja vuorikiipeilijöistäkin hienon romaanin tehnyt journalisti Jon Krakauer.

Molemmista tarinoista tehdyissä elokuvissa roolihahmot ja esimerkiksi näiden sukulaiset on nimetty näiden oikeilla nimillä ja autenttisuus onkin hyvin suuri. Emile Hirsch näyttelee Into the Wildissa McCandlessia ja Reese Witherspoon Wildissa Strayedia. Reese Witherspoon kuten hänen äitiään näyttelevä Laura Dern ovat molemmat Oscar-ehdokkaana rooleistaan, Into the Wild keräsi myös aikoinaan kaksi ehdokkuutta. Ensi sunnuntain ja maanantain välisenä yönähän nuo tämän vuoden patsaat jaetaan, Yle Teema näyttää gaalan suorana.

Tarinat ja elokuvat ovat siis periaatteessa monin tavoin samankaltaisia ja lähdin elokuvateatteriin vähän sekalaisin fiiliksin. Lopulta elokuvilla - ja monien kommenttien perusteella myös kirjoilla - on kuitenkin suuri määrä eroavaisuuksia.

Cheryl Strayedin oli pakko lähteä vaeltamaan. Hän oli kokenut elämässään monia traumoja ja ajautunut lopulta itsetuhoiseen käytökseen. Edessä oli umpikuja jolle silmiin osunut vaellusreitin opaskirja tarjosi vaihtoehdon. 1800 kilometriä patikointia yksin oli keino käsitellä asioita jotka tuntuivat liian kipeiltä ja hankalilta. Muistoja ja kipuja ei voi tukahduttaa kun on kuukausia luonnon keskellä vain oma mieli seuranaan. On pakko mennä eteenpäin, kirjaimellisesti.

McCandlessilla oli puolestaan asiat melko hyvin ja vaeltaminen oli hänelle tietoinen valinta. Hän halusi luopua hektisestä opiskelujen ja työn oravanpyörästä ja ottaa todellisen irtioton, vailla rahaa tai edes henkilöllisyyttä.

Strayed vaelsi jotta voisi palata osaksi yhteiskuntaa. McCandless lähti matkaan jotta hänen ei tarvitsisi enää olla osa yhteiskuntaa.

Into the Wild on niin elokuvana kuin kirjana täynnä luonnonkuvausta ja henkeäsalpaavia maisemia. Ylistystä maailmankaikkeudelle joka on ihmisen rakentaman ja ylläpitämän ulkopuolella. Wildissa luonto on vain kulissia Strayedin mielessään käymälle pohdiskelulle ja ajatusten käsittelylle. Elokuva rytmittyy takautumilla ja kipeillä muistoilla lapsuudesta aina viimeisiin hetkiin ennen vaellusta.

Strayediin on ehdottomasti helpompi samaistua, niin jättimäisen painavan rinkan haasteet, retkikeittimen vääränlainen kaasu kuin teltan kasaamisen haastavuuskin on tullut nähtyä ja koettua hyvin läheltä. Meillä on tismalleen sama parinkympin teltta kuin leffassa ja avovaimo roudaa yhden päivän vaellukselle aina järjettömän 20 kiloisen rinkan! :D Puhumattakaan kylmänä syödyistä retkimuonista kun tulta ei syystä tai toisesta ole.  Eläköön uusavuttomat kaupunkilaisretkeilijät jotka tosin sitkeydellään ja tarmollaan kulkevat lähes minkä tahansa mailin.

1800 kilometrin vaellus näyttää kuitenkin lopulta kovin helpolta mikä tuntuu käsittämättömältä. Ehkä Strayed ja elokuvan tekijät ovat halunneet painottaa henkisen taakan ylivertaisuutta fyysisiin haasteisiin nähden.

Vaeltaminen tai vaikkapa kestävyysjuoksu on aina tottakai henkistä ponnistelua. Kun kulkee tunnista toiseen yksin omien ajatustensa kanssa, niitä ei voi paeta. Kun jaksaa jatkaa, huomaa olevansa henkisesti vahvempi kuin uskoikaan. Kuvainnollisen vuoren kohtaaminen ja ylittäminen on hivenen helpompaa kun sen on tehnyt ihan konkreettisestikin. Fyysistä ja henkistä ponnistelua ei voi koskaan erottaa toisistaan.

Wild ei jää samalla tavalla mieleen vellomaan kuin Into the Wild. McCandlessin kohtalo puhuttaa tänäkin päivänä paljon ja hänen tekemilleen ratkaisuille riittää niin arvostelijoita kuin ymmärtäjiäkin. Strayedin kohtalo kuten koko tarina on hyvin toisenlainen. Elokuvana pidin myös Wildista vaikkei se minusta ole samanlainen mestariteos kuin Into the Wild. Wildin äänimaisema on erittäin hieno ja vaikuttava ja se kannattaa ehdottomasti kokea elokuvateatterissa vielä kun se on mahdollista.

Into the Wild - Erämaan armoilla löytyy dvd:nä ja kirjana hyvin varustetuista kaupoista ja kirjastoista. Wild - Villi vaellus pyörii vielä jonkin aikaa elokuvateattereissa ja kirjakin on saatavilla suomeksi.