Oma rasvaprosenttini oli noin 15 ennen kuin aloitin harjoittelemisen. Se oli siis taso tavallisella kebabin syömisellä ja liikkumattomuudella. En ole sen jälkeen käynyt sen enempää pihtimittauksessa kuin sähkövirtavaa'allakaan. En edes halua että rasvaprosenttini on kovin alhainen koska se todella on pitkillä lenkeillä parempi polttoaine kuin lihakset. Jos haluaa pitää alhaisen rasvaprosentin ja harrastaa kestävyysurheilua ainoa vaihtoehto on syödä valtavat määrät kaloreita. Ultrajuoksijat saattavat syödä 24 tunnin kisoissa kymmenen tuhatta kaloria. Sellaisiin määriin ei päästä laadukkaalla terveysruualla vaan juoksemisen ohessa pitää mussuttaa sipsejä, suolapähkinöitä ja vaikkapa limsaa.
Eräs tuttu valmistautui hiljattain puolimaratonille mässyttämällä edellisen päivän irtokarkkeja. Tuloksena oli erittäin hyvä aika. Ei sovi ehkä kaikille mutta kaikki on mahdollista eikä kenenkään treenimetodeita tai ruokavaliota kannata kyseenalaistaa jos homma tuntuu toimivan.
Maailman tunnetuin ultrajuoksija Dean Karnazes on pystynyt ylläpitämään mielestäni aika laadukkaan lihaksiston 100 tai 200 kilometrin juoksulenkeistä huolimatta. Taustalla on ruokavalion lisäksi monipuolinen paletti erilaista liikuntaa purjelautailusta maastopyöräilyyn.
En treenaa lihaksiani jotta ne näkyisivät muille. Riittää että minä itse tiedän niiden olemassaolosta ja niiden tuottamasta voimasta. Alhainen rasvaprosentti tuo lihakset näkyviin mutta esimerkiksi voimamieskisoissa tai painonnoston raskaissa sarjoissa näkee hyvin että lihakset ovat kyllä olemassa vaikka niitä ei näkyisikään.
Monipuolinen ja vaihteleva liikunta, hyvä ruokavalio ja laadukas lepo, tekee meistä kaikista parempikuntoisia eikä mihinkään äärimmäiseen kikkailuun tarvitse mennä. Se usein kääntyy itseään vastaan ja vie pohjan koko touhusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti