keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Seitsemän päivän treeniputki päätökseen.

Olisi ihanteellista treenata esimerkiksi viisi päivää ja levätä kaksi tai niin että lepopäivä olisi kolmen päivän välein. Yleensä en kuitenkaan voi suunnitella ja miettiä mikä olisi paras lepopäivä vaan se määräytyy muun elämän perusteella. Työt, lapsenhoito, lomareissut ja muut määräävät sen koska on parhaiten aikaa treenille ja koska lenkkipolulle tai salille ei ehdi.

Tehtiin viime viikolla nopea reissu Kööpenhaminaan, tiistaina lähdettiin ja keskiviikkona jo takaisin. Ne päivät olivat siis viime viikon lepopäivät. Torstaina juoksin 12 kilometriä, perjantaina kävin salilla, lauantaina juoksin 12 kilometriä, sunnuntaina 13 kilometriä, maanantaina salitreeni, eilen tiistaina 12 kilometriä, tänään salitreeni... Seitsemän peräkkäistä treenipäivää siis plakkarissa ja nyt ansaittua lepoa. En tiedä johtuiko noin kovasta treeniputkesta vai mistä mutta yöllä heräsin kurkkukipuun ja nuhaakin on vähän.. Lepo tulee siis hyvään paikkaan. Pitää nyt katsoa pääsenkö perjantaina salille kuten oli tarkoitus ja lauantaina sinne juoksukisaan. Onneksi se ei ole mikään iso kisa johon olisin valmistautunut kuukausia vaan vain välietappi ja mukavaa vaihtelua juoksuharjoitteluun.

Lentokentät ovat sellaisia paikkoja että aina tulee mieleen voiko sieltä selviytyä ilman jotain virusta tai muuta pöpöä. Toivottavasti on vain päivän tai pari kestävä kesäflunssa. En oikein pidä käsideseistä ja muista desinfioivista pesunesteistä mutta jossain lentokentällä tai kuntosalilla ne ovat mainio juttu. Miettikääpä moniko niitä salien laitteita on hikisillä tassuillaan päivän aikana räplännyt.

Tänään vielä vähän töitä ja pojan kanssa konserttiin ja futistreeneihin. Illalla voisi sihauttaa vaikka limutölkin auki ja mussuttaa popcornia. Ja tietysti valtavat määrät hedelmiä että orastava flunssa ei pääse jylläämään tämän enempää.

Loppuun vielä mainio juoksuaiheinen video.


 Naistriatlonistien maaliintulo kohdassa 2:27 on jotain uskomatonta. Ei tiedä itkisikö vai nauraisiko. En viitsi nauraa kun joskus olen varmaan itse samassa jamassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti