torstai 20. syyskuuta 2012

Onko maratonin jälkeistä elämää?

Jotkut ovat kertoneet tarinoita maratonin jälkeisestä masennuksesta, kun ison ja pitkään odotetun tapahtuman jälkeen ei mikään tunnukaan miltään. En ole helposti masentuvaa sorttia eikä tälläkään kertaa vaivuttu mihinkään muuhun kuin mietteisiin uusista tavoitteista. Juoksijan tunnistaa siitä että kisareissulta palatessa hän suuntaa ensimmäiseksi lehtitelineelle penkomaan Juoksija-lehden legendaarista juoksukalenteria ja etsimään seuraavia kisoja.


Melkoisen varmasti seuraavat kisani ovat ensi keväänä. Ajattalin että voisin juosta sekä huhti- että toukokuussa puolikkaan. Huhtikuussa houkuttelisi Pyynikkijuoksu Tampereella ja toukokuussa perinteinen kotikisani Yyterissä. Ellei kaksi tuntia alitu huhtikuussa niin voi sitten rypistää kunnolla jo kolmen-neljän viikon päästä uudestaan ja saada ennätys rikottua. Seuraava maraton on luultavasti vuoden päästä. Kankaanpään maraton järjestetään lokakuussa erittäin tasaisella reitillä ja se vaikuttaa tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta.

Nyt loppuvuoden tavoitteena on saada 1000 kilometriä täyteen. Aikaa on enää reilu kolme kuukautta ja kasassa on vasta 643 kilsaa. Nyt todellakin pitää jaksaa painaa ja toivoa ettei tule mitään flunssaa tai muuta vaivaa. Uudenvuoden aattona sata kilometriä jos ei muuten onnistu? ;)

Matkalla kohti toista maratonia aion tietysti kohdistaa huomioni niihin mokiin joita tein ekan maratonini kanssa.

Liian vähäiset treenikilometrit korjaantuu helposti kunhan vain pysyy terveenä ja juoksee paljon. 25-30km viikossa ei tunnu riittävän maratonille, 40-45km olisi jo paljon parempi. Pitkien lenkkien tulisi olla 20-30km eikä 15-20km.

Liian kova alkuvauhti korjaantuu juoksemalla itse kisassa hiljaa, treeneissähän se ei ole ollut ongelma kun juoksen aika hitaita lenkkejä muutenkin aina.

Energian nauttimiseen kisan aikana pitää kiinnittää erityistä huomiota. Puoli litraa juotavaa ja pienet snacksit eivät riitä ravinnoksi neljän-viiden tunnin kisaan. Energiageelit ovat tuntuneet vähän vieraalta ajatukselta mutta ajattelin yrittää miltä ne tuntuvat. Testaan niitä lenkeillä jo talven aikana.

Liian mäkinen ja haastava reitti tosiaan jää seuraavalta maratonilta pois. Päädyin Sauvon kisaan koska se oli sopivana ajankohtana ja reitti juostaan kahtena kierroksena. Ajattelin että useampi kierros tuntuisi tylsältä. No, nyt kun mara on takana niin sanoisin että on oikeastaan aika sama juostaanko vaikka 42 x 1 kilometrin kierros.

Maraton ei lopulta rasittanut kroppaa juurikaan. Jalkapohjissa on vielä rakkoja ja kävely tuntuu vähän aralta sen takia mutta muuten ei ole mitään ongelmia ja meninkin eilen viikon tauon jälkeen salille. Tuntui tosi hyvältä päästä tekemään jotain. Eka lyhyt juoksulenkki on varmaan luvassa alkuviikosta kunhan jalkapohjat ovat kunnossa.

Lomailen varmaan vielä ensi viikon, sitten ehdin päivittämään tätä blogiakin vähän enemmän. Nyt nautin vielä rauhassa metsän torin antimista ja mussutan puolukoita, suppilovahveroita ja nahkiaisia.

3 kommenttia:

  1. Hienolta kuulostaa :). Ite oon kyllä potenut maratonien jälkeen sellaista ihme "maratontyhjiötä".. :D. Mitä ihmettä nyt?, Mitä ihmettä seuraavaksi? -fiilistä! Ei masennusta sentään..

    Suosittelen perehtymään myös Vantaan maratoniin, siellä myös tosi nopea reitti. Samaten täällä Jyväskylässä syyskuussa. Jälkimmäinen tunnelmaltaan hieman parempi.. Reitti ainakin huomattavasti kauniimpi ja mukavampi! (Enkä oikeasti vetänyt kotiin päin nyt yhtään! :D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita mielenkiintoisia maratoneja on kyllä Suomi täynnä. Oonkin päättänyt että ennen kuin olen kattavasti kisannut kotimaassa niin en lähde ulkomaisille maratoneille. Juoksukalenteri on ihan mahtavaa lukemistoa.

      Tenon maraton Utsjoen Nuorgamissa heinäkuun lopulla, Itämerimaraton Hangossa, Åland Marathon Ahvenanmaalla.. Kyllä noi kaikki pitää käydä joskus juoksemassa :)

      Poista
    2. Totta puhut! Itellä on aika vahvana tähtäimenä seuraavalle katumaratonille ennätysaika.. Siinä pitää jo vähän pohtia reittiprofiilia. Monet pikkutapahtumat on kiinnostavia, mutta tykkään kyllä siitäkin tunnelmasta kun on paljon samanhenkistä porukkaa koolla. Kummassakin puolensa.

      Joskaan vielä ei parane liikaa tulevia pohtia, kun on yks "pienenpieni" haaste hoitamatta!

      Poista