maanantai 30. tammikuuta 2017

Vuoden eka lappujuoksu: 5 km maantiejuoksukisassa.

Tämän vuoden juoksutavoitteeni, osallistuminen 12 juoksutapahtumaan yhtä monen kuukauden aikana pyörähti käyntiin lauantaina.

Piti oikein tutkia kalenteria koska olen viimeksi osallistunut maratonia lyhyempään juoksutapahtumaan ja pitkä aikahan siitä on, syyskuun lopussa 2013. Kovin monta vuotta meni maratonien parissa enkä löytänyt mieltä juosta lyhyempiä matkoja. Onneksi tämä haaste muuttaa tilanteen ihan toisenlaiseksi ja intoa on lähteä melkeinpä mille matkalle tahansa.

Lauantain talvijuoksusarjan osakilpailussa oli valittavana kaksi matkaa, 5 tai 10 km. En olisi tässä kunnossa jaksanut juosta kymppiä kuin hölkkävaihteella joten hylkäsin sen heti. Tosin vitosenkin vauhti oli täysi arvoitus. Olen juossut viime kuukausina 3-4 kilometrin lenkkejä noin 7 minuutin kilometrivauhtia. Mikä voisi olla realistinen tavoite? Ehkä 25 minuuttia.

Tapahtuma oli pieni, mukana oli yhteensä vajaa 30 juoksijaa joista suurin osa kympillä. Kavereita tai tuttuja oli varmaan kolmannes porukasta! Suurin osa oli lähdössä matkaan ilman nastoja mutta itse heitin kenkiin irtonastat ja se oli hyvä ratkaisu. Reitti kulki pyörätietä joka oli monesta kohdasta jäinen.

Lähdin startista reipasta mutta helppoa vauhtia. Edessä oli porukka joka vaikutti sopivavauhtiselta. Porukka kuitenkin hajosi ja ohitin heidät yksitellen. 2.5 kilometrin kohdalla oli kääntöpaikka ja jäljellä oli enää sama matka takaisin.

Vieraassa paikassa ilman kelloa tai mittaria juokseminen on haastavaa kun ei osaa havainnoida paljonko matkaa on takana tai jäljellä. Tämä reitti olikin minulle helpotus kun kääntöpaikan jälkeen tiesin suurinpiirtein paljonko on jäljellä ja uskalsin vähän kiristää vauhtia.

Kolmen kilometrin kohdalla alkoi ekan kerran tuntua raskaalta mutta uskoin selviäväni kunnialla maaliin. Neljän kilsan kohdilla tiesin ettei vauhti enää hiivu.


Kuva otettiin juuri kun olin tuuttaamassa loppukiriä ja maaliin tullessani toimitsija huusi ajakseni 23:45. Huh huh! Olin onnesta soikeana, täysin käsittämätöntä vauhtia näillä reeneillä.

Jos ilman kunnollista harjoittelua pystyy tuohon vauhtiin niin mihin rahkeet riittäisivätkään optimaalisella treenillä?

Vanhat muistiinpanoni kertovat että juoksin elämäni ensimmäisen yhtämittaisen viiden kilometrin matkan parin kuukauden juoksuharjoittelun jälkeen 3.1.2011. Aikaa kului silloin 45 minuuttia. Jonkinlainen pohja on viiden viime vuoden aikana siis rakennettu kaikesta lusmuilusta huolimatta.

McMillanin laskurilla on hauska leikkiä kun on pitkästä aikaa dataa muiltakin matkoilta kuin maratonilta. Kuukausi sitten "juoksemani" 6 tunnin maraton antaa 5 kilometrin tavoiteajaksi 36 minuuttia 57 sekuntia :D Toisaalta tämä lauantainen vitosen aikani antaa maratonille tavoiteajan 3:51.

Olisin hämmästynyt jo siitä että pääsen hallimaratonilla edes maaliin asti!

390 / 5000

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Vieraskynä: Maraton-lifestylea stadissa - Hassen maratonit.

Blogin viisivuotisen historian aikana mielessä on pyörinyt monenlaista kirjoitusta jotka eivät syystä tai toisesta ole realisoituneet. Jotain spessua olisi ollut kiva tarjota teille lukijoille ja esimerkiksi haastatteluja ja vierailevia kirjoittajia on ollut suunnitelmissa mutta ne eivät ole päätyneet maaliin asti. Eilen sain kuitenkin vähän normaalia pidemmän viestin messengeriin joten olkaapa hyvä, KKRR:n eka vieraskynätarinointi alkaa tästä:

Minulla ei ole omaa blogia, koska aika. Luen kuitenkin blogeja ahkerasti, varsinkin tätä Mikan blogia. Vaikka olen melkein päivittäin Mikan kanssa yhteydessä, niin blogi antaa silti minulle erilaista kuvaa Mikan treeneistä, arjesta ja tavoitteista. Mikan kanssa ollaan tavattu Helsinki Spring Maralla 2016 ensimmäisen kerran. Sen jälkeen Poppis bondasi meidät yhteen liittyen Forssan Suvi-illan juoksuun. Ja siitä se sitten alkoi. Yhteydenpito ja ystävyys. Väittäisin että paljon ollaan koettu yhdessä - ja mikä huikeinta, paljon on vielä edessä. Mutta sitten itse asiaan:

Helsinki hoi! Ja muutkin. Tiesittekö että Merihaan palloiluhallin kupeessa juostaan Hassen Tervasaari hölkkämaratoneja. Sekä myös Hassen Megamaratoneja? No ettepä tietenkään tienneet, ellette ole valveutuneita juoksijoita. Minäkään en ennen tiennyt. Itseasiassa Mika minut näihinkin sai yllytettyä mukaan, ehkä tietämättään. Kun minulta jäi lokakuussa kovasti odotettu Wihan kilometrit juoksematta kovan kuumeen vuoksi, heitti Mika että "no meet sitten vaikka juoksemaan jonkun Hassen". Ja siitähän se sitten lähti, ihmettely mikä on Hasse 😀 no kun se selvisi, niin sinnehän oli mentävä. Valitettavasti en viime vuoden puolella enää ehtinyt Hasselle, mutta korkkasin maratonit 2017 Hassen tervasaarihölkällä 7.1. Hassesta vielä kirjoitan myöhemmin, mutta tässä linkki josta pääsee kärryille millainen mies tuo Hasse on: http://yle.fi/urheilu/3-6700166  Sanalla sanoen m-a-h-t-a-v-a.

What a day. Ensin oli tammikuun ensimmäisellä viikolla hurjat pakkaset. Loppuviikkoa kohti ne sitten laantuivat ja alkoi lumimyrsky. Lauantaiaamuna kello soitti kello 7:45. Mies päästi koiran nopealle pissalle, keitti minulle kahvit ja painui peiton alle. Itse jäin syömään tattaripuuroa ja juomaan kahvia. Lähdin hyvissä ajoin liikkeelle sillä paikka ei ollut entuudestaan tuttu. Sain auton parkkiin halliin ja kahlasin lumen ja tuiskun läpi palloiluhallin kahvilaan. Matkalla törmäsin Ailaan ja Christeriin. Ailasta tuli heti niin lämmin tuulahdus, että tiesin päässeeni turvallisten siipien suojaan. Ja näin todella olikin. Hän opasti ja neuvoi ja piti huolta että pääsin rennosti starttaamaan. Juoksu itsessään oli aika kamalaa, mutta reitti, järjestelyt ja fiilis mahtava. Lumessa tarpominen aiheutti huonoimman aikani maralla ikinä, 4:42:xx. Olin jo aivan sitä mieltä etten halua enää nähdä koko Tervasaarta tai oksennan.

No, löysin itseni jälleen starttiviivalta samassa paikassa 21.1. Tällä kertaa starttasin yksin. Laitoin Hasselle viestiä jo keskiviikkona että voinko startata aikaisemmin kuin normaaliin kello 11 starttiin. Olin menossa vielä töihin illaksi. Hasselle se sopi. Hän sanoi näkevänsä minut ikkunastaan kun juoksen. Siinä tapauksessa siis että hän ei ehdi paikalle vielä kello 9. Aivan mahtavaa, tuumasin. 


Lähdin juoksemaan palloiluhallilta kohti Suvilahtea ja voimalaitosta. Siellä kosketin porttia ja lähdin takaisin päin. Palloiluhallin ohi, Hakaniemen sillan yli, Tervasaaren ohi. Aleksanterinkadun alkupäässä kierretään neljä betonitolppaa ja lähdetään takaisinpäin. Paluumatkalla kierretään Tervasaaren kannas. Älyttömän helppo reitti, varsinkin toisella kerralla. Nautin suunnattomasti juoksusta. Muita juoksijoitakin alkoi tiputella reitille. Ilmeisesti lähtöaika oli silläkin kertaa liukuva. Periaatteessa startti on kello 11, mutta juoksukalenterissakin lukee että hitaat voivat startata jo aikaisemmin. 

