tiistai 31. joulukuuta 2013

1100 kilometriä ja lopullinen totuus vuodesta 2013.

Se ois sitten vuoden viimeinen päivä. Aika kaivaa muistiinpanot esiin ja tutkiskella mitä sitä tulikaan tehtyä.


Heiaheia? Endomondo? Sportstracker? Minä luotan paperiin ja kynään. Siinä ne on, kaksitoista aanelosta, yksi jokaista kuukautta kohti. Ja jokainen harjoitus merkittynä omaan sarakkeeseensa. Tällainen paperi löytyy vuoden 2011 lokakuusta lähtien, ekat 10 kuukautta jotka treenasin jäi merkkaamatta tai paprut ovat kadonneet.


Tässä puolestaan kaikki viimeisen vuoden aikana tekemäni salitreenit, jokainen toisto, jokainen sarja, jokainen kilo ja gramma. Kolmetoista aanelosta.


Tässä muovitaskussa on jokainen tekemäni salitreeni ikinä. Jos menen kolistelemaan puntteja, tämä paperikasa ja kynä on yhtä varmasti mukana kuin salikengät tai muut varusteet. Aika tuhti nippu paperia, muovitasku on reissussa rähjääntynyt ja vaihdettukin jo moneen kertaan.

Mitäs nämä kaikki paperit sitten kertovat vuodesta 2013?

TAMMIKUU

22 treeniä: 13 salitreeniä ja 9 juoksulenkkiä, yhteensä 38 kilometriä.

Vuoden paras treenikuukausi harjoituspäivien perusteella, näinhän se taitaa kaikilla olla tammikuussa? ;) Mulla syynä tosin ei ollut mikään yhtäkkinen treeni-into tai uudenvuodenlupaus vaan se että tammikuussa oli kova into päällä kun sain harjoitusohjelman painotuksen muuttuessa keskittyä juoksun sijaan enemmän voimailuun ja kroppakin oli hyvässä iskussa. Tammikuussa oli myös 31 päivää, treenejäkin ehti tehdä siis enemmän kuin vaikkapa helmikuussa.

HELMIKUU

18 treeniä: 10 salitreeniä ja 8 juoksulenkkiä, yhteensä 86 kilometriä.

Helmikuussa juoksin harjoitusmielessä puolimaratonin sisähallissa 400 metrin radalla. Hauska kokemus.

MAALISKUU

16 treeniä: 9 salitreeniä ja 7 juoksulenkkiä, yhteensä 39 kilometriä.

Maaliskuu oli perusvarmaa tekemistä mutta perheessä oli sairastelua ja kovimmat treenimäärät jäi näkemättä.

HUHTIKUU

17 treeniä: 8 salitreeniä ja 9 juoksulenkkiä, yhteensä 81 kilometriä.

Huhtikuussa juoksin puolimaratonin Pyynikillä. Tavoitteena oli puhkoa kevään aikana kaksi tuntia puolikkaalla, aika oli 2:02 kuten vuotta aiemmin. Reitti tosin oli hyvin raskas Pyynikin nousuineen mutta silti toi jäi vähän kaivelemaan.

TOUKOKUU

16 treeniä: 7 salitreeniä ja 9 juoksulenkkiä, yhteensä 87 kilometriä.

Juoksin kevään toisen puolikkaan kolme viikkoa Pyynikin jälkeen, vuoden eka kuuma päivä vei mehut ja aika oli erittäin heikko 2:09. Haave kahden tunnin alituksesta kariutui jo alussa, kisasta tuli selviytymistaistelua. Tämä oli yksi elämäni rankimmista juoksutapahtumista, paljon kovempi kuin maratonit.

KESÄKUU

19 treeniä: 8 salitreeniä ja 11 juoksulenkkiä, yhteensä 104 kilometriä.

 Vuoden eka satanen, kesä piristi loputtomalta tuntuneen talven jälkeen ja toi uutta potkua tekemiseen. Loistava kuukausi.

HEINÄKUU

20 treeniä: 9 salitreeniä ja 11 juoksulenkkiä, yhteensä 130 kilometriä.

Ja heti heinäkuussa vuoden kovimmat kilsat. Ihan huikea kuukausi! Duuni maistui niin salilla kuin metsäpoluilla.

ELOKUU

19 treeniä: 9 salitreeniä ja 10 juoksulenkkiä, yhteensä 115 kilometriä.

Juoksin ex tempore reilun 9 kilsan maastojuoksutapahtumassa. Aika oli 42:53 ja sijoituin neljänneksi yleisessä sarjassa. Käsittämätön juoksu, alitin 5-10 minuutilla sen mihin arvelin pystyväni. Yksi huikeimmista kokemuksista vaatimattomalla kuntoilijan urallani ehdottomasti. Erinomainen kuukausi muutenkin.

SYYSKUU

15 treeniä: 8 salitreeniä ja 7 juoksulenkkiä, yhteensä 55 kilometriä.

Valmistauduin jo henkisesti ja fyysisesti maratoniin. Jalan kanssa oli pientä ongelmaa, otin tosi varovasti ettei vain maraton vaarantuisi. Jalka palautui normaaliksi ja juoksin kuun lopussa 22.5 kilometrin maastojuoksutapahtumassa, yritin juosta mahdollisimman hiljaa ja kuluttaa matkaan paljon aikaa jotta saisin pitkäkestoista harjoitusta jota muuten välttelen turhan paljon.. Aika 2:32, nappiin meni siis ;)

LOKAKUU

20 treeniä: 9 salitreeniä ja 11 juoksulenkkiä, yhteensä 123 kilometriä.

Muutama päivä pitkän maastojuoksun jälkeen juoksin cooperin vuoden tauon jälkeen. Silloin meni 2850m, nyt oli tarkoitus puhkaista legendaarinen kolme tonnia. Tuloksena 2950m. Olin kyllä tyytyväinen vaikka täysin tavoitteeseen ei päästykään. Eteenpäin oli taas menty. Erinomainen kuukausi.

MARRASKUU

17 treeniä: 7 salitreeniä ja 10 juoksulenkkiä, yhteensä 125 kilometriä.

Marraskuu keskittyi yhden asian ympärille: maraton! Tein toisen kerran vuoden aikana elämäni juoksun ja alitin mahdottomana haamurajana pitämäni 4:30 parilla minuutilla. Reitillä oli nousua yli 400 metriä mutta se ei mua haitannut, nautin valtavasti. Upea matka.

JOULUKUU

19 treeniä: 6 salitreeniä ja 13 juoksulenkkiä, yhteensä 121 kilometriä.

Joulukuussa sali jäi vähän paitsioon, laskelmoin koko ajan että saan 1100 kilometriä täyteen.  Juoksupäiviä tulikin enemmän kuin muina kuukausina.

Vuonna 2013 siis 103 salitreeniä ja 115 juoksulenkkiä, yhteensä 218 harjoituspäivää ja juostuja kilometrejä 1104.

Se iso tavoite eli yli 1100 kilometriä siis täyttyi, kipitin viimeisen lenkin sunnuntaina. Ei mennyt edes tiukille, tässähän jäi kaksi päivää ylikin ;)

Jos vuoden alussa laatimani harjoitussuunnitelma olisi toteutunut täydellisesti, treenejä olisi ollut vuoden aikana yhteensä 240. 218 on ihan hyvä määrä, olen siihen erittäin tyytyväinen. Olin käytännössä koko vuoden terve ja muutamat vaivatkin olivat hyvin pieniä, pystyin joka viikko juoksemaan ja nostelemaan painoja.

Salilla kehitystä tapahtui tasaisen varmasti, vuoden aikana sarjapainot nousivat 10-90% liikkeestä ja harjoituksesta riippuen.

Tuntuu hienolta kun olen mennyt koko ajan tasaisesti jokaisella osa-alueella eteepäin ja sen jatkuminen on suurin toiveeni ja tavoitteeni vuonna 2014 ja kaikkina tulevina vuosina.

Kirjoittelen vielä tällä viikolla tavoitteen asettelusta yleisesti sekä myös tarkemmin omista tavoitteistani vuodelle 2014. Tänään kuitenkin käyn maalaamassa taivaalle tulikukkia ja huomenna uusi vuosi alkaa aamupäivällä salilla.

Vammoista ja sairasteluista vapaata, motivaation ja tsempin täyteistä sekä kevyiden kilometrien ja raskaiden rautojen täyttämää uutta vuotta kaikille!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Crossfit-karsinnat päättyivät, katse kohti finaalia.

Crossfit Winter Warin kolmeosainen karsinta päättyi jo ennen joulua mutta erinäisten kiireiden vuoksi en ole vielä ehtinyt niistä kirjoittamaan. Tämän blogin edelle menee kuitenkin aika monta asiaa, jos pitää valita niin tottakai harrastan mieluummin urheilua kuin kirjoitan siitä. Olen myös pyrkinyt tasapainoilemaan sen kanssa mistä kirjoitan eli sopivassa suhteessa omia treenejä ja mietteitä omista harjoituksista ja toisaalta sitten erilaisista urheiluilmiöistä ja tapahtumista. Mun mielestä jako on ollut ihan hyvä ja toimiva, ainoa ongelma on että edelleen mulla on listalla koko ajan 5-10 aihetta joista haluan kirjoittaa mutta ei ole ollut aikaa.. Ens vuonna sitten ;)

Winter War-karsintojen kolmas laji oli siis se paljon odotettu amrap, 10 minuuttia rinnallevetoja, leuanvetoja, boksihyppyjä ja tuplanaruhyppyjä. Tämä oli näistä lajeista tyypillisimmillään crossfittiä, erilaisia levytangoilla ja omankehon painoilla tehtäviä harjoitteita kelloa vastaan kohtuullisen pitkän ajan. Oli myös selvää että tämä laji tulisi nostamaan tuloslistalla niitä joilla on vahvin crossfit-tausta ja mm. tärkeää, kovaa kilpailukokemusta.

Ennakoin että kaikki edelliset mestaruudet kotiin vienyt kaksikko Aronpää & Koskinen veisi tämän lajin mutta hitusen meni pieleen. Turun tykki Saara Laaksonen teki käsittämättömät 270 toistoa, Essi Koskisen saldo oli sekin kova 264. Kaikki muut jäivät kauas taakse, esimerkiksi kolmanneksi parhaan tuloksen (244) tehnyt Tea Tähtinen. Crossfit Porin kasvatteihin kuuluva ja Emilia Leppäsen tapaan voimistelutaustan omaava Tea on tekemässä kovaa paluuta lajin kotimaiselle huipulle. Tea oli vuonna 2012 ensimmäisten SM-kisojen hopeamitalisti ja viime vuoden Winter War-karsintojen 5. Hän vaikuttaa nykyään pääkaupunkiseudulla ja edustaa Crossfit Espoota.

Naisten lopullinen tuloslista on häkellyttävän samankaltainen kuin viime vuonna: (suluissa sijoitus viime vuoden karsinnoissa)

1. Emilia Leppänen (4.)
2. Saara Laaksonen (2.)
3. Janika Jalonen (6.)
4. Essi Koskinen (1.)
5. Anna Kuokkanen (ei osallistunut vuosi sitten)
6. Tea Tähtinen (5.)

Tuttuja nimiä, neljä parasta olivat jopa täysin ylivoimaisia. He olivat jokaisessa kolmessa lajissa kärkikahinoissa, suoritus johon yksikään mies ei pystynyt. Aivan täydellisen haamusuorituksen joutuu tekemään jos joku tämän porukan ohittaa ja kiilaa finaaleissa kärkeen. Anna Kuokkasta en muista nähneeni aiemmissa kisoissa, ilmeisesti tämä on debyytti tällä tasolla. Crossfit on melkoinen lajien sulatusuuni, Annan taustalla on SM-tason koripalloa.

Miesten puolella Aronpää oli viimeisen lajin kovin, Jonne Koski jäi vain kahden toiston päähän Mikosta. Miesten puolella homma oli kuitenkin tasaisempaa niin tässä viimeisessä lajissa kuin koko karsinnassakin. Tuloslistaa selailemalla voi huomata mielenkiintoisia asioita. Ensimmäisen lajin kovimpia suorituksia tehneistä kavereista moni ei pärjännyt enää toisessa ja kolmannessa lajissa ja finaali jäi haaveeksi. Top10-suorituksia yksittäisissä lajeissa tehneistä suurin osa pääsi mukaan Tampereen kisoihin mutta jokaisessa lajissa, niin naisten kuin miesten puolella, nähtiin yksittäisiä huipputuloksia kilpailijalta joka ei kuitenkaan pärjännyt riittävän hyvin muissa lajeissa. Tämä on juuri crossfitin suola, vaikka olisit huippu yhdessä tai jopa kahdessa lajissa niin se ei riitä, pitää olla riittävän hyvällä tasolla jokaisella osa-alueella.

Miesten puolellakin tutut nimet olivat kärjessä, ainakin kymmenen ekaa jätkää oli mukana jo viime vuonna. Aronpää ja Hakunti olivat myös vuosi sitten karsintojen ykkönen ja kakkonen.

Huipputekijöitä tulee kuitenkin varmuudella olemaan sivussa Tampereen kisoista. Vuoden 2012 vitonen ja viime vuoden kolmonen Ulrika Nieminen ei ole mukana, hänhän on tehnyt tänä vuonna myös kovaa jälkeä Masters-sarjoissa, kolmossija Ruotsin Nordic Showdownista ja ylivoimainen voitto Karjalan Kovimmassa jokaisessa lajissa. Myös viime vuoden karsintojen kolmonen Sari Rautiala on ulkona. Miesten puolelta puuttuu viime vuoden finaalin kolmonen, Jussi Mutikainen, ja kahden edellisen vuoden finaaleissa nähty Björn Kullberg. En tiedä kaikkien poisjääntien ja karsintojen keskeyttämisten syitä mutta esimerkiksi vammat ja sairastelut kuuluvat tietysti aina urheiluun. Niin ikävää kuin poisjäännit ovatkin niin itse keskityn aina mieluummin niihin jotka ovat mukana.

Finaali käydään siis lauantaina 1. helmikuuta Tampereen Areenalla, isossa urheiluhallissa. Tarkkaa aikataulua ei ole vielä julkistettu mutta näissä isoissa yksipäiväisissä tapahtumissa eka laji on yleensä aamulla, esimerkiksi klo 8, jonka jälkeen kilpaillaan noin 10-12 tunnin ajan. Lajien välillä on taukoa keskimäärin vartista reiluun tuntiin. Lippuja voi ostaa jo nyt Tiketistä , viime vuonna kisa käytiin tavallisella crossfit-salilla joka tuli todella täyteen ja mattimyöhäiset taisivat jäädä ovien ulkopuolelle. Areenalla on paljon tilaa mutta toisaalta laji on myös niin kovassa nosteessa että parituhatta katsojaa ja täysi tupa on ihan mahdollinen. Aiempien vuosien kisapaikka, tavallinen cf-sali, on saattanut jättää osan katsojista kotiin ja  yleisötapahtumille tarkoitettuun areenaan on helpompi ehkä lähteä vaikka koko perheen voimin kuten mihin tahansa urheilutapahtumaan. Crossfit on yleisön kannalta erittäin inspiroivaa seurattavaa, suosittelenkin kaikkia lähtemään kisoihin hakemaan poltetta ja intoa omaankin harjoitteluun :)

Ajattelin heittää vielä loppuun omia toiveita siitä millaisia lajeja haluaisin nähdä finaaleissa.

- Pitkä juoksu

Crossfit Gamesit ovat alkaneet viime vuosina triathloneilla, maastojuoksuilla ja vastaavilla mutta Suomessa niitä ei ole nähty. Ikävä kyllä talvi ja käytössä oleva areena asettavat haasteita, teoriassa kisat voisivat alkaa jo perjantai-iltana tai vaikka aikaisin lauantaiaamuna jossain pururadalla juostavalla vitosella tai kympillä.

- Boksihyppy ladder

Erilaisia laddereita on nähty kisoissa paljon. Yleisimmin niissä tehdään tempauksia tai työntöjä, kisa-alue on täynnä tankoja joihin on lastattu kiekkoja esimerkiksi viiden kilon korotuksilla. Suunnittelemassani ladderissa olisi boxeja viiden sentin välein, naiset voisivat startata vaikka 40 sentistä ja miehet 50 sentistä. Klassinen vauhditon tasajalkahyppy mahdollisimman korkealle. Tällaista ei ole tietääkseni koskaan ollut missään kisoissa.

- Penkkipunnerrus

Eri salien ohjelmoinnissa tehdään säännöllisesti penkkipunnerrusta - tai jos tarkkoja ollaan niin yleensä floorpressiä koska penkkipunnerruspenkkejä ei cf-saleilla ole käytössä. Floorpressissä "telineen" voi kyhätä asettelemalla vaikkapa levypainoja kasoihin, tanko asetellaan näiden päälle ja itse mahtuu hyvin lattialle niiden alle makaamaan. Jos ihan tarkkoja ollaan niin liike on hieman erilainen kuin perinteinen penkkipunnerrus mutta se ei nyt liity tähän :D Bench / floor pressiä en ole kuitenkaan koskaan nähnyt missään crossfit-kisoissa vaikka kaikkia muita voimanostolajeja on säännöllisesti nähty.

- Voima x kesto

Tässä lajissa tehtäisiin tietty aika, esimerkiksi 3 tai 5 minuuttia, yhtä liikettä (tempaus, kyykky, maastaveto, työntö, whatever). Jokainen saisi valita minkä tahansa painon jota liikkeessä käyttää. Pisteytys tapahtuisi kertomalla painon toistojen määrällä. Esimerkiksi sata toistoa sadalla kilolla toisi 10 000 pistettä, 50 toistoa 75 kilolla 3750 pistettä jne. Tämä olisi paitsi raskas, myös erittäin taktinen laji kun jokaisen pitäisi nopeasti arvioida mikä on maksimipaino jota pystyy liikuttamaan ilman taukoja. Onkohan tällaista toteutusta nähty ikinä missään muussakaan lajissa?

- Vahvamies-laji

Crossfit on lainannut lajeja painonnostosta ja voimanostosta, olisiko seuraavaksi aika siirtyä vahvamies-lajeihin? Krusifiksit, rekan vedot ja atlas-kivet voivat olla vähän liian heviä settiä mutta miten olisi jonkinlainen tavaran lastaus? Kilpailijoiden pitäisi esimerkiksi kantaa viisi 50 kilon levypainoa vaikkapa 50 metrin päähän, lastata ne johonkin kelkkaan ja työntää takaisin lähtöpaikkaan.

Tai sitten voisi.. No joo, ehkä tähän on hyvä lopettaa. Crossfit-karsinnoissa ja -kisoissa on nähty viime vuosina lajeja joita olen tässä blogissa arvuutellut. Joko Dave Castro ja muut crossfit-kisojen pääjehut lukevat näitä google translator kuumana tai sitten olen kova veikkailemaan. Kumpikohan on todennäköisempää? :D

perjantai 27. joulukuuta 2013

Sporttipukin tähtäimessä.

Joulu tuli ja joulu meni, ilman sen kummempia stressejä tai kiireitä. Lemppariruokia, osa kaupasta ostettuna, osa itsetehtynä. Saunomista ja hengailua, ihan vaan mukavaa yhdessäoloa perheen kesken. Mitäpä sitä muutakaan ihminen kaipaa?

Vaikka olin pitkiä lenkkejä kohtaan tuhma niin ilmeisesti muuten olin pukin mielestä ollut kiltti koska kuusen alla oli melkoinen kattaus!


Huh huh, Sporttipukki strikes back! Meillä taisi käydä se Rahkamuijan Joulukalenterista tuttu Bodypukki :o

"I'm dreaming of a long distance
Just like the runs I used to know"

Kuva on lavastettu, oikeasti en viettänyt koko joulua sohvalla katsoen Yksin kotona-elokuvia uudet juoksutossut jalassa. Olen tosin kuullut että kovimmat juoksuharrastajat nukkuvat uudet tossut jalassa jotta ne muovautuisivat nopeammin jalkaan ja ekojen lenkkien rakoilta vältyttäisiin!

Nämä on New Balancen 880-sarjaa, kävin poimimassa sopivan koon talteen jo syksyllä jonka jälkeen tontut toimittivat ne pukin konttiin. Vihdoin tiistaina sain ne pitkän odotuksen jälkeen tassuihini ihan oikeasti.

New Balance on aika kovassa nosteessa, moni ammatti- ja huippujuoksija on siirtynyt niihin ja eri treeniblogeissakin merkkiin törmää jatkuvasti niin juoksu- kuin salikenkänä. Ajattelin antaa niille mahdollisuuden, olen nyt kokeillut kolmen vuoden aikana kolmen eri valmistajan kenkiä (Nike, Reebok, Asics) ja vaikka kaikilla on ollut hyvä juosta niin mikään ei ole istunut kuin lasikenkä Tuhkimolle. Olisiko NB vihdoin se mielitietty jonka kanssa pärjään pidempään?


Kenen juoksutossuissa lukee mitään vastaavaa? On jotenkin hämmentävää että noin satasen maksavista New Balancen malleista monet tehdään Englannissa toisin kuin kaksisataa euroa maksavat isompien brändien popot jotka tulevat käytännössä poikkeuksetta Aasiasta.


En ole ikinä käyttänyt mitään palkkarijauheita enkä ole kovin innostunut niistä. En ole kuitenkaan koskaan muodostanut aiheesta kovin vahvaa mielipidettä, olen vain todennut pärjääväni ilmankin.

Kuusamolaisen North Forcen tuotteet ovat  kuitenkin jäytäneet mielessäni siitä asti kun niistä kuulin. Näissä on jotenkin hyvä klangi. Lappilaisesta maidosta tehtyä heraa, napapiirin marjoja antamassa makua. Ei lisä- tai keinotekoisia makeutusaineita. Ajattelin aina että jos jotain mömmöjä testaan niin ne ovat North Forcen tuotteita. Kirjoitinkin toivelistaan Korvatunturin jengille että jos siltä tuntuu niin nappaavat siitä lähistöltä pari pönttöä matkaan ja kiikuttavat tänne etelään.


Nää pöntötkin näyttää passelilta, molempien etiketeissä on kuvat jotka sopivasti tihrustamalla näyttävätkin ihan minulta.

Otan nämä testiin alkuvuoden aikana, katsotaan millaisia vaikutuksia, lume tai sitten ihan todellisia, huomaan jos huomaan.

Sporttipukki muisti mua myös hyvin ohuella paketilla josta paljastui kirjekuori. Ajattelin että kehonhuoltoa sen on oltava, varmaan joku hieronta tai kropan perusteellinen analyysi. No ei! Lahjakortti meidän salilla toimivalle painonnostovalmentajalle. Yksityistunti sopii oikein mainiosti siihen suunnitelmaan jota olin alkuvuodelle rakentanut, tarkoitus oli joka tapauksessa ottaa isojen voimaliikkeiden ja painonnostoliikkeiden tekniikat ja turvalliset nostotavat haltuun joten tämä tulee erinomaisesti täydentämään sitä puolta.

Pukki toi kyllä tavislahjojakin, suklaata ja sukkia. Itse asiassa ne tulivat näistä lahjoista ekana käyttöön! ;) Mielenkiintoiselta vaikuttaa myös kiinalainen linimentti jolla voi ilmeisesti taikoa rääkin rasittamat lihakset nopeasti takaisin iskuun :o

Olin treenaillut joulukuun alun sen verran ahkerasti että pidin lepotaukoa ihan kunnolla, lopulta viiden päivän ajan. Tänään juoksin 15 kilometriä sateessa ja jokainen jänne ja lihassäie tuntui tosi hyvältä ja vahvalta, lepo taisi tehdä tehtävänsä.

Ai niin, ihan koko joulua en sluibaillut. Eilen eli tapaninpäivän aamuna ennen aamupalaa heitin Mobyn Flowerin soimaan ja kokeilin sitä pikatreeniä josta kirjoitin viime viikolla. Käytännössä treeni tarkoitti sitä että istuin aina viitisen sekuntia syväkyykyssä, nousin ylös ja palasin aina heti takas alas. Ilman painojakin poltteli mukavasti reisiä, kun kolmen ja puolen minuutin aikana istuu takapuoli lattiaa hipoen kyykyssä kolmen minuutin ajan niin tokihan sen pitääkin jossain tuntua ;) Just sopiva tapa aktivoida lihaksia usean päivän tauon jälkeen jotta on taas hyvä puskea eteenpäin kohti uutta treeniputkea.

Kaks päivää vapaata, yksi töissä, kolme päivää vapaata, yksi töissä, kaksi päivää vapaata, kaksi töissä, yksi vapaa jne. Melkoisen sirpaleinen vuodenvaihde mutta ainakin on aikaa treenille. Käytetään siis se aika hyödyksi!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua, pitkis.

Rakas pitkä lenkki,

en ole ollut kovin kiltti sinua kohtaan tänä vuonna. Lupailin jälleen kerran miten paljon nauttisimme toistemme seurasta, ei vain silloin tällöin vaan ihan säännöllisesti. No, lupaukseksihan se jälleen jäi. Olemme olleet yhdessä aivan liian vähän. Toisaalta ne yhteiset hetket ovat olleet todellisia juhlapäiviä kuten juoksutapahtumia.

Tällä kertaa en tyydy lupaamaan että ensi vuosi on pitkisten vuosi. Se todella on sitä. Aiemmin pitkät lenkit ovat olleet keino päästä kohti tavoitetta. Ensi vuonna pitkät lenkit ovat se tavoite. Tulemme olemaan niin paljon yhdessä että minä opin tuntemaan sinut läpikotaisin ja siinä samassa opin tuntemaan itseni. Olemme varmasti jopa niin paljon yhdessä että tulen sanomaan asioita joita en oikeasti tarkoita kuten "en halua nähdä sinua enää koskaan". En ole tosissani, seuraavana päivänä kun aurinko nousee, solmin jälleen juoksutossut jalkaan ja olemme yhdessä. Me olemme ikuiset, hetken aikaa.

Olet rankka kumppani, minun pitää olla skarppina niidenkin juttujen kanssa jotka aiemmin olen sivuuttanut. Venyttelyt, kehonhuollot, sen sellaiset. Tiedät kyllä. Meidän on keksittävä jotain aivan neroa ettemme eroa.

Kun tuuli tuivertaa, lumi valaisee tien ja pakkanen puraisee poskia, talvi vaihtuu kevääksi, päivä pitenee, kesä on lähempänä. Silloin me jatkamme, tien alusta tien päähän ja kun ei ole enää minne mennä, aloitamme uuden polun.

Myötä- ja vastoinkäymisissä,
ala- ja erityisesti ylämäissä,
kunnes urheilulääkärin diagnoosi meidät erottaa,
Mika

P.S. Pitkiksen lisäksi haluan toivottaa hyvää joulua myös lyhyille ja keskimittaisille lenkeille. Intervalleille. Rääkille. Voimaharjoituksille. Rakkaalle levytangolle ja ihanan pyöreille levypainoille.

Lopulta kaikkein eniten haluan kuitenkin toivottaa hyvää joulua ihan oikeille ihmisille eli just sulle. Kiitos kun olette olleet jakamassa tätä hienoa matkaa kohti uutta ja tuntematonta. Tämä oli hieno vuosi, toivotaan että ensi vuosi on vähintään yhtä mahtava. Nautitaan joulun tunnelmasta, se kun voi olla ihan yhtä vaikuttavaa, nautinnollista ja pyhää kuin se pitkä lenkkikin.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Pikkujoulut ja hauska pikatreeni vaikka joulun ratoksi.

Treenaamisen ei tarvitse olla ryppyotsaista eikä sidottu tiettyyn paikkaan tai aikaan. Jouluna voi hyvin paitsi ottaa rennosti ja mussutella konvehteja niin myös pitää porukalla vaikka pienet olohuoneolympialaiset tai tehdä joku tavallista riemukkaampi harjoitus tonttulakki päässä.

Törmäsin Arttoriuksen blogissa taannoin hauskaan reilun kolmen minuutin treeniin jonka voi tehdä missä vaan ja josta voi tehdä ihan omanlaisensa sovelluksen.

Ei muuta kuin vaikka youtubeen ja kliks, Mobyn Flower soimaan.



Biisiä kuuntelemalla varmaan tajuaa heti mihin se on täydellinen? Kyykkäämiseen tietysti! Aina kun Sally menee alas, mennään kyykkyyn ja kun Sally nostetaan ylös niin noustaan sieltä. Kyykkyjä tulee yhteensä noin 30, juju onkin siinä että siellä alhaalla pitää aina pysyä vähän aikaa ja aina kun noustaan ylös pitääkin vajota taas alas.

Arttoriuksen jengi teki tämän 60/40 kilon levytangoilla mutta toimii mainiosti vaikka ilman mitään painoja syväkyykkyinä. Tai voi tehdä vaikka punnerruksia, jotain vatsarutistuksia tai ihan mitä vaan haluaa ja mihin tämän kokee soveltuvan.


Meillä täällä Kevyet kilometrit, raskaat raudat-sivuston pääkonttorissa on vietetty pikkujouluja harvase ilta viime viikkoina. Tilasin dvd-paketin jossa on kaikki Yksin kotona-elokuvat. Voiko mitään coolimpaa olla? Täydellisen jouluelokuvanautinnon kruunaa rahka, jonka kanssa söin eilen luumurusinasoppaa, sekä suklaapukit. Ne tuli tänä vuonna kauppoihin varmaan jo syyskuussa, maltoin mieleni ja ostin ekan joulukuun ensimmäisenä päivänä.

Pitää kyllä ehtiä katsomaan vielä ennen joulua Mutta mitä tapahtui joulupukille-elokuvat, tietysti ykkönen ja kakkonen molemmat. Ja kaikkien bodybuildereiden suosikkijoululeffa, Iso-Arskan Isäni on turbomies.


Ruokakauppakeikka viikonloppuna, vuoden kovin wod?

torstai 19. joulukuuta 2013

Rääkki palasi elämääni.

Itse itseäni valmentaessani olen pyrkinyt aina miettimään mitkä ratkaisut ja valinnat ovat olleet onnistuneita ja mitkä eivät. Oikeastaan niitä epäonnistuneita juttuja ei tule juurikaan mieleen, kun ei tavoittele kuuta taivaalta mahdollisimman nopeasti niin kehitystä tapahtuu treenasi sitten melkeinpä miten tahansa, kunhan sitä tekee säännöllisesti ja turvallisesti.

Maaliskuussa otin harjoitusohjelmaani yhden palikan lisää, lähes maksimitehoilla tehtävät anaerobiset harjoitteet voimaharjoittelun lopuksi. Vähän siis crossfitin tapaan, ensin voimatreeniä ja päälle hapenottokykyä ja maitohaponsietoa kehittävä metcon.


 Pääasiassa nuo harjoitteet hoidin soutulaitteella, 1000, 2000 ja 3000 metrin maksimisoutuja. Silloin tällöin tein myös 100 boxihypyn sarjoja mahdollisimman ripeään tahtiin tai Mont Ventoux-nimellä ristimäni harjoituksen jossa kuntopyörällä kiskotaan mahdollisimman kovia watteja isoimmilla vastuksilla mitä laitteesta löytyy.

Alkuvuoden kävin salilla kolme kertaa viikossa mutta just noihin aikoihin kun aloitin nämä kovat rääkit lisäsin juoksulenkkejä ja pudotin voimailupäivät kahteen. Käytännössä siitä asti olen tehnyt noita raastavia harjoituksia keskimäärin kerran viikossa.

Syksyllä pari tuttua sanoi että voi olla että noi soutuvetojen ajat alkaa nousemaan jos tahkoan samoja matkoja liikaa. Toisaalta touhu alkoi myös kuormittamaan mua, sekä henkisesti että fyysisesti. Maraton lähestyi ja halusin keskittyä mahdollisimman hyvin siihen, toisaalta salille mennessä jalat tärisivät kun tiesin että kovan voimaharjoittelun jälkeen piti ottaa tehoja irti.

Teho on se avainsana. Kun teen näitä kovia treenejä, ei kyse ole mistään pienestä sykkeen kohottamisesta. Pyrin tekemään homman niin kovalla intensiteetillä kuin mahdollista ilman että taju lähtee ennen kuin olen maalissa. Melkein joka kerta olen lähellä oksentamista tai pukuhuoneen lattialle tuupertumista. Kuulostaa ehkä pahalta ja se todellakin tuntuu siltä mutta koska kumpaakaan ei ole vielä käynyt niin pidän hommaa ihan järkevänä ja turvallisena.

Suurin osa harjoituksistani ei tunnu pahalta, juoksulenkit on mukavaa maisemien katselua ja hölköttelyä. Jos kuitenkin haluaa kehittyä ja ottaa vauva-askeleiden sijaan ihan aikuisen askelluksia niin välillä maitohapon pitää maistua suussa ja rään roikkua poskella.


Mun piti keksiä joku keino säädellä näiden treenien määrää, en halunnut enää tehdä niitä joka ainoa kerta kun käyn salilla joten päätin ottaa käyttöön yhden metodin. Tekisin tällaisen korkean intensiteetin harjoitteen aina jos salitreenia edeltävä päivä on ollut lepopäivä. Kun treenipäiviä on viikossa 4-5 ja lepopäiviä 2-3, ajattelin että rääkkiä tulee sopivasti 2-4 kertaa kuukaudessa.

Nyt vaan on käynyt niin että olen päässyt käymään aika säännöllisesti lenkillä ja salilla, usein ma-ke-pe on mennyt juostessa ja ti-to voimaillessa joten salipäivää on aina edeltänyt treenipäivä. Joten ei räkää poskelle ja vinttiä pimeäksi conceptia vedellessä.

Edellisestä rääkistä on kulunut nyt 1½ kuukautta. Vajaa viikko maratonin jälkeen soudin 3000 metriä. En toki ollut ihan täydessä kunnossa joten en päässyt 12m30s aikoihin joka olisi mainio mutta alle kolmeentoista minuuttiin kuitenkin. Ihan hyvä veto maksimivastuksella kun takana on vajaa tunti voimailua.

Olin päättänyt että ellei metodini mukaista salipäivää millään tule niin teen aina kuukauden lopussa tällaisen harjoitteen, oli takana sitten mitä tahansa. Eilen oli lepopäivä ja tänään menin salille joten tota varaporttia ei tarvinnut avata. Päivän teemana oli siis: voimaile ja painu helvettiin, tarkoittaen vaatteiden vaihtamisen ja poistumisen sijaan sitä että jään vielä hetkeksi katsotaan missä kunnossa sitä oikein ollaan.


Rääkkiohjelmointini oli jäänyt marraskuun alussa siihen kohtaan että nyt pitäisi vetää 100 boksihyppyä noin 45 cm korkuiselle korokkeelle. Mahdollisimman hyvällä temmolla ja mahdollisimman vähillä palautustauoilla.

Tein ton harjoituksen ekan kerran toukokuun lopussa. En ole mitannut aikoja kellolla vaan sarjoina. Silloin ekalla kerralla satanen täyttyi sarjoilla 30 + 20 + 20 + 10 + 10 + 10. Tarvitsin siis kuusi sarjaa jotta sain sata toistoa täyteen. Palautustauko tarkoittaa käytännössä ehkä noin 10 sekuntia.

Tokan kerran tein harjoituksen elokuun alussa. 25 + 25 + 25 + 25 = 100. Neljä sarjaa! Olin tosi tyytyväinen, kesän aikana olin kehittynyt tosi paljon anaerobisella alueella vaikka esimerkiksi näitä hyppyjä en ollut tehnyt kertaakaan. Aina ei tarvita identtistä lajiharjoittelua kehittyäksesi tietyssä harjoitteessa!

Tänään oli sitten se kolmas kerta. En oikein tiennyt mitä odottaa, tässä on menty niin pitkä aika ilman boksihyppyjä saati mitään rankkoja rääkkiharjoituksia. Maisemien katselu metsikössä tai punttailu ei kehitä hapenottokykyä kovinkaan paljon.

Päätin olla kuitenkin rohkea ja lähteä hakemaan uutta ennätystä, sataa hyppyä kolmena sarjana. Laskin että alussa olisi saatava noin 40 hyppyä putkeen, mielellään 50. Lopussa varmaan ryytyy taas ihan kunnolla.

Eka setti meni aika hyvin, vedin sen 40 ja pidin pienen tauon. Huomasin setin puolessa välissä että kengännauhat olivat auki, yritin hyppiä tarkasti niin ettei jalat ole toistensa lähellä eikä ne aiheuta mitään vaaratilannetta. Solmin nauhat nopeasti ja aloitin saman tien toisen sarjan. Hengitys muuttui puuskutukseksi, hypyt kauniista ja pehmeistä pompuista jysäytyksiksi, ihan kuin yrittäisin pistää boksin palasiksi jysäyttämällä siihen päälle kunnon pamautuksella. Tahti pysyi kuitenkin hyvänä ja vedin sen mitä suunnittelin, 30 hyppyä, ennen taukoa.

Nyt alkoi näkyä rääkkien vähyys. Tauko taisi olla 15-20 sekuntia kunnes jatkoin. Tahti hidastui mutta taukoja ei tullut. Sitten kun oli 10 kasassa, tajusin että on pienet mahdollisuudet onnistua. 15, jokainen hyppy oli tuskaa. Keuhkot olivat riekaleina, pumppu hakkasi ulos rinnasta, jalat olivat aivan hapoilla. Piti keskittyä todella tarkasti että sain revittyä viimeiset voimanrippeet alakropan lihaksista ja ponnistus onnistui. Päätin etten keskeytä ellei tule feiliä eli hyppään päin laatikkoa kun en enää jaksa pompata sen päälle. 16, 17, 18, 19, 20 - tiesin että tämä onnistuu, eihän kymmenen ole yhtään mitään! Hirveällä puhinalla ja raivolla kymmenen kasaan ja tein viimeisenkin sarjan niin kuin halusin - 30! Uusi ennätys, sata hyppyä kolmena tiiviinä sarjana.

Olin hemmetin tyytyväinen ja onnellinen mutta olo oli kyllä todella heikko. Ois ollut mukava mennä kieriskelemään vaikka lumihankeen että kiehumisen sijasta muuttuisi cooliksi. Puolisen tuntia mietin lentääkö laatta tai pysynkö pystyssä, sitten alkoi helpottaa. Näiden treenien jälkeinen yleinen kaveri eli yskiminen on jäänyt vielä vähän muistuttamaan siitä mitä on tullut tehtyä.

Nämä benchmarkit, samat harjoitteet joita tehdään uudestaan ja uudestaan verraten tuloksia, ovat todella tärkeitä. Tiedän että rääkkitauosta huolimatta olen mennyt eteenpäin.


Vuosi vaihtuu ja voimaharjoittelua tulee lisää. Juoksuharjoitteita tulee olemaan alkuvuonna vain kaksi viikossa joista toinen hölkkälenkki ja toinen kova 400 metrin intervalliryöpytys hallissa. Näitä salirääkkejäkin tulee varmasti enemmän kun voimailupäiviä on kahden sijaan kolme joka viikko. Viime kesänä nämä rankimmat mahdolliset harjoitukset kulminoituivat siihen että juoksin reilut 9 kilometriä vajaassa 43 minuutissa kun luulin ennen kisaa pystyväni noin 5-10 minuuttia heikompaan aikaan. Mihinköhän pystyn ensi kesänä?

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Crossfit-karsintojen viimeinen laji - ja mitä nämä karsinnat merkitsevät yksittäiselle osallistujalle.

Sunnuntai-iltana päättyi Crossfit Winter War-karsintojen toisen lajin suorittaminen ja eilen illalla julkistettiin kolmas ja viimeinen karsintalaji. Se ei ollut ylläri ainakaan mulle ja veikkaan että moni muukin tiesi mitä on tulossa. Mennään siihen myöhemmin ja käydään vähän ensin läpi tota kakkoslajia.

Toisena lajinahan oli 20 minuutin voimaharjoitus jossa piti päästä nousemaan mahdollisimman raskaisiin rautoihin tekemällä rinnalleveto-työntö-takakyykky-työntö-valakyykky-sarjoja. Veikkailin että parhaat naiset pääsevät 70-80 kilon rautoihin ja ladoin tiskiin kolmen naisen nimet joita pidin lajin ennakkosuosikkeina. Neljä naista pääsi lopulta 70 kiloon tai yli, joukossa juuri ne mainitsemani Emilia Leppänen, Saara Laaksonen ja Essi Koskinen. Maaren Ali-Marttila oli se neljäs vahva nainen. Crossfit Turun voimanaiset, Emilia ja Saara, pääsivät lopulta huikeaan 77.5 kiloon. Emilia otti lajivoiton onnistuttuaan tekemään lopuksi 80 kilolla vielä rinnallevedon, työnnön ja takakyykyn, Saaralta jäi kyykky uupumaan. Emilia Leppäsestä voi muuten lukea lisää uusimmasta CrossTraining Magazinesta (lokakuu 2013), ainakin vielä tänään sitä näkyi lehtipisteissä. Viime vuoden WW-nelonen ja tämän vuoden Karjalan kovin-voittaja tulee taistelemaan varmasti tiukasti mestaruudesta Tampereella.


Miesten tuloksissa olin täysin pielessä mitä tulee painoihin. Juttelin eilen vuonna 2012 crossfitin SM-kisoissa kärkipäähän sijoittuneen tutun kanssa siitä miten tämä laji todistaa hyvin lajin valtavan kehitysryöpyn. Silloin pari vuotta sitten 100 kilon valakyykky oli tosi kova juttu - vaan eipä ole enää! Nostin lajin ennakkosuosikeiksi Aronpään, Ojalan ja Kosken ja myös he muodostivat lopulta kärkinelikon yhdessä Aleksi Vihosen kanssa. Vihonen edustaa nykyään CrossFit Herttoniemeä mutta hän on lähtöisin CrossFit Porin huikeasta hautomosta. Aleksin urheilutaustalta löytyy mm. amerikkalaista jalkapalloa ja hän oli SM2012-kisojen kolmonen.

Sadan kilon rajapyykkiä piti pilkkanaan lopulta yli 50 miestä, huh huh! Aronpään tulos 130 kiloa, Ojalan, Vihosen ja Kosken 125 kiloa. Joku 90 kilon setti oli täysin keskinkertainen tulos näissä kekkereissä :-D

Eka laji oli omistettu nopeille ja kestäville, tämä toka vahvoille ja nyt kun nämä ynnätään yhteen niin lopullinen kärki alkaa jo pikkuhiljaa muodostua ennen viimeistä lajia. Monelle kovan anaerobisen kunnon omaavalle puhdas voimarääkki oli kova pala ja kisaajia jotka olivat vielä ekan lajin jälkeen TOP15-sijoituksilla tippui alaspäin kymmeniä pykäliä ja loppukilpailupaikka on kovan tien takana.

Se kolmas ja ratkaiseva laji näyttää tältä:

10 minuutin AMRAP (as many rounds as possible, niin monta kierrosta ja toistoa kuin ehdit)

30 Raaka Rinnalleveto 50/30kg
10 Leuanveto
30 Boksihyppy 60/50cm
10 Leuanveto
30 Tuplanaruhyppy
10 Leuanveto

Tämä on just se mitä kaikki odottivat, hyvin perinteinen crossfit-metcon jossa kovalla intensiteetillä tehdään vuorotellen erilaisia voimaharjoitteita ja hyppyjä.

En usko että tämä laji tulee muuttamaan hirveästi enää tuloslistaa. Jos olit hyvä burpee-juoksussa ja teit isoilla painoilla levytanko-sarjoja, tämäkin varmasti onnistuu. Tosin nuo boksihypyt ja tuplanaruhypyt saattavat sekoittaa pakkaa mutta ainakin kokeneemmilta harrastajilta ja kilpailijoilta niiden on pakko onnistua hyvin helposti.

En taida tätä lajia lähteä sen kummemmin veikkailemaan, jos meinaa 40 finalistin joukkoon yltää eikä vielä siellä ole niin tämän täytyy kyllä onnistua erittäin hyvin että pystyy päänahkoja napsimaan. Jos tämä on jollekulle vahva laji niin aivan varmasti se on sitä monelle muullekin kovalle kilpakumppanille. Veikkauksen superkaksariin iskisin sata euroa parivaljakolle Aronpää-Koskinen mutta ei taida firman vedonlyöntilistoilta tätä kohdetta löytyä. Ehkä hyvä niin ;)

Kolmannen lajin suorituksia ja tuloksia odotellessa voidaan vielä syventyä hetkeksi Barbell Complexiin. Toinen laji tarjosi jälleen upeita suorituksia joista voi lukea karsintaan osallistuvien harrastajien blogeista:

Essi / MyCrossfit
Jenni / Puolet Jennin elämästä
Jonna / Jonna1983
Riikka / Workout of My Day
Steffi / Steffit.com
Tony / PonysFit

Essi on kahden lajin jälkeen sijalla 5. , Jenni sijalla 8. ja Steffi sijalla 15. Uskon vahvasti että tämä kolmikko nähdään Tampereella Winter War-finaalissa kunhan mitään haavereita ei satu.

Jonnan suoritus oli erittäin huikea, kannattaa lukea jutut sen taustalta ja katsoa karsintasuorituksesta kuvattu videokin. Jonna ei siis ollut ikinä tehnyt valakyykkyä edes pelkällä tangolla ja nyt karsinnassa hän teki suoritukset 20, 22.5 , 25, 27.5, 30, 32.5, 35, 37.5, 40 ja lopulta 42.5 kilolla. Kuka on rikkonut oman ennätyksensä 10 kertaa saman päivän aikana? Tämä on loistava osoitus siitä miten uskomalla itseensä ja pienellä ohjauksella ja kannustuksella ihminen voi ylittää huikeasti itsensä ja ne rajat jotka on uskonut itseään kahlitsevan.

Jonnan suoritus on myös osoitus siitä miten merkittävä tapahtuma Winter War-karsinnat tai vaikkapa Crossfit Gamesin Open-vaihe on. Missä voimailulajissa aloitteleva harrastaja uskaltaa lähteä kisaamaan? Kuinka monta tuhatta naista pyörii tälläkin hetkellä kuntosalilla miettien fitness-lavoja ja montako tuhatta miestä miettii voimanostoa? Kisoissa on silti vain parikymmentä tai parhaimmillaan ehkä sata osallistujaa. Crossfitin parissa aloittelijakin uskaltaa lähteä mukaan koska kyse ei ole niinkään siitä kuka on paras, komein ja vahvin vaan siitä miten hyvin pystyt ulosmittaamaan oman potentiaalisi.

Vuosittain paitsi minä niin (kymmenet tai jopa sadat?) tuhannet muutkin suomalaiset osallistuvat juoksutapahtumiin. Ne on hieno tapa rytmittää treenikautta ja tsempata itseä parhaisiin suorituksiin kun kello tikittää ja muut vieressä kirittävät kovempaan vauhtiin. Toisaalta mukaan voi lähteä vain hölkkäilemään tai vaikka kävelemään reitin läpi. Sali-, voima- ja lihaskuntoharjoittelijoille tuo maailma jää usein vain haaveeksi korkean osallistumiskynnyksen vuoksi. Crossfitistä voi olla montaa mieltä mutta juuri tämän kynnyksen madaltaminen on minusta erittäin iso juttu ja tuo monille mahdollisuuden kokea kilpailemisen riemu ja se miten omat ennätykset rikkoutuvat helpommin kun kyseessä ei ole vain joku harjoitus vaan karsinta tai kisa jossa on mukana iso määrä muitakin harrastajia.


Toivottavasti kolmannen lajin jälkeen saadaan lukea monta tarinaa siitä miten joku vetää ekan leukansa tai saa tuplanaruhypyt vihdoin onnistumaan. Suuret mestarit ja huippusuoritukset on hieno juttu mutta ihan yhtälailla nuo tavallisen harrastajan pienet ja isot onnistumiset saavat ainakin mut inspiroitumaan ja seuraamaan tätä lajia niin fiiliksissä.

Karsintoihin osallistuville paljon tsemppiä viimeiseen lajiin, AMRAP on aina laji jossa kohdataan seinä nimeltä väsymys maitohapon täyttäessä jokaisen solun ja lihaksen. Nyt ei parane tuupertua seinän eteen huilaamaan vaan se pitää murskata pois alta!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Pelkurin iltalenkki.

Liikun pääsääntöisesti aamupäivisin. Juoksulenkillä ja salilla olen lähes poikkeuksetta klo 10-13 välillä. Joulun lähestyessä alkaa olla vähän kaikenlaista kiirettä niin töissä kuin kotona joten sopiva aika löytyy ehkä paremmin jostain muusta ajankohdasta. Eilen illalla olin lähdössä metsään juoksemaan valaistulle kuntoradalle yhdeksän jälkeen, hyvin harvinainen treeniaika mulle.

Auto parkkiin ja kohti metsikköä mutta mitäs ihmettä? Yksikään lamppu ei palanut. Seija oli kaatanut niin paljon puita sähkölinjoille että kuntorata ei ollutkaan valaistu. Joku äijä juoksi samassa metsästä ulos ilman mitään valoa, taisi osata aika hyvin sen pururadan ulkoa kun osasi juosta sen pilkkopimeässäkin!

Mulla oli otsalamppu joten ajattelin tehdä pienen kierroksen polun alkupäässä, muutaman sadan metrin päässä olisi risteys josta lähtee monta eri polkua tai sitten voi tulla ulos metsästä. Mietin kuumeisesti lähdenkö otsalampun kanssa juoksemaan sitä kuntorataa, osaan sen kyllä vaikka unissani mutta metsä.. Hitto, se on kyllä pelottava paikka. Näin myöhään illalla siellä ei olisi todennäköisesti ketään muuta joten jokainen rasahdus otsalampun pienen valokeilan ulkopuolella tarkoittaisi karhua, sutta tai lenkkeilijöitä vaanivaa psykopaattia. Oikeasti se tarkoittaisi käpyä nakertavaa oravaa mutta tällaiselle kaupunkilaispojalle metsikkö on pelottava paikka jopa keskellä päivää.

Pakko se on myöntää, jänistin. Tulin pois metsästä siitä risteyksen kohdalta. Sen risteyksen takana - siis keskellä metsikköä - on ulkoliikuntapaikka jossa on painonnostotankoja, rekkitankoja, pystypunnerrustukkeja, vatsarutistuspenkkejä jne. Ja jumalauta joku kolisteli siellä painoja! Ennen kymmentä illalla, pilkkopimeässä, ilman mitään valoa. Sitä minäkin sanon jo kovan luokan voimaharjoitteluksi! Hardcore!

Lähdin sitten kipittelemään pyöräteitä pitkin valtatien reunaa. Ilma oli hämmentävän lämmin joulukuun puolessa välissä myöhään illalla, +7C ! Huh. Sade kuitenkin piiskasi ja joku myrsky oli jälleen nousemassa. Toi pyörätiekin alkoi tuntua pelottavalta. Keskellä pyörätietä oli valkoinen, uudelta ja hyväkuntoiselta näyttävä pyöräilykypärä. Ei hitto. Joku on kolkannut pyöräilijän, raahannut sen sinne metsikköön ja vain kypärä on jäänyt jäljelle. Tismalleen samassa paikassa juostessani kesällä joku oli heittänyt myös hyväkuntoiselta näyttävän pyörän lastenistuimen siihen samaan kohtaan. Ehkä joku pyörävaras asuu sen tien varrella ja keikalta kotiin polkiessaan heittelee ylimääräisen irtotavaran pyörästä aina tohon samaan paikkaan? Muuten tuntuu aika oudolta sattumalta.

Loppureitti kulkikin lähellä kaupungin keskustaa, se ei mua pelota, ei edes yöllä. Porttikongit ja alikulkukäytävät on päinvastoin mukavia. Mutta metsä on mystinen paikka, ainakin jos on katsonut kauhuelokuvia ja Salaisia kansioita yhtä paljon kuin minä. Siellä on salaisia seremonioita kuun valossa, vampyyrejä, ihmissusia ja peikkoja. Ja kajahtaneita juoksijoita.


Oikeasti joku juoksija oli löytänyt joskus tolla mun paljon juoksemalla maastoreitillä puuhun hirttäytyneen miehen. Se tapaus välillä hiipii mieleen.. Voi olla ettei tulisi juostua ainakaan samaa reittiä vähään aikaan. Elokuvissa aina ruumiin löytää muuten lenkkeilijä. Ois hienoa jos se ois urbaania legendaa. Kuka muu tosin noita pusikoita koluaisi kuin hölkkäilijä tai koiran ulkoiluttaja.

Sade piiskasi ja olin läpimärkä autolla, en muista koska olisin kastunut noin pahasti lenkillä vaikka hölkkäilin vain reilut puoli tuntia. Miten niin oma mieli on pahin vastustaja ja se mitä et näe pelottaa?

kuu paistaa heleästi, kuollut ajaa keveästi, etkö pelkää, elävä?

Ehkä mustakin tulee juoksumattojuoksija, jää sateet ja möröt kokematta. Not!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Mestarit (painonnosto)lavalla.

Levolle omistettu ja treenamisesta vapaa viikonloppu tarkoitti mulle jälleen perinteisesti aikaa jolloin urheilu ei pyöri millään tavalla mielessä.

Haha, niin varmaan.

Lauantaina lähdettiin katsomaan painonnoston Suomen Cupin finaaleja. Vuoden aikana järjestetyt kotimaiset kilpailut ja kansainväliset arvokilpailut ovat toimineet cupin osakilpailuina joiden perusteella on kerätty seitsemän parasta nais- ja miesnostajaa loppukilpailuun. Painonnostossa on käytössä sinclair-pistejärjestelmä jolla esimerkiksi 56- ja 96-kiloisen kilpailijan suorituksia voi verrata toisiinsa. Yleensä painonnostossa kilpaillaan painoluokittain mutta silloin kun kilpailijoita on vähän, sijoitukset listataan usein sinclair-pisteittäin.

Suomen Cupin loppukilpailuun olivat selviytyneet seuraavat nostajat (suluissa sinclair-pisteet ennen finaalia):

1. Meri Ilmarinen     248,411 p.
2. Anna Everi           241,009 p.
3. Sini Kukkonen        226,130 p.
4. Sanna Savolainen     208,725 p.
5. Pauliina Utoslahti   206,970 p.
6. Suvi Talasterä       192,963 p.
7. Anni Rastas          175,272 p.

Kaikki kisapaikan lunastaneet eivät jaksaneet venyttää kisakauttaan näin pitkälle joten mm. Jenni Puputti ja MM-kisadebyyttinsä syksyllä tehnyt Anni Vuohijoki olivat poissa. Mielenkiintoisia nostajia oli silti tietysti mukana, Meri Ilmarinen on tahkonnut nuorten suomenennätyksiä ja nosti kolme mitalia alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa syyskuussa. Anna Everi on varmaan niillekin tuttu jotka eivät painonnostoa seuraa, viime vuonna tuli EM-kisoissa huikea 6. sija ja tänä vuonna Tiranassa sijoitus oli 8.

Sini Kukkonen oli EM-kisoissa 10. , Sanna Savolainen puolestaan oli crossfitin ensimmäisen SM-kisojen 3. vuonna 2012 ja on sen jälkeen kilpaillut hyvällä tasolla myös kansallisissa painonnostokisoissa. Suvi Talasterä on vasta 14-vuotias, erittäin lupaava nostaja. Pauliina Utoslahden taustat ovat klassisessa baletissa mutta Vuohijoen Annin valmennuksessa on tullut viime aikoina hyvää tulosta myös nostolavoilla.

Finaalin tulos laskettiin niin että kauden aiempi sinclair-tulos ja loppukilpailussa nostetut sinclair-pisteet laskettiin yhteen. Näin finaalin painoarvo oli puolet tuloksesta. Piste-erot olivat kuitenkin sen verran isoja ettei suuria muutoksia sijoituksissa nähty.

Meri Ilmarinen oli yhtä kovassa vireessä kuin koko kauden ja nosti jälleen alle 23-vuotiaiden suomen ennätykset uusiksi, tempaus 95kg ja yhteistulos 203kg. Kaikki kolme tempausta olivat erittäin kevyen näköisiä joten satanen lienee vain ajan kysymys.

Anna Everi, 104kg työntö

Anna Everi oli päivän paras naisnostaja mutta sekään ei riittänyt kuromaan Merin etumatkaa. Tempaus 81 kiloa ja työntö 104kg olivat perusvarmaa Annan suorittamista, jota on nähty viime vuosina säännöllisesti arvokisalavoilla.

Pauliina Utoslahti paransi kevään SM-kisoissa tekemäänsä yhteistulosta huikeat 17 kiloa, on sarjana ensi kevään suomenmestaruus-kisoissa 53 tai 58kg niin hyvänä päivänä - ja tällaisella kehittymisellä - jopa mestaruus voi olla lähellä. Myös Suvi Talasterän yhteistulos kevään kisoista nousi komeat 15 kiloa ja samalla syntyi uusi tempauksen alle 15-vuotiaiden SE joka kirjataan nyt lukemiin 63 kiloa.

Suvi Talasterä ja uusi tempauksen SE alle 15-vuotiaissa, 63kg
Mielestäni naisten kisa oli tasokas, lavalla nähtiin kolme hallitsevaa suomenmestaria ja tunnelma oli korkealla erityisesti silloin kun Meri teki uusia komeita SE-tuloksia ja kotiyleisön suosikki Anna Everi oli nostamassa.

Miesten finaalissa olivat mukana:

1. Miika Antti-Roiko 391,494 p.
2. Milko Tokola 380,845 p.
3. Eero Retulainen 362,109 p.
4. Eero Oja 352,441 p.
5. Mikko Kuusisto 338,267 p.
6. Simo Nurmi 335,803 p.
7. Kimmo Lehtikangas 334,961 p.

Toisin kuin naisten sarjassa, miesten kisassa olivat mukana kaikki jotka sinne vuoden aikana tehdyillä tuloksilla olivat paikkansa lunastaneet. Lavalla nähtiin siis ehdottomasti Suomen tämän hetken 7 parasta nostajaa!

Saksan bundesliigassa tämän syksyn ammattilaisena nostanut Antti-Roiko on Everin kaltainen tuttu nimi, hän oli tänä vuonna EM-kisoissa työnnön 5. ja yhteistuloksen 10. alle 94-kilon sarjassa ja peruspenkkiurheilijat muistavat Miikan myös Lontoon olympialaisten ainoana suomalaisnostajana. Miika ei ottanut ihan suurimpia tehoja irti, 145kg työntö ja 190kg tempaus ovat toki Suomen oloissa erittäin kovia nostoja. Kolmannella hän lähti vielä hakemaan yritystä legendaarisella 200 kilolla mutta sitä ei vielä nähty.

200 kiloa työntäneitä suomalaismiehiä on kovin vähän mutta näissäkin kisoissa heitä nähtiin - katsomossa. 80-luvun alun mestarinostaja Ylermi Luttinen oli nimittäin paikalla sekä Eero Retulaista valmentava Arto Savonen, joka tekee valmennuksen lisäksi tärkeää työtä lajin eteen selostamalla arvokisoja Eurosportilla. Painonnoston olympiavoittaja Kaarlo Kangasniemi istui myös viereisessä penkissä seuraamassa nykynostajien tekemisiä.

Facebook-ilmiö Milko Tokola ei vetänyt kovimpia rautoja esiin, 135 kg tempaus ja 160kg työntö. Reeninostoja? ;)

21-vuotias Eero Retulainen on lupaava kaveri, 94-kiloisissa 140kg tempaus ja 180kg työntö on kovaa kauraa. Hyvännäköistä, varmaa nostamista. Tältä kaverilta on lupa odottaa paljon jos vain saa nostella ehjänä.

Raskaan sarjan nostaja Eero Oja oli mukana MM-kisoissa joissa tuomarilinja herätti vähän närää ja häneltäkin taidettiin tuomita muutama aika puhdas nosto punaisella. Cupin finaalissa tempaus ei ollut ihan parasta mutta työntö, 190kg, oli komea!

Kimmo Lehtikangas, 130kg tempaus
Kisojen kokenein nostaja, Mikko Kuusisto, oli hyvässä vireessä ja pisteli menemään aivan parastaan. 270kg yhteistulos on Suomessa kovaa tasoa riippumatta siitä nostaako 69- vai 77-kiloisissa. Simo Nurmi tempaisi kilon vähemmän kuin SM-kisoissa, muuten identtiset nostot. Nuoriin lupauksiin kuuluva 21-vuotias Kimmo Lehtikangas ei ottanut ihan kovimpia rautojaan ylös.

Lopputulokset:

Naiset

1. Meri Ilmarinen Lohja Lifting (-91/75,07) 203 kg (95 SE-23v+108) 248,411+242,947=491,358 p.
2. Anna Everi Puntti-Karhut (-87/63,47) 185 kg (81+104) 241,009+244,642=485,651 p.
3. Sini Kukkonen Parkanon Puntti (-86/52,56) 150 kg (68+82) 227,788+226,130=453,918 p.
4. Pauliina Utoslahti Tampereen Pyrintö (-89/56,61) 152 kg (67+85)  217,872+206,970=424,842 p.
5. Sanna Savolainen Oulun Pyrintö (-80/61,71) 153 kg (65+88) 206,179+208,725=414,904 p.
6. Suvi Talasterä Puntti-Karhut (-99/54,85) 136 kg (63 SE-15v+73) 199,682+192,887=392,569 p.
7. Anni Rastas Tampereen Pyrintö (-94/86,54) 156 kg (70+86) 174,537+175,272=349,809 p.

Miehet

1. Miika Antti-Roiko Kalajoen Junkkarit (-88/96,81) 335 kg (145+190) 377,524+391,494=769,018 p.
2. Milko Tokola Rovaniemen Reipas (-92/84,04) 295 kg (135+160) 354,542+380,845=735,387 p.
3. Eero Retulainen Lohja Lifting (-92/92,44) 320 kg (140+180) 367,719+362,109=729,828 p.
4. Eero Oja Ounasvaaran Atleettiklubi (-91/122,16) 330 kg (140+190) 344,747+352,441=697,188 p.
5. Mikko Kuusisto Parkanon Puntti (-82/75,65) 270 kg (120+150) 343,458+338,267=681,725 p.
6. Simo Nurmi Tampereen Pyrintö (-86/69,64) 246 kg (105+141) 328,995+335,803=664,798 p.
7. Kimmo Lehtikangas Puntti-Karhut (-92/94,97) 285 kg (130+155) 323,731+334,961=658,692 p.


Erittäin hieno tapahtuma, kiitokset järjestävälle seuralle! Painonnosto on rautaa ja ihan mahtavaa seurattavaa paikanpäällä. Eipä tullut kelloa vilkuiltua ennen kuin tajusi katselleensa nostoja parin-kolmen tunnin ajan :D

Puntti-Karhujen fotostream on niin laadukas että päätin jättää tällä kertaa kännykän kameran rauhaan ja keskittyä kisojen katsomiseen ihan omin silmin. Kuvat on linkitetty Flickr:stä: http://www.flickr.com/photos/punttikarhut/ Loistava palvelu!

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kuusi päivää lumella, jäällä, maalla, salilla ja Seijan luona.

Se ois sitten kuuden päivän treeniputki takana ja pari lepopäivää edessä. Täydellinen ajoitus kun viikonloppukin alkaa!

Sunnuntaina laitoin ekaa kertaa jalkaani Nordic Grip Runningit, talvijuoksuun tarkoitetut kengän pohjiin kiinnitettävät nastat. Köpöttelin 6 kilometriä lumisella pururadalla ja käväisin myös asfaltin puolella, oli vain niin pimeää etten tiennyt onko maa jäässä, onko siinä hiekkaa vai millainen se alusta oikein on. Pito oli kyllä erinomainen mutta jäi vähän arvoitukseksi miten paljon nastoista oli hyötyä.

Maanantaina kävin salilla, tuuttasin jalat ja vatsalihakset tilttiin. Meidän salilla on kaksi erilaista jalkaprässiä, levypainoilla lastattava jossa istutaan pienessä takakenossa ja  painot nousee noin 45-asteen kulmassa ylöspäin ja painopakkalaite jossa penkki liikkuu istuma-asennossa suoraan taaksepäin kun työntää jaloilla. Molemmat ovat kovassa käytössä, jossain vaiheessa pääsin vanhan koulukunnan prässiin mutta se painopaikkahärveli oli koko ajan varattuna. Viimeksi kun pari viikkoa sitten olisin sillä tehnyt niin eipä tullut tilaisuutta. Tälläkin kertaa kyttäsin sitä varmaan vartin verran, aina kun olin saanut muut harjoitukset tehtyä kävin tsekkaamassa tilanteen mutta varattuhan se oli. Lopulta kun olin jo lähdössä pukkariin niin se oli vapaa ja kävin tekemässä pari 15 toiston sarjaa. Jalkaprässi on mukavan lempeä tapa herätellä jalkoja, on siinä sitten 100 tai 150 kiloa ladattuna. Syvälle menen mieluummin kyykyillä tangon kanssa, prässi on pienimuotoisempaa täryttelyä.

Noi prässit taitaa olla salien suosituimpia laitteita, vaikka käyn hiljaisena aikana aamupäivisin niin porukka tosiaan melkein jonottaa niihin. Toi toinen prässi taitaa olla ainoa varsinainen "painopakkavemputus"-laite jota käytän, muuten mennään käytännössä pelkästään vapailla painoilla.


Pitää varmaan alkaa käymään salilla taas perjantai- ja lauantai-iltaisin klo 21-23. Ei oo muuten ruuhkia! Sama koskee sunnuntaiaamuja.

Tiistaina juoksin ekan keskipitkän lenkin nastoilla, 14 kilometriä.


Soratie, se pahamaineinen tuulitunneli, joka oli mukavasti lumen ja jään peitossa.


Siihen ne pureutuu!


Loistava testialue, täällä ei hiekoituskalustoa nähdä. Fiilis oli kuin niillä talvirengasvalmistajilla jotka lähtevät Lappiin testaamaan nastarenkaita.


Urbaani kaupunkipuisto on entistäkin kauniimpi kun lunta on maassa, edes sentti tai kaksi. Lenkin aikana satoi aika sankasti lunta, se sade tuli sellaisena lumisadesumuna etten välillä edes nähnyt eteeni. Kerran yritin katsoa onko mulla kengännauhat auki mutta edes omia jalkoja ei näkynyt kunnolla. Niin siistiä! Jos ois ollut nollakelin sijaan kova pakkanen niin tämä ois ollut hyvä Pohjoisnapa-simulaatio.

Keskiviikkona aattelin tehdä jotain mitä en juuri koskaan tee - juosta asfaltilla. Pyörätie ja ohiajavien autojen seuraaminen ei nappaa yhtään mutta ajattelin että koska jalkakäytävät ja kaikki missä on asfalttia oli todella liukkaan jään peitossa niin nyt ois hyvä jatkaa testejä.


Otsalamppu päähän, nastat kenkiin kiinni. Otinko turvallisuuden jopa liian tosissani?

No en! Ei tarvinnut mennä kuin parin kilometrin päähän keskustasta niin pyöräteitä ei ollut hiekoitettu eikä katuvaloja säästösyistä käytetty. Huh huh. Pilkkopimeässä näin vain otsalamppuni himmeän kajastuksen muutaman metrin päässä. Aina kun näin jonkun pihapuissa jouluvaloja olin mielissäni, hetken aikaa ei ollut ihan niin epätodellinen olo.

Asfaltit oli peilijäässä mutta päätin ottaa vielä astetta kovemmat panokset käyttöön, siirryin juoksemaan rautatiesiltoja. Varsinaiset sillat eivät jostain syystä olleet jäässä - yleensä sillat ovat ne jotka jäätyvät ekana vaikka kaikki muut pinnat olisivat sulia - mutta ne jyrkät liuskat joita pitkin sinne juostiin.. Mielessä kävi onko vakuutukset kunnossa. Erittäin kalteva ja jyrkkä nousu sekä lasku jäistä pintaa pitkin sujui kuitenkin ongelmitta. Vaikka olen juossut näillä nastoilla vasta vajaa 30 kilometriä niin luottamus niiden pitoon on kyllä erinomainen.

Eilen torstaina kävin salilla. Uusi 16 viikon penkkipunnerrusohjelma käyttöön kevyellä ykkösviikolla, valakyykyissä ja leuanvedossa oli jo aika haastavia sarjoja lähellä maksimeita. Hyvä treeni ja kun aikaakin oli niin päätin lopuksi ottaa erän Davidin vanhalla klassikolla eli vinovatsapenkillä jossa saa säädettyä sitä lautaa muistaakseni 8 eri jyrkkyyteen. Hieno vempele, on kiva aloittaa suoralta penkiltä ja pykälä kerrallaan edetä niin että kroppa on noin 45 asteen kulmassa alaviistossa.

Tänään mun piti juosta noin 12-13 kilsaa pururadoilla. Kaikki jäät olivat sulaneet eilisen aikana pois, metsässä ei ollut yhtä lumikidettäkään.

Mutta kuten mun tavallisilla rutiininomaisilla arkilenkeillä on tapana - asiat saavat aina uuden käänteen.




Eräs mimmi oli käynyt samalla polulla yön aikana. Sitä on harva nähnyt mutta moni on kuullut puhuttavan siitä. Sen nimi on Seija.


Tavallisesta maastolenkistä tulikin estejuoksuharjoitus. Kaatuneet ja katkeilleet kuuset loivat jouluisen tuoksun.


Menin yli, menin läpi, kiipeilin. Välillä kiersin. Katselin ja ihmettelin.


Haastava okseri-kolmoisokseri-yhdistelmä. Vanhana kenttäratsastuksen maastokokeen ystävänä nämä olivat enemmän mahdollisuus kuin uhka.


Mun mielestä tää uusi tapa nimetä Suomessa näitä myrskyjä on urpo mutta toki samalla myös aika hauska. KATSO KUVAT - RAIMO RIEHUI METSÄSSÄ! OLETKO VALMIS - MARJATTA TEKEE TUHOJA!

Toimii ehkä vähän paremmin jenkeissä jonkun Arnold-hurrikaanin kanssa.


Hyvä juttu että pahimmat puhurit oli yöllä, mieluummin kaatuneita puita kuin katkenneita luita. Onneksi en ollut juoksemassa tota polkua myrskyn aikana. Päätin lopettaa lenkin 7 kilometrin kohdalla, aikaa oli kulunut yli 50 minuuttia. Toisaalta ihan hauskaa mutta ei kovin tarkoituksenmukaista juoksuharjoittelua ja pelkäsin vähän että rengasmaista materiaalia olevat juoksukamppeet repeävät oksaan tai neulasiin tarttuessaan.

Mulla ei ole ennen ollut täällä juurikaan kuvia koska en räplää puhelinta lenkeillä enkä myöskään koskaan pysähdy tai kävele. Nämäkin kuvat on otettu vauhdissa. Otin viikon aikana noin 100 kuvaa joista nää on ainoat joissa näkyy muutakin kuin vauhdikkaita viivoja :D

Näiden kuuden seikkailuntäyteisen päivän jälkeen on mukava taas vetää vähän happea. Huominen kuluu Suomen kovimpien jätkien ja mimmien raudankolisteluja seuraten, siitä lisää maanantaina!

torstai 12. joulukuuta 2013

Vinkit pukinkonttiin.

Joulu se tulla jolkottaa ja Korvatunturilla tontut väsäilee erilaisia lahjoja. Koska hyvä lahja on parempi kuin huono lahja, ajattelin heittää omat vinkkini siitä mitä kannattaa antaa lahjaksi urheilusta ja liikunnasta kiinnostuneelle lähimmäiselle tai lahjoa vaikka itseään.

Silloin kun ei tee sitä itseään - eli urheile - on hyvä rakentaa motivaatiota ja innostusta entistä kovemmaksi. Itselleni toimii blogien ja lehtien lisäksi perinteiset kirjat joista esittelen nyt muutaman tärpin. Melkein kaikista olen kirjoittanut jo aiemmin täällä, siinä tapauksessa kirjan nimeä klikkaamalla päätyy vanhaan bloggaukseen. Muissa tapauksissa kustantajan sivulle.


Dean Karnazes - Ultramaratoonari

Tämä kirja lähestulkoon muutti elämäni. Olin aloittanut vajaa vuosi aikaisemmin treenaamisen ja pidin siitä kovasti mutta luettuani Ultramaratoonarin palaset alkoivat loksahdella kohdalleen. Tajusin entistä selvemmin että erilaisia esteitä - henkisiä tai fyysisiä - on lopulta aina vähemmän kuin kuvittelemme ja hyvin kaukaisiltakin tuntuvat unelmat ja tavoitteet voivat olla täysin mahdollisia saavuttaa. Tavallaan olin jo oikealla polulla mutta luettuani tämän kirjan tiesin että vaikka edessä olisi minkälainen vuori tai pimeä laakso, kaikki kyllä järjestyy.

Kun olin lukenut kirjan, olin kuukauden kuumeessa. Se oli elämäni pisin flunssajakso, kyseessä oli ilmeisesti mykoplasma. Se sairastelu sai tajuamaan jokaisen terveenä eletyn päivän tärkeyden ja tämän kirjan lukeminen sytytti liekin joka on viimeisen vajaan kahden vuoden aikana vain vahvistunut. Voi olla että en olisi aloittanut edes tätä blogia ilman Ultramaratoonaria, ainakin ajallinen yhteys on vahva.

Kirjan nimestä huolimatta en suosittele sitä vain juoksuharrastajille. Se on ylistys ihmiskehon ja -mielen kyvylle selviytyä lähes mistä tahansa. Ja loppujen lopuksi se on ihan vain pirun hauska ja viihdyttävä kertomus maailman kovimmista juoksutapahtumista.


Larry Shapiro - Zen ja juoksemisen taito

Tämä on minusta Karnazesin opusta vahvemmin nimenomaan juoksukirja vaikka Larry Shapiron esittelemää zen buddhalaista ajattelutapaa voi tietysti käyttää mihin tahansa. Kärsitkö motivaatio-ongelmista? Eikö tee mieli lenkille kun sataa? Lue tämä kirja!


Daniel Friebe & Pete Goding - Pyöräilyn klassikkonousut 

Pakkolukemista jokaiselle joka suunnittelee matkaa Keski-Eurooppaan komeita maisemia ihailemaan. Euroopan komeimpia postikorttimaisemia lähestytään pyörän selästä mutta yhtälailla ohjeita voi käyttää vaikka asuntoautolla reissatessa. Kirja on kaunis kuin Madeline - col de la Madeline.

David Lagercrantz - Minä, Zlatan Ibrahimovic

Vuonna 2001 Suomi kohtasi Ruotsin talvimaaottelussa jönköpingiläisessä futishallissa. Ruotsin paidassa pelaili ekoja kertoja eräs aika tuntematon peluri, jonka Allsvenskanissa pelannut Tommi Grönlund esitteli muille suomalaispelaajille sanomalla: "Katsokaa tarkasti tuota pelaajaa. Hänestä tulee joko maailman paras hyökkääjä tai sitten hän joutuu lusimaan parin vuoden sisällä". Lukekaa tämä kirja niin tiedätte miten tuolle kaverille lopulta kävi ;-)

Tyler Hamilton & Daniel Coyle - Voittoja ja valheita

Toisenlainen mutta varmasti yhtä paljon ajatuksia herättävä elämäkerta urheilun huipulta. Mikä saa tavallisen rehdin ja rehellisen urheilijalupauksen valitsemaan kaksoiselämän?


Jokeritärppi: Charly Wegelius - Domestique

Tämä kirjaa en ole lukenut - vielä. Charly Wegelius on Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän esteratsastajan, Christopher Wegeliuksen, poika joka on jäänyt Suomessa aika tuntemattomaksi urheilijaksi asuttuaan lähes koko ikänsä Englannissa. Charly Wegelius on ajanut kahdeksan kertaa Italian sekä kolme kertaa niin Ranskan kuin Espanjankin ympäriajoissa ilman suurta tuloslistoissa näkyvää menestystä. Syy löytyy siitä että hän on ollut aina edustamissaan talleissa domestique - apuajaja - jonka tehtävä on tukea ja auttaa joukkueen kapteenia menestymään. Toisin sanoen hän on harjoitellut koko ikänsä ollakseen tarpeeksi hyvä auttamaan muita voittamaan.

Viime vuosien pyöräilykirjoissa on keskitytty pääosin dopingiin vaikka tottakai laji on ennen kaikkea paljon muuta ja juuri tästä syystä kirjassa ei käsitellä sanallakaan sitä teemaa. Silti sitä pidetään erittäin kovana kertomuksena huippu-urheilun raa'sta ja äärimmäisestä maailmasta.

Domestique on ollut tämän vuoden myydyin pyöräilykirja Englannissa. Sitä ei ole toistaiseksi suomennettu, toivottavasti kustantajat ymmärtävät että aihe varmasti kiinnostaa myös täällä.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Crossfit WW-karsinnat puolivälissä - nyt tarvitaan voimaa!

Voiko kolme lajia käsittävässä urheilutapahtumassa puhua puolivälistä? No, eka laji on takana ja toinen jo julkistettu joten mun mielestä tätä voi sanoa jo puoliväliksi.

Ensimmäinen laji oli mielestäni yksinkertaisuudessaan mainio mutta myös hyvin yksipuolinen. Se mittasi käytännössä pelkästään hapenottokykyä sekä anaerobisella alueella tapahtuvaa vauhtikestävyyttä. Luulen että jos lajina olisi ollut cooperin testi, tuloslista olisi näyttänyt todennäköisesti samalta. Toisaalta tämä laji vaatii pientä taktikointia, cooperissa pitää vetää 12 minuuttia täysillä kieli ulkona suusta läähättäen ja silmät päästä pullistuneina mutta "Death by burbee run" oli tietysti ensimmäiset viisi minuuttia hyvin hidasta suorittamista. Sen jälkeen vauhti kiristyi mutta vasta noin 10 minuutin paikkeilla moni kilpailijoista joutui ottamaan sykkeitä ja tehoja irti. 3500 metriä cooperissa kiskovat miehet ja 3000 metriä juoksevat naiset todennäköisesti löytyvät nyt tuon ekan lajin jälkeen tuloslistan kärkipäästä.

Löysin pienellä selailulla kourallisen bloggauksia ekan lajin tehneiltä:

Essi / MyCrossfit
Jenni / Puolet Jennin elämästä
Jonna / Jonna1983
Riikka / Workout of My Day
Steffi / Steffit.com
Tony / PonysFit

Hienoja suorituksia ja bloggauksia jokaiselta! Näitä on ilo lukea myös jatkossa. Jos joku tietää lisää karsintalajeista tehtyjä kirjoituksia niin laittakaapa kommentteihin.

Tuloslistaa ei kannata hirveästi katsella tämän ekan lajin jälkeen, koska se tosiaan oli niin yksipuolinen mittari näin valtavan monipuolisessa lajissa kuin crossfit. Olen aivan varma että listan hänniltä tullaan vielä nousemaan mukaan itse kisoihin. Toisaalta myöskään kaikkia nyt kärkipäässä olevia tyyppejä ei Tampereella nähdä.

Naisten sarjassa parhaan tuloksen tehnyt Janika Jalonen tulee olemaan todennäköisesti karsinnan kärkisijoilla loppuun asti. Janika oli viime talvena Winter War-finaalien viides ja hänellä on myös harvinaista kansainvälistä kilpailukokemusta, hän oli nimittäin toukokuussa Tanskassa mukana Crossfit Gamesien Euroopan aluekarsinnoissa CrossFit Porin joukkueen jäsenenä. Elokuun Karjalan kovin-kisoissa Janika sijoittui toiseksi. Hänellä on vankka salitreenitausta ja kun valmennuksesta vastaa (tai on ainakin aiemmin vastannut) Mikko Salo, tietotaitoa korkeimmalta mahdolliselta crossfitin tasolta löytyy.

Miesten tuloslistalta löytyy kovia tekijöitä vielä tällä hetkellä kaukana kärjestä, esimerkiksi Jonne Koski (Euroopan aluekarsintojen 7., Karjalan Kovin 2.) ja Mikko Ojala (Winter War 2., Karjalan kovin 1.) ovat sijalla 58. tehtyään 89 toistoa. Mikko Ojala muuten palkittiin itsenäisyyspäivänä Rauman vuoden parhaana miesurheilijana! Hieno juttu että crossfitin kaltainen uusi laji noteerataan tällä tavalla ja erittäin kovakuntoinen urheilija saa ansaitsemansa tunnustuksen.


Toinen karsintalaji julkistettiin eilen illalla ja vaikka se siltä vaikuttaa niin minä en ole sitä keksinyt ;-) Ennakoin viime viikolla että toka laji tulee olemaan puhdas voimamittelö ja sitähän se on. Liikeratakin on sellainen että suoritan sen lähes tismalleen juuri tuolla tavalla kerran viikossa..

Barbell Complex (aikaraja 20min)

Suorita mahdollisimman raskas liikesarja seuraavia liikkeitä:

1)    Rinnalleveto kyykkyyn
2)    Ylöstyöntö
3)    Takakyykky
4)    Ylöstyöntö
5)    Valakyykky

Naiset aloittavat 30 kilolla ja miehet 40 kilolla. Aina kun liikesarja on tehty ilman virhettä (tanko ei saa koskea välillä maahan) naiset lisäävät tankoon 2.5 kg ja miehet 5 kg.

Odotan kovia suorituksia! Naisten sarjassa ainakin Koskisen Essillä, Leppäsen Emilialla ja Laaksosen Saaralla on rahkeet nousta aina tuonne 70-80 kiloon asti. Toisaalta kun lähdetään liikkeelle heille todella matalalta tasolta eli 30 kilosta ja nostot ovat 2.5 kilon välein niin aika taitaa loppua kesken.

Miehissä 100 kilon haamurajaan pystyvät todennäköisesti ainakin Mikot Aronpää ja Ojala sekä Jussi Mutikainen, eli Winter War-finaalien viime vuoden kolme parasta. Jonne Koski on kehittynyt huikeaa tahtia painonnostoliikkeissä, rive kyykystä ja puhtaat työnnöt (joita crossfitissä ei vaadita) nousi todella kevyesti isoilla painoilla jo kesällä. Jonnehan on kilpaillut tänä vuonna crossfitin lisäksi myös painonnostossa ihan SM-tasolla asti.

Osallistujalistalla on paljon uusia kilpailijoita joiden tasoa en tunne, voi olla että sieltä löytyy todella huikeita voimanpesiä. Toivotaan!

Tämä on laji jossa jokaisen kilpailijan omasta tasostaan huolimatta on helppo asettaa tavoite: uusi oma ennätys. Mielestäni voi olla erittäin tyytyväinen jos tekee yhdessäkin liikkeessä uuden ennätyksen, parhaassa tapauksessahan enkan voi tehdä samalla kertaa sekä rivessä, työnnössä kuin valakyykyssäkin.

Jos nää jutut etenee mun veikkailujen tahtiin niin ens viikolla nämä karsinnat huipentuu johonkin kovaan amrapiin: punnerruksia, leuanvetoja, tuplanaruhyppyjä, boksihyppyjä, thrustereita, toes-to-bareja..


Tsemppiä ja ennen kaikkea VOIMAA kaikille karsintoihin osallistuville!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Penkkiohjelman säätöä ja uusi 16 viikon jakso käyntiin.

Olen tehnyt penkkipunnerrusta saliharjoitteluni alusta asti, kohta kolme vuotta. Käytössä on ollut koko ajan kaksi eri järjestelmää, 3x15 ja 5x5. Molempia olen tehnyt 16 viikon sykleissä. Viidentoista sarjat ovat olleet aina yhtä raskaita, joka toinen viikko on tultu pykälä ylöspäin niin että neljän kuukauden harjoittelun jälkeen sarjapainot ovat olleet jo lähellä vanhoja ykkösmaksimeja. 5x5 ohjelmassa jokainen vitosen sarja on aina ollut edellistä kovempi. Molempien pohjana on ollut Skopecin 5x5-laskuri.

Päätin ottaa nyt käyttöön kolmannen variaation. Teen jokaisessa treenissä kolme sarjaa, ensin 15 toistoa kevyellä taakalla, sen jälkeen kymppi vähän raskaammalla ja lopuksi vitonen raskaimmalla tangolla. Näin yhden harjoituksen sisällä saadaan harjoitettua sekä pitkäkestoista lihaskestävyyttä että lyhyitä raskaita voimasarjoja.

Käytännössä harjoitukset näyttävät suunnilleen tältä: (painoina prosentit 1RM eli yhden toiston maksimista)

1. viikko 15x 55% 10x 60% 5x 65%
2. viikko 15x 60% 10x 65% 5x 70%
3. viikko 15x 55% 10x 60% 5x 65%
4. viikko 15x 60% 10x 65% 5x 70%
5. viikko 15x 65% 10x 70% 5x 75%
6. viikko 15x 60% 10x 65% 5x 70%
7. viikko 15x 65% 10x 70% 5x 75% 
8. viikko 15x 70% 10x 75% 5x 80%
9. viikko 15x 65% 10x 70% 5x 75%  
10. viikko 15x 70% 10x 75% 5x 80%
11. viikko 15x 75% 10x 80% 5x 85%
12. viikko 15x 70% 10x 75% 5x 80%
13. viikko 15x 75% 10x 80% 5x 85%
14. viikko 15x 80% 10x 85% 5x 90%
15. viikko 15x 75% 10x 80% 5x 85%
16. viikko 15x 80% 10x 85% 5x 90%

 Sarjapainot otettu Skopecin pohjasta, aina siis ykkössarja x15, kakkossarja x10 ja kolmossarja x 5. Nelos- ja vitossarjat jäävät tekemättä. Toistoja tulee yhdessä harjoituksessa 30, viisi enemmän kuin 5x5-ohjelmassa ja viisitoista vähemmän kuin 3x15-ohjelmassa.

Auts, sormeen meni tikku ja sekosin laskuissa!
Toistomäärä on siis kahden ennen käyttämäni ohjelman välissä. Tämä ohjelma on laskelmieni mukaan  yhtä kuormittava kuin 5x5, eli käytännössä pääsen nyt kolmella sarjalla suunnilleen samaan vaikutukseen kuin aiemmin viidellä sarjalla. Toteutuuko tämä sitten käytännössä on eri juttu, mielenkiintoista päästä näkemään millaisessa horkassa ojentajat tärisee näiden settien jälkeen.

Tää on kyllä hyvä sauma aloittaa uusi jakso, noi ekat viikothan on todella kevyitä. Saa tehtyä rauhassa, selvällä pysäytyksellä rinnalla ja hakea hyvää tuntumaa ja laatua liikeratoihin. 16 viikon leuanveto- ja valakyykkyohjelmassa on menossa neljä viimeistä viikkoa ja ne alkavat olemaan todella tukalia. Teen siis joka viikko yhden voimaharjoituksen jossa ekana penkki, tokana 5x5 valakyykyt ja sen päälle kolme leuanvetosarjaa, esimerkiksi viimeksi 7 + 8 + 8. Vuoden alusta lähtien teen näitä harjoituksia joka toinen viikko kahdesti ja joka toinen viikko sen yhden kerran.

Penkissä en ole jaksanut enää kokeilla ykkösmaksimeita, samojen sarjapainojen tuntuminen kevyemmältä kuin aiemmin riittää mulle. Valakyykyssä haetaan uutta raakatempauksella starttaavaa ykkösmaksimia taas tammikuussa. Leuanvedossa ajattelin kokeilla seuraavaksi sellaista kolmen sarjan yhdistelmää jossa yksi sarja tehdään myötäotteella, toinen vastaotteella ja kolmas vasaraotteella. Toistoja vain pari per ote, pyrin hakemaan mahdollisimman puhtaita ja rauhallisia toistoja.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Haaveita toteen ja paluu pakkaspoluille ja puntille.

Arki on koittanut pienen hengähdystauon jälkeen. Miniloma etelässä oli loistava, kroppa ja mieli lepäsivät ihan kunnolla. Nykyään pienetkin asiat on erityisiä ja ihmeellisiä, kuten se että matkustaa autolla/bussilla/junalla ilman että pitää koko ajan keksiä tekemistä pikkukaverille joka kysyy joko ollaan perillä.

Meillä oli vakaa aikomus kerrankin Helsingissä syödä jotain muuta kuin nepalilaista, jostain syystä aina päädytään syömään sitä. Eikä edes johdu Mount Everest-pakkomielteestä vaan onhan se oikeasti aika hyvää :-) Oltiin jo istumassa eräässä hienommassa paikassa kun tajuttiin että se on niin täynnä pikkujoulu tms. väkeä että ruuan venaamisessa voisi mennä useampi tunti. Katselin ikkunasta kaihoisasti ulos ja bongasin nepalilaisen! Ei mennyt kuin pari minuuttia ja oltiinkin jo siirrytty sinne :) Kohtalo tai ei, siinä me istuttiin ja katseltiin tauluja ja julisteita timantin muotoisesta vuoresta. Näitä mestoja on Helsingissä todella paljon, ollaan käyty ehkä vajaassa kymmenessä enkä ole huomannut juuri mitään eroja ruuassa, aina on yhtä hyvää ja annokset lähes tismalleen samanlaisia. Tää oli Kantipur, uus tuttavuus meille. Lounaalla ilmeisesti nepalilaisissa on vähän enemmän hajontaa? Nopea ja ystävällinen palvelu vaikka paikassa oli parikymmentä ihmistä syömässä. Kannatti vaihtaa raflaa, ei nimittäin myöhästytty illan pääjutusta.

Oon harrastanut pienestä lapsesta asti elokuvia. R-kioskilta vuokrattiin joka viikko samat lastenleffat kymmenettä kertaa, vähän isompana aloin kiertämään divareita ja ostamaan leffoja. Varastossa taitaa olla edelleen parituhatta vhs-kasettia. Eipä niillä ole suurta rahallista arvoa, muutamia harvinaisuuksia lukuunottamatta, mutta tunnearvoa piisaa. Junnuna reissasin usein isäni työmatkoilla mukana ja katselin aina esimerkiksi Helsingissä lehdistä mitä elokuvia leffateattereissa pyörii. Yksi juttu oli mulle aina ylitse muiden, olin totaalisen ihmeissäni miten Suomessa voi olla elokuvateatteri joka näyttää päivästä toiseen vanhoja leffoja! New Yorkissahan sellaisia tottakai on ja varmasti muissakin isoissa metropoleissa mutta Helsinkihän on vain.. Helsinki :) Elokuva-arkistosta tuli mun mielessä myyttinen paikka jonne en koskaan syystä tai toisesta mennyt. Aikuisenakin Helsingin reissut oli niin täynnä muuta ohjelmaa ettei se vain jotenkin sopinut kuvioon. Nyt oli aika paikata parikymmentä vuotta mielessä pyörinyt haave.


Montakohan kertaa oon kävellyt tosta ohi? Ainakin kymmeniä. Nyt oikeasti tiedän mitä siellä sisällä on.


Orion on toiminut yhtäjaksoisesti elokuvateatterina yli 85 vuotta. Sen elokuvatoiminnasta vastaa KAVA eli Kansallinen audiovisuaalinen arkisto - mulle se on varmaan aina SEA eli Suomen elokuva-arkisto millä nimellä se toimi kymmeniä vuosia.


Loistava leffa, täyttä actionia alusta loppuun. Haave, joka oli elänyt paljon kauemmin kuin vaikkapa unelma jostain maratonista, tuli hienolla tavalla toteen.

Ei muuten jättänyt treenaaminen mua rauhaan tälläkään reissulla. Hotellihuoneen ikkunasta oli seuraavanlainen näköala:


24/7-sali ja rivi juoksumattoja, crossareita ja soutulaitteita :D Huh huh. Onhan se hienoa että jotkut jaksaa veivata puolilleöin ja aikaisin aamusta, yöllä en tainnut bongata ketään. Enpä hirveästi tosin kurkkinutkaan. Luulitte varmaan että istuin koko reissun ikkunalla, mussutin proteiini-snackseja ja katsoin kun ihmiset kökkii cardio-laitteissa? Houkutus oli kova mutta ei tällä kertaa! ;)

Sali oli kyllä masentavan oloinen. Ehkä siellä oli piilossa joku voimailualue? Pelkkii laitteit, ei vapait painoi. Itsehän en käytä juoksumattoo,  juoksen karhui ja susii karkuun, tuu metsään kattoo.

Tuli muuten ostettua reissulla kunnon setti mässyä, piti täyttää palautumis- ja bulkkauskaappia. Oon saanut viime viikkoina pari kiloa lisää painoa, jei jei! Puhdasta lihasta tottakai, eiks niin?


Stadi oli musta, yhtä vähän talvinen ilma kuin kotonakin. Mutta heti kun oltiin palattu takas kotiin, satoi muutama sentti lunta. Pikkujätkä oli tottakai onnesta soikeana, juostiin heti pihaan testaamaan suksia, pulkkaa, rattikelkkaa, lumipotkulautaa.. Puoli tuntia juoksua pulkkaa vetäen on ihan hyvää lihasten herättelyä parin päivän hölläilyn jälkeen. Aina kun lopetin juoksun, takaa kuului käsky "moottori käyntiin". Personal trainer lampaiden vaatteissa!



Lauantaina ehdittiin jo käymään pulkkamäessäkin. Sääennusteet lupaa kyllä jo taas lämpöasteita, eiköhän noi sula pian taas pois. Musta joulu näyttää todennäköiseltä ainakin täällä länsirannikolla.



Sain lahjaksi (avovaimolta, en maahantuojalta) mielenkiintoisen tuotteen. Kokeilin jo eilen, vaikutti erittäin lupaavalta. Kirjoittelen lisää kun ehdin testaamaan enemmän.

Eilen lyhyt juoksulenkki, tänään hyvä salitreeni. Nyt on virtaa!