Lasten ja nuorten voimavalmennusseminaarissa.

Viime viikonloppuna ohjelmassa oli odotettu valmennusseminaari Varalan urheiluopistolla Tampereella. Perjantaiaamusta lauantai-iltapäivään kestänyt seminaari piti sisällään nipun niin teoriaa kuin käytännönharjoituksiakin eri valmennuksen osa-alueista, painottuen kuitenkin voimavalmennukseen ja erityisesti junioriharrastajiin.

(c) Tommi Paavola

Ekan päivän teorialuentojen aiheita olivat "Monipuolinen harjoittelu nuorilla", "Nuoren urheilijan selkä" sekä valmennustyökalu Voiman polku jonka voi ladata ilmaiseksi mobiililaitteisiin. Teoriaosuuden päätti ranskalainen valmentaja Aurelien Broussal joka on keskittynyt erityisesti judokojen ja lentopalloilijoiden fysiikkavalmennukseen.

Iso osa asioista oli tuttuja mutta tottakai tietomäärä piti sisällään myös valtavasti mielenkiintoisia, uusia faktoja. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtaja Sami Kalaja mursi myyttiä varhaisesta erikoistumisesta. Länsi-Euroopan menestyneimmissä maissa urheilevat nuoret valitsevat päälajinsa Suomeen verrattuna myöhään, Saksassa keskimäärin 14.4 vuotiaana ja Norjassa 15.6 vuotiaana. Esimerkiksi tänä keväänä Vantaan yläkoulun urheiluluokille hakeneista oppilaista 4.2 prosentilla oli useampi kuin yksi laji! Liian nuorena erikoistuminen aiheuttaa helposti liikaa rasitusta vain tietyille lihasryhmille ja raajoille ja altistaa vammojen lisäksi kyllästymiselle ja lopettamiselle. Todella moni huippu-urheilija on kertonut harrastaneensa lapsena lukuisia lajeja ja usein he olisivatkin voineet valita minkä tahansa niistä päälajikseen. 

(c) Aurelien Broussal

Vammoihin erikoistuneiden tutkijan ja urheilulääkärin puheenvuoro oli tärkeä. Selkävaivat ovat hämmentävän yleisiä lapsilla ja nuorilla ja valmentajilla tulisi olla parempi tuntemus havaita ajoissa se koska kyseessä on hoitoa vaativa vamma. Ajoittainen harjoittelun aikainen selkäkipu on vielä normaalia mutta säännöllinen ja yltyvä kipu tulisi aina tutkia tarkemmin. Merkittävä syy selkävaivoihin on lantion huono liikkuvuus joka pakottaa ihmisen vääränlaisiin, haitallisiin asentoihin. Mikäli liikkuvuutta ei saada korjattua, se voi pahimmillaan lopettaa koko urheilun harrastamisen. Valmentajien tulisikin kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän lantion virheellisiin asentoihin lajissa kuin lajissa ja pyrkiä teettämään sen liikkuvuutta parantavia harjoitteita.

Ranskalainen valmentajaguru Aurelien Broussal on toiminut erityisesti judon ja lentopallon parissa mutta hänen sanomaansa monipuolisesta harjoittelusta voidaan laajentaa kaikkiin lajeihin. Myös lauantaina luennoinut, toiminnallisen harjoittelun kehittämisestä tunnettu Tommi Paavola keskittyi paljolti samaan asiaan.

Molemmat puhuivat sekä teoriaa että teettivät käytännön harjoitteita. Ekassa setissä Broussal laittoi osallistujat mm. penkkaamaan. Hänen mukaansa tavallinen penkkipunnerrus sopii lähinnä voimanostajille mutta erilaisilla variaatioilla se on hyödyllinen liike moniin lajeihin. Broussal suositteli mahdollisimman kapeaa penkkipunnerruspenkkiä sekä hyvin kapeaa otetta, jolloin liike lisää olkapäiden liikkuvuutta. Penkki tulisi myös tehdä jalat kohti kattoa nostettuina. Useimmissa lajeissa tehdään työntäviä liikkeitä kiertyneenä joten jalat voidaan käääntää ilmassa sivulle. Toisaalta harvoin urheilusuorituksissa työnnetään suoraan kahdella kädellä ylöspäin joten penkkiä voi tehdä myös yhdellä kädellä, toisen käsivarren ollessa ojennettuna suoraksi vain toinen punnertaa. Jos haluaa olla mahdollisimman hyvä penkkipunnertaja, näistä harjoitteista ei ole hyötyä mutta monien lajien spesifiin voimaharjoