torstai 26. toukokuuta 2016

Ojasta allikkoon.

Mystiset polvivaivat liittyivät todennäköisesti tälläkin kertaa puutteelliseen lihashuoltoon. Perjantai-iltana lähdin juoksemaan mutta sadan metrin jälkeen piti kääntyä takaisin kun tuntui oudolta. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja venyttelin niin loppuillan kuin lauantaina aamupäivällä. Tein pitkin päivää venytystä jossa toinen jalka nostetaan suoraan eteen - esimerkiksi pöydälle, polvea käännetään ulospäin ja sitten yläkropalla nojataan eteenpäin.

Myöhemmin lauantaina juoksin kolme kilsaa ja sunnuntaina neljä kilsaa ilman ongelmia. Viikon saldoksi tuli yhteensä 20 kilometriä juoksua, vähän jos miettii sitä edessä siintävää maratonia mutta paljon kun miettii varotoimenpiteiden ja lepopäivien määrää.

Poika oli ollut perjantaina rajussa vatsataudissa ja niinpä oli koko ajan vähän pelottava fiilis.. Osa lasten oksutaudeista tulee ja menee nopeasti ohi eikä leviä, osa on todella ärhäköitä tapauksia. Niinhän siinä sitten kävi että sunnuntai-illan ja maanantain vastaisen yön asuin vessassa. Norovirus :-/

Kesäkuun alkupuoliskon ajan mun kalenteri on ihan täynnä ja voi olla etten juurikaan ehdi treenaamaan. Olin ajatellut että maraton-kunto pitää rakentaa toukokuun aikana. No se jäi nyt rakentamatta. Kaksi viikkoa sitten olisin sanonut että tästä tulee loistava harjoituskuukausi mutta plörinäksi meni. Ei voi mitään.

Yksi todella harmittava juttu on että missasin tiistaina paikallisen laskettelukeskuksen rinteeseen järjestämäni mäkijuoksuharjoituksen. Olo oli jo sellainen että pystyin lähtemään paikalle mutta juokseminen piti tottakai unohtaa. Näissä yhteislenkeissä on pieni jännityksen momentti aina siinä ilmestyykö kukaan paikalle.


Ja tulihan sinne lopulta kolme mahtavaa mimmiä! Upeassa ilta-auringossa kelpasi koutsata näitä hurjakuntoisia mäkikauriita painamaan reittiä ylös ja alas. Ja nehän totteli :-D Ilta oli lopulta tosi hauska ja onnistuin unohtamaan harmituksen siitä miten siistiä ois ollut olla itse juoksemassa. Pitää ehdottomasti järjestää kesän aikana uusia treenejä samassa paikassa. Ens tiistain treeninä on myös mäkiharjoitus, tällä kertaa tosin korkealla ja jyrkällä hiekkadyynillä. Lisäspeksit facebookista , tulkaa messiin :)

Olo alkaa olla jo kohtuullinen mutta missään nimessä en ole vielä täydessä kunnossa. Loppuviikko menee kuitenkin enemmän teorian kuin käytännön merkeissä sillä lähden huomenna Varalan urheiluopistoon Lasten ja nuorten voimaharjoittelu-seminaariin. Parin päivän aikana olisi tarkoitus imeä mahdollisimman paljon uutta tietoa ja taitoa juniorivalmennukseen parinsadan muun liikuntatoimijan ja urheiluammattilaisen kanssa. Siitä lisää ens viikolla.

Vaikka just tänään on sateinen päivä niin muuten on ollut niin kesäistä että suosittelen kaikkia suuntaamaan ulos, juoksemaan vaikka mäkiä, patikoimaan poluilla tai fillaroimaan jätskikioskille. Elämä on tuolla ulkona jossain, tässä ja nyt!

torstai 19. toukokuuta 2016

Polveilevaa harjoittelua.

Viime viikolla mun piti juosta reilun kympin lenkki mutta vasen polvi alkoi tuntua oudolta jo parin kilsan jälkeen ja käännyin takaisin. Tuntemukset katosivat ja ajattelin että vaiva on ohi. Maanantaina yritin uudestaan juosta pitempää lenkkiä ja se onnistuikin erinomaisesti, 13 kilometriä ilman ongelmaa. Kuitenkin heti lenkin jälkeen tuo vasen polvi tuntui siltä kuin olisi juossut maratonin, kankealta ja vaivalloiselta.

Tiistaina mun piti mennä lenkille heti uudestaan mutta ajattelin tutkailla polven fiilistä. Vaiva katosi mutta sen sijaan OIKEA polvi alkoi tuntua hieman erikoiselta. Siinä ei ole ollut mitään vaivaa pitkään aikaan. Eilen oli painonnostotreenit, päätin kokeilla miltä tuntuu mutta jätin muutamien kyykkyjen jälkeen leikin kesken. Ei sekään polvi kipea ole mutta tuntui hieman inhalta.

Tänään ois taas ollut juoksupäivä mutta jätän varmuuden vuoksi tämänkin harjoituspäivän väliin. Yritän huomenna juosta rauhassa muutaman kilometrin ja tutkailla miltä tuntuu.

Mulla on ollut todella vähän ongelmia jalkojen tai polvien kanssa joten teen kaikkeni jotta nytkään tämä ei kroonistu. Toisaalta olisi hienoa juosta vihdoin kunnolla kilometrejä mutta kuukauden päässä odottaa Forssan Suvi-ilta enkä missään nimessä halua riskeerata sitä tai muita kesän kivoja juoksuelämyksiä kuten polkupitkiksiä. Jos mun pitää juosta pitkiä matkoja tapahtumissa ilman kunnollista harjoittelua niin tehdään sitten niin! Eiköhän hyviäkin jaksoja osu taas kohta eteen. Maltilla!

maanantai 16. toukokuuta 2016

Syntymäpäivän ajatuksia.

Sanonnan mukaan lapsista tulee vanhempiensa kaltaisia. Omalla kohdallani olen halunnut että se tarkoittaisi lempeiden ja humaanien arvojen, sosiaalisten taitojen ja avoimen mielen lisäksi aktiivista elämäntapaa. Sitä joka itselläni oli niin pitkään kadoksissa ja jonka löytyminen oli parasta mitä lapsen saamisen lisäksi voi tapahtua.

Joka päiväinen liikkuminen on ollut meillä hyvin pitkään vapaata, pihapelejä ja liikuntaa ilman aikatauluja tai valmentajia. Iän karttumisen myötä myös tarve ja halu ohjatuille harrastuksille on kasvanut. Vanhemmuus on ennen kaikkea vastuuta ja sitä se on myös harrastusten kanssa. Kun lapsi haluaa harrastaa, vanhemman on tehtävä päätöksiä niin taloudellisista, ajankäytöllisistä kuin myös kasvatuksellisista näkökulmista käsin.

Poika on käynyt painonnostotreeneissä puolentoista vuoden ajan ja kasvanut lajiin sisään tietysti minun myötäni. Ujosta ja arasta, treenien pienimmästä osallistujasta niin kooltaan kuin iältään on tullut nopeassa ajassa konkari joka haluaa kilpailla niin paljon kuin mahdollista. Hakea onnistumisia ja näyttää innolla opittuja taitojaan paitsi itselleen niin tietysti myös muille.

Koko alkuvuoden poika on puhunut uuden lajin aloittamisesta, mielellään joukkuelajin. Soittelin eri seurojen valmentajille, tutustuin harjoitusvuorojen sijoitteluun, kustannuksiin.. Lopulta löytyi sopiva laji ja seura. Koripallojoukkueella olisi harjoitukset vain kerran viikossa ja niiden sijainti ja ajankohta olisivat täydellisiä.

Koripallonkaan pelaaminen ei ole täyttänyt nälkää liikkua ja urheilla enemmän. Puheet futistreeneistä eivät ole laantuneet kun potkitaan tuntikausia pihamaaliin.

Jalkapallotreenejä on usein, 8-vuotiailla kolmesti viikossa. Turnauksia ja pelejä on jatkuvasti. Harrastaminen on myös kallista, esimerkiksi painonnosto maksaa 80 euroa vuodessa ja se sisältää kaiken harjoittelun, kisat, nostoasun jne. Ainoastaan monen päivän leireissä on pieni omavastuu. Tuolla rahalla ei palloa potkita kuin omassa pihassa iskän kanssa.