Erityisesti ilahduin kun näin Ailan tulevan paikalle huoltojoukkoihin. Oli mahtavaa moikata häntä. Sain heti tutut "hyvä hyvä" kannustukset ja huikkauksen "kiva nähdä". Mahtavaa, tuli mielettömän hyvä fiilis. Ailakin oli vuosia ja vuosia ollut huoltamassa Hassella. Nähnyt juoksijoita satoja. Ja muisti minut myös. Viidennellä kierroksella sain seuraa Mikosta. Olin tavannut Mikon jo edellisellä Hassella ja sitä ennen Mäntsälän maratonilla. En tiedä kuinka paljon Mikolla on juoksuja takana, mutta niitä oli paljon. Juteltiin Mikon kanssa matkan varrella kierroksen verran. Hän oli juossut juuri keskiviikkona Nyyttärimaran Malmilla aikaan 3:36. Ja oli lauantaina jälleen kokonaisella. Mieletöntä, ei voi muuta sanoa. Mikko jäi tuon kierroksen jälkeen huoltopisteellä matkastani. Hänen oli tarkoitus juosta reilusti hidas juoksu, ja itse taas pyrin siihen noin 4:15 aikaan. Pari kertaa vielä moikattiin. Moikkailin myös Hassea matkalla muutaman kerran. 


Siinä juostessani kävin läpi ajatuksia. Tajusin, että olen tekemässä suomalaista kestävyysjuoksuhistoriaa. EI, ei siten ettäkö oma juoksuni olisi jotenkin historiallista. Mutta se, minkälaisia legendoja matkalla on, tallaamassa samoja katuja, se oli legendaarista. Itse Hasse - joka täyttää käsittääkseni 70 näinä päivinä - on juossut yli 1300 täyttä maratonia. Kalevi Saukkosella on yli 2000 maratonia...   Mikon kaltaiset keräilijät, joihin myös mukana ollut Hanna Vauhkonen aka Paloheinän fakiiri kuuluu, ovat mielettömiä juoksijoita, huikeita tyyppejä, jokainen omalla tarinallaan. Se että on juossut heidän kanssaan, on kunnia. Se että edes pyrkii samaan, on hulluutta. Mutta juuri sen kaltaista hulluutta joka minulle on ominaista. En ehkä kuvittelekaan juoksevani 1000 maratonia koskaan. Mutta jos nyt edes sata. Ennen kuin täyttää 40.


Juoksin oman juoksuni helposti loppuun. Edelliseen verrattuna todella nakinpalanen. Yleisesti juoksuna helppo. Huoltopisteelle oli siirtynyt Ailan tilalle Miikka. Kävin kahviossa vaihtamassa rahaa ja istuin hetken Ailan kanssa. Niin mahtava tyyppi. Juossut myös kilometrejä paljon elämänsä aikana. Kävin maksamassa matkan Miikalle. Laitoin Hasselle tekstiviestin että rahat Miikalla, kiitos juoksusta. Kävin suihkussa, vaihdoin vaatteet ja kävelin vielä keskustaan, koska aurinko niin ihanasti helli. Jälleen yksi helmi keräilylaariin. Mietin miten jokainen juoksu onkaan niin erilainen ja jokainen niin mahtava. Tai oksettava.

- Katja

torstai 19. tammikuuta 2017

Jalat fatis.

Vuosi ei oo lähtenyt mitenkään erityisen tarmokkaasti käyntiin, treenejä on tullut tehtyä muutamia ja pari kertaa olen jopa yllättänyt itseni. Tällä viikolla kävin maanantaina ja tiistaina aamukahdeksalta kolmen kilsan hölköttelyillä koska tiesin etten enää myöhemmin päivällä pääse reenaamaan. Näköjään osaan joskus olla aamuvirkkukin.

Viime viikon torstaiksi oltiin suunniteltu kaverin kanssa yhteislenkkiä ulkona mutta kaveri alkoi feidaamaan kovan myrskyn ja liukkauden takia ja ehdotti hallijuoksua. Se olikin lopulta hyvä idea, juostiin 30 kierrosta eli 12 kilometriä alle kutosen keskarilla läpi, eka puolikas jopa 5.30-5.45 min /km vauhtia. Rapakuntoiselle kuten minulle heikkojen juoksukuukausien jälkeen tuo oli ihan maksimi. Seuraavan kahden viikon aikana on luvassa peräti kaksi lappujuoksua joten tuo selvästi omia viime aikaisia hölkkäilyjä pidempi ja reippaampi juoksu teki hyvää kunnolle.


Tänne ei ole satanut koko talven aikana kunnolla lunta, kerran tuli viitisen senttiä mutta sekin katosi nopeasti. Viime sunnuntaina päästiin pojan ja kavereiden kanssa pulkkailemaan kun ohut valkea kerros peitti nippanappa hiekkadyynit. Ilma oli kyllä todella upea, mystisen kirkkaita valoilmiöitä saisi nähdä vähän useammin. Kun hengaa toimistolla viitenä päivänä viikossa kasista tai ysistä neljään niin kevättä tai edes aurinkoisia viikonloppuja todella kaipaa.

Pakkasjakso alkaa olla ohi mutta onneksi ehdittiin käydä pojan kanssa monta kertaa myös luistelemassa. En ole kaatunut kertaakaan mutta kolmois-axelin ja nelois-tulpin kanssa on välillä vaikeuksia. Opin kuitenkin jo tekemään makkaroita, eteenpäin.


Pari viikkoa sitten havahduin siihen että vasemman peukalovarpaani - anteeksi, isovarpaani - kynnen reuna tuntuu vähän kipeältä. Siitä oli lähtenyt kynsi viime vuonna ja uusi kynsi oli lähtenyt kasvamaan ihon sisälle, tai siltä se ainakin näytti ja tuntui. Juoksu ja kävely onnistui ilman vaikeuksia mutta päätin kuitenkin käydä näyttämässä lääkärille, potentiaalinen uhka liikkumiselle tuollainen kuitenkin on jos se pääsee äitymään pahaksi.

Sain ohjeeksi lämpimät 10 minuutin jalkakylvyt saippuavedessä aamuin illoin viikon ajan sekä antibioottivoiteella rasvailun. Mikäli ei paranisi viikossa niin kirurgi leikkaisi kynnen.

Viikko jalkakylpyjä on nyt takana mutta ikävä kyllä kynnen reunan tilanne ei ole muuttunut miksikään. Sattuu jos siihen koskee mutta ei tunnu juostessa. Mikäli se ei ala kummemmin vaivaamaan niin tuuppaan menemään normaalisti, kuulin että jos tuollainen kirurgisesti hoidetaan niin todennäköisesti tulee pari viikkoa taukoa juoksusta. Kun edessä on kaksi juoksutapahtumaa just kahden viikon sisällä niin ohitetaan ne nyt ensin. Maratonin jälkeen kirurgi voi sitten samalla ajanvarauksella operoida tarvittaessa muutakin :D

Huomenna lähden Vierumäelle viikonlopuksi, edessä on painonnoston valmentajakoulutuksen päättävä lähiopiskelujakso. Toivottavasti saan taas ammennettua kunnolla uutta oppia ja näkemystä valmentamisesta eteenpäin urheilijoille vietäväksi.

260 / 5000

perjantai 6. tammikuuta 2017

2017 haasteet ja tavoitteet.

Se on kaks-nolla-yks-seiska nyt myös täällä blogin puolella. Vuosi ei ole saanut kovinkaan liikunnallista starttia sillä viimein taivuin pöpöjen edessä. Pysyin koko syksyn ja alkutalven terveenä muiden ollessa kuumeen ja flunssien kourissa mutta uudenvuoden aattona nenä alkoi virtaamaan vuolaasti. Onneksi muut oireet pysyivät poissa, nuha on näköjään edelleen mun tapa sairastaa. Juoksusta ja painonnostosta olen pitänyt kuitenkin taukoa koska välillä villinä pomppiva syke on kertonut siitä että joku pöpö tuolla todella jäytää.

Kalenterivuosi on mainion mittainen matka jonkun haasteen tai projektin läpäisemiseen, siinä ajassa ehtii käydä läpi monia ylä- ja alamäkiä ja nähdä haluaako todella päästä maaliin asti. Viime vuonna epäonnistuin 1300 kilometrin juoksutavoitteessani jo aika alkumetreillä mutta kuuden maratonin läpäiseminen onnistui, todella tuskaisesti mutta kuitenkin.


Tänä vuonna jätän ensimmäistä kertaa juoksukilometritavoitteen asettamatta. Kahden epäonnistuneen kilsatavoitteen jälkeen pyrin mieluummin nyt onnistumisiin. Tällä hetkellä tärkeintä mulle on pysyä liikkeessä, teholla tai määrällä ei ole niin suurta merkitystä.

Juoksuun liittyvä tavoitteeni on käydä vuoden aikana 12 juoksutapahtumassa, joka kuukausi yhdessä. Osa niistä on varmasti maratoneja, mukana saattaa olla myös joku maratonia pidempikin matka mutta yhtä hyvin tapahtuma voi olla vaikka vain viiden kilometrin mittainen pikapyrähdys. Jos olen hyvässä kunnossa niin esimerkiksi täysillä juostu kymppi voisi olla todella mielenkiintoista vaihtelua hitaiden maratonien jälkeen, jos olen heikossa kunnossa niin ylipäätään koko kymmenen kilometrin matkan juokseminen voi olla jo haaste :D Tämä on siitä mukava haaste että se laittaa juoksemaan edes hieman ympäri vuoden mutta kovia määrä- tai tehotavoitteita ei ole.

Jos ja kun tavoite toteutuu, olen todennäköisesti juossut hyvin eri tyyppisissä tapahtumissa - pienissä ja ehkä isoissakin - ympäri Suomea, nähnyt uusia hienoja maisemia ja tutustunut uusiin ihmisiin. Eka polkukisa, eka ultra tai vaikka ennätys jollain matkalla olisi makea bonus kaiken päälle.

Toisen tavoitteeni räätälöin puhtaasti viime vuoden kokemusten ja muuttuneen elämäntilanteen kautta. Millainen liikuntatavoite olisi paikallaan kun ei ehdi salille tai juoksemaan ja itse treeniin ei ole aikaa käytettävissä paljoa? No tietysti sellainen jonka voi tehdä koska ja missä tahansa!

Teen tänä vuonna 5000 punnerrusta. Välillä kun pyörittelen lukemaa se tuntuu tosi pieneltä, joku crossfittaaja tekee varmaan sen verran yhdessä wodissaan mutta luulen että se on minulle todella hyvä määrä.

5000 punnerrusta vuodessa on yhtä kuin 13.7 punnerrusta päivässä, joka päivä, vuoden ajan. Käytännössä olen pilkkonut määrän mielessäni niin että pitää tehdä keskimäärin 15 toistoa päivässä. Jos jättää yhden päivän väliin, seuraavana päivänä pitää tehdä 30 tai jos jättää viikon väliin niin kerralla pitää tehdä 100 punnerrusta jotta on takaisin aikataulussa.

En usko viidentuhannen punnerruksen tekevän mitään hirveän suurta kehitystä - toivottavasti olen väärässä - mutta tavoitteen idea onkin estää sohvalle jämähtäminen. Kun joka päivä tekee jotain, edes vain puolen minuutin ajan, se pitää mielen ja lihakset liikkeessä. Totaalinen rötväily ei ole mahdollista. Toisaalta jos vaikka sairastuu niin määrä on sellainen että välipäivät saa kyllä kurottua kiinni. Vaikkapa 100 punnerrusta päivässä ei ole mikään mahdottomuus.

Jos ja kun tavoite toteutuu, ylävartaloni on ensi vuodenvaihteessa kuin veistos tai sitten minulla on krooninen rasitusvamma molemmissa ojentajissa. Ehkä kuitenkin jotain tuolta väliltä..


Kun räkä valui vuolaasti, pidin heti pari välipäivää. Otan nyt viikonlopun aikana kuitenkin vahingon takaisin ja pyrin siihen että aina joka viikolle tulee sata punnerrusta.

Ideaa 5000 punnerruksen haasteesta saa vapaasti soveltaa omaan tilanteeseen. Olisi hienoa jos mulla olisi leuanvetotanko kotona, tuo määrä - tai pienempikin - olisi ihan mahtava siinä liikkeessä. Tai jossain muussa! Haasteen idea on että voi tehdä joka päivä vuoden ajan jotain pientä edes hetken ajan, kun nämä muruset kerää yhteen niin niiden vaikutus on aivan varmasti suurempi kuin pelkällä laakereilla lepäilyllä.

Kirjoitan vuoden jokaisen bloggauksen loppuun missä mennään, näin pysytte menossa mukana. Niin ja tervetuloa haasteeseen ihan konkreettisesti mukaan - valitsemallasi tavalla!

50 / 5000