Mutta en myöskään ole valmis miettimään sitä ajatusta että kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä poika sanoisi että olisin halunnut lapsena pelata jalkapalloa mutta minun ei annettu. Se on yksinkertaisesti ajatus jota en voi miettiä enkä hyväksyä. Joten tottakai, jos halua riittää niin jalkapallotreenit ovat seuraava täyte perheen kalenteriin.

TV1 on esittänyt kevään ajan Futisvanhemmat-sarjaa. Odotin sitä innolla mutta petyin pahasti. En itse ohjelmaan vaan niihin futisvanhempiin. Kovin monelle lapsen harrastaminen on pakkopullaa, syy esittää marttyyriä ja vetää perheriidoissa esiin "etkö ymmärrä mistä olen vuoksesi luopunut"-kortti. Ohjelman mukaan futisvanhemmat ovat suorastaan uhreja ja sijaiskärsijöitä vaiheessa jota myös lapsuudeksi ja nuoruudeksi kutsutaan.

Urheilun ja liikunnan tulisi olla intohimoa ja rakkautta, paloa itsensä haastamiseen ja liikuttamiseen, niin lapsilla kuin aikuisilla. Ohjelman lapset tuntuvat liian usein tekevän asioita kuin pakotettuna. Isä ostaa uuden iphonen kun riittävä tuntimäärä omatoimista harjoittelua on takana?! Omatoimisen harjoittelun tulisi tapahtua siksi että haluaa tehdä sitä enemmän kuin mitään muuta. Futisvanhemmat kuskaavat 15-vuotiaita harjoituksiin, ostavat satojen eurojen huippuvarusteita ja viettävät kaiken aikansa kentän laidalla. Aivan kuin heitä pelottaisi että jos he eivät tee niin, lapsi lopettaa harrastamisen. Ei voi välttyä ajatukselta että moni näistä pojista olisi talenttiakatemian sijaan onnellisempi jossain harrastejoukkueessa jossa saisi elää ja toteuttaa itseään - niin, rakkaudesta lajiin.

Ei voi olla niin että jos jotain aloittaa niin sitä ei voi myöskin lopettaa. Se ei ole luovuttamista tai epäonnistumista. Tai jos onkin niin parhaat päätökseni ja ne asiat jotka ovat minua elämässä vieneet eteenpäin ovat sitten olleet epäonnistumista. Usein on parempi päästää irti kuin pitää kiinni.

Elämä vihreällä veralla, koripallokentillä ja painonnostosaleilla jatkuu ja olen innolla täydestä sydämestäni mukana mutta vain niin kauan kuin se tuntuu oikealta.  

(c) Katrina Virtanen
Hyvää syntymäpäivää maailman parhaalle pojalle. Do the right thing , nyt ja aina.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Makean pirskahteleva ja erittäin hapokas yhteislenkki.

Eilen oli vuorossa toinen tämän kauden yhteislenkki. Teema oli sama kuin viime viikolla, kovia vetoja hyvässä seurassa.

Tapahtumapaikkana oli 800 metriä pitkä pururata jossa on pari lyhyttä mutta erittäin jyrkkää mäkeä. Jos vain voimia riittää niin mäet kyllä pääsee muutamalla kovalla loikalla ylös mutta askellus muistuttaa haarakäyntiä ja käsien liikehdintä hiihdon kuokkatyyliä. Mäellä on aina se toinenkin puoli, tässä tapauksessa palkinnoksi saa sadan metrin vapaataipaleen jos vain uskaltaa käyttää hyödyksi jyrkän alamäen lennon.

Viime viikolla osallistujia oli kolme, tällä kertaa neljä. Jos sama trendi jatkuu niin loppukesästä näillä lenkeillä on tungosta! Olen oppinut erilaisten yhteislenkkien järjestelyistä että jos haluaa saada mukaan vaikka kymmenen osallistujaa niin kiinnostuneita ja innostuneita ihmisiä pitää olla tuplamäärä. Lopulta aina porukkaa putoaa pois erilaisten vaivojen, sairasteluiden, kalenteriin tupsahtavien yllättävien kissanristiäisten tai vaikka ihan arkisten lastenhoito-ongelmien vuoksi. Tästä syystä onkin tärkeää saada laajennettua sitä porukkaa jota nämä lenkit voisivat kiinnostaa. Mun mielestä alku on ollut tässä suhteessa erinomainen, sekä viime viikolla että eilen mukaan tuli ihan uusia kasvoja. Olen aina pyrkinyt siihen että kynnys lähteä mukaan olisi matala, en järjestä näitä vain vanhoille kavereilleni. Jokainen yhteislenkki on hieno mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja rakentaa tätä yhteisöä entistäkin paremmaksi.

Illan ohjelmaksi olin päättänyt 7x 800 metrin kierrosta. Eka kierros olisi lämmittelyä, viimeinen kierros loppuverkkaa. Kolmas ja viides kierros palauttelua kovista vedoista. Tasavauhtisia kovia vetokierroksia oli siis yhteensä kolme. Yhteismatkaksi kertyi noin 5.5 kilometriä josta 2400 metriä kovaa. Mulla ei ollut kelloa mutta arvelisin että kovat kierrokset juoksimme 3-4 minuutin väliin ja hitaat kierrokset 6-7 minuutissa. Osa kävi kovien kierrosten jälkeen myös juomassa.

Jo parin treenin jälkeen alan huomata muutoksia. Kovaa juokseminen on helpompaa ja palautuminen nopeampaa. Tuon voi huomata myös harjoituksen sisällä, eka veto tuntui kaikista kovimmalta ja siitä ei meinannut millään palautua, toka ja kolmas olivat jo paljon helpompia. Toki ne varmaankin olivat myös hitaampia, ekaan vetoon tulee usein ladattua liikaa paukkuja. 

Seuraava yhteislenkki on jo suunnitelmissa. Silloin on syytä ottaa touhu vakavasti ja aklimoitua rauhassa ettei vuoristotauti iske. Ehkä palkkaan mukaan myös joukon sherpoja kantamaan vesipulloja? Jos olet Porin seudulla 24. toukokuuta, tervetuloa kärsimään yhdessä maitohapoista: https://www.facebook.com/events/1026571627391207/

tiistai 10. toukokuuta 2016

Vähän kilsoja, paljon koutsaamista.

Maratonin jälkeen kilometrit ovat jääneet vähiin. Viimeisen puolentoista viikon aikana oon käynyt viis kertaa lenkillä ja kilsoja on kertynyt yhteensä vaatimattomat 22. Onneksi siellä oli edes se yksi kova teholenkki, kompensoi muuten heikkoa juoksujaksoa.

Tänään oli tarkoitus juosta eka 10+ km lenkki maratonin jälkeen mutta parin kilometrin jälkeen vasen polvi tuntui oudolta. Käännyin takaisin ja jossain kohtaa tuntemus katosi. Vastaavaa ei ole ollut koskaan aiemmin joten vähän ehdin pelästyä, toivotaan ettei jää kiusaamaan.

Painonnostotreenejä olen itse ehtinyt vetämään vaihtelevasti, viime viikolla onneksi pari harjoitusta. Perjantaina otin kyykkyjä jo sen verran raskaina setteinä että lauantaina tiesi tehneensä. Ja se lauantai olikin muuten todella siisti päivä!


Käytiin vetämässä koko päivän kestänyt painonnostoseminaari naapurikaupungin crossfit-salin väelle. Yhdeksäntoista innokasta sai paljon lisäoppia, muutama heistä oli käynyt jo aiemminkin meidän valmennuspäivissä.  Erilaisia ihmisiä, niin junnuja kuin aikuisia, on aina hienoa ohjata ja valmentaa mutta se on ihan omanlaistaan silloin kun jokainen tietää jo valmiiksi mistä on kyse ja tarvetta on lähinnä hienosäädölle ja perusteiden vahvistamiselle.

Crossfit-saleilla tarjotaan normaaleiden tuntien lisäksi usein myös erikseen pelkkiä painonnostotunteja mutta yksi tunti viikossa on kovin vähän, tiedän sen hyvin itse koska olen saanut parin vuoden ajan valmennusta juurikin sen tunnin verran viikossa. Tällaisessa seminaarissa valmentaja seuraa lähes jokaisen toiston ja kun sekä tempausta että työntöä otetaan parin tunnin erissä niin niitä toistoja myös kertyy.

Paras palaute valmennusseminaarien jälkeen on kun pitkän ja raskaan päivän jälkeen heti kysellään koska olisi sopiva ajankohta uudelle valmennuspäivälle, hyvältä tuntuu myös se kun näkee miten valtavasti tekniikat menevät eteenpäin ja kehitystä tapahtuu jo sen yhdenkin päivän aikana.

Kun intoa riittää niin aikuisenakin voi aloittaa erittäin haastavan uuden harrastuksen ja myös kehittyä siinä. Suosittelen lämpimästi!


Eipä lopu oppiminen valmennuspuolellakaan. Seura oli hankkinut nipun kirjoja ja nappasin heti pari iltalukemiseksi. Psykomotoriikka on ollut mulle aiemmin terminä vieras mutta se vastaa paljolti juuri sitä mitä urheilusta ja liikunnasta kaiken mullistavana voimana ajattelen. Tulen aivan varmasti kirjoittamaan aiheesta jatkossa lisää!

perjantai 6. toukokuuta 2016

Ekat polkutossuni: New Balance MT 690 AT.

Helsingin maratonreissu ei ollut pelkkää juoksua ja syömistä vaan mukaan mahtui vähän shoppailuakin. Otin kohteeksi Kluuvin 4runnersin jossa on myynnissä kaikkia saatavilla olevia New Balancen malleja. Olen ollut jo useamman vuoden NB:n kenkien vannoutunut käyttäjä joten paikkahan oli suorastaan taivas.

Tarkoituksena oli ostaa ekat polkujuoksukenkäni. Olen juossut ympäri vuoden kaikilla alustoilla samalla NB:n M880-tossulla mutta eihän se tietenkään ole paras mahdollinen jalkine esimerkiksi haastaville polkureiteille jotka ovat täynnä kivikkoa, juurakoita ja liukkaita kohtia.

Tarjolla oli kaksi New Balancen polkukenkämallia, Leadville ja 690. Leadvillea olin alustavasti miettinyt, sen hinta oli laskenut 189 eurosta 149 euroon mutta ikävä kyllä mun kokoani ei ollut saatavilla. Siispä ostin sen toisen, MT690AT, joka maksoi 119 euroa.


Kengän mallinumerossa kirjaimet MT tarkoittaa mens trail ja AT all terrain. Numeroita avataan tarkemmin New Balancen sivuilla, 90-loppuiset kengät ovat tuon mukaan vauhdikkaampia ja rullaavampia kenkiä kun taas muuten käyttämäni 880 on neutraali, hyvin vaimennettu kenkä isoihin juoksumääriin.


Heti ostoksen jälkeen tossut päätyivät yhteiskuvaan kisalapun ja toisten juoksukenkieni kanssa. Hämmentävä yhteensattuma että nämä ovat lähes täysin saman värisiä ja näköisiä.

 

Eka, lyhyt reilun kuuden kilometrin testilenkki märillä metsäpoluilla on takana. Parhaiten eron tavallisiin tossuihini huomaa tuntumassa alustaan. Hyvin vaimennettu kenkä ei tietenkään anna samanlaista käsitystä ja tuntumaa maaston muodoista ja pinnan kovuudesta, maakosketus on siis paremmin koettavissa ja pidon tai sen puutteen huomaa hyvin. Monia ominaisuuksia jäi toki vielä huomaamatta, esimerkiksi vahvistettu, varpaita suojaava kärkiosa pääsee oikeuksiinsa vasta kunnon teräviä kulmia tarjoavissa kivikoissa ja juurakoissa.

Nyt tekisi mieli lähteä piiiiitkälle polkulenkille. Ei muuta kuin kalenteri esiin ja suunnittelemaan, välineet on ainakin kunnossa :)

tiistai 3. toukokuuta 2016

Huhtikuun harjoitteluiden yhteenveto ja yhteislenkkejä kehiin.

Huhtikuu oli lopulta erinomainen kuukausi katastrofaalisen maaliskuun jälkeen. Pääsin harjoittelemaan niin kuin halusin ja maraton sujui yli odotusten. Juoksukilometrejä kertyi 118 eli enemmän kuin kertaakaan syksyn jälkeen. Maratonin vuoksi harjoituskertoja tuli lopulta 16, viimeistely ja palauttelu lisää aina lepopäivien määrää.

Juoksin yhteensä 10 kertaa joten keskimääräinen lenkki oli 11.8 kilometriä, maraton toki nostaa tuota keskivertolenkin pituutta reilusti. Painonnostotreenejä ehdin tehdä kuusi, joista pari oli erityisen kevyitä koska ne olivat juuri ennen ja jälkeen maran. Kehitystä sillä osa-alueella ei siis varmasti ehtinyt tapahtua, ehkä toukokuu on parempi punttikuukausi?


Vapun lähestyessä säät alkoivat muuttua kesäisiksi. Pukinmäen pitkiksellä oli vielä kylmä mutta viime viikolla vaihdoin pipon lippikseen ja pitkät trikoot shortseihin. Ennusteiden mukaan käänne kylmempään ei tapahdu ainakaan ihan heti. Tämän tyyppisiä kelejä on kyllä ollut jo monena vuotena, ensin tosi lämmin toukokuu ja sitten kylmä kesäkuu toppatakki-juhannuksineen.

Vappuna oli paljon kaikenlaista menoa ja meininkiä, olin esimerkiksi vappuaattona järjestämässä painonnoston junioreiden piirinmestaruuskisoja. Oli hienoa huomata että kokemusta on kertynyt jo sen verran että pystyn hoitamaan kilpailun johtamisen, jopa tällaisessa tilanteessa kun pieneksi kisaksi kaavaillussa tapahtumassa onkin lopulta täysin yllättäen yli 30 kilpailijaa.

Vappupäivänä oli pakko vetää tossut jalkaan ja käydä heittämässä minimaalinen lenkki, mailin verran askelia, kun en pidempää ehtinyt. Eilen olikin vuorossa eka mun järjestämä yhteislenkki tänä vuonna ja teemana oli vedot. Juostiin yhden vanhan kaverin ja yhden uuden tuttavuuden kanssa 1600 metriä pitkää mäkistä purtsia viidesti ympäri, näistä toka ja neljäs kierros täysillä joka mulle tarkoitti noin 4.15-4.30 min/km vauhtia. Tarkoitus oli vetää vedot tasaisella vauhdilla mutta en tiedä miten hyvin onnistuin kun ei ole dataa käytössä. Kuolemaa tein aina kierrokset alusta loppuun :D

Toinen näistä lenkin osallistujista oli muuttanut kaupunkiin kaksi päivää aiemmin, hienoa heittäytymistä. Tervetuloa vaan muutkin messiin! Yhteislenkit on loistava tapa tutustua uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Koska näille on kiinnostusta niin tulen järkkäämään näitä nyt jatkossa melkein viikoittain, seuraava on jo ens viikolla. Tarkoituksenani on vetää erityisesti näitä rääkkilenkkejä joita ei yksin tule tehtyä ja samalla saa peesi- ja kiriapua kavereista. Kärsimys on yhteinen ja erityisen nautinnollinen jaettuna ;) Suunnittelen yhteislenkit aina sellaisiksi että kuntotasosta riippumatta niihin voi lähteä kaikki mukaan, perushölkkäkunto riittää.

Ilmoittelen kaikista yhteislenkeistä facebookin Kestävyyttä pintakaasulla 24/7-ryhmän alajaostossa KPK24/7 - Satakunnan yhteislenkit. Jos et ole facebookissa tai et pääse liittymään ryhmään niin kommenttia vaan tulemaan, kaikki pääsee kyllä messiin.

Tänään mulla oli poikkeuksellisesti kolmas juoksupäivä putkeen. Ostin maraton-reissulla ekat polkujuoksutossuni ja kevään testailemassa niitä. Tarkempaa raporttia tulossa lähiaikoina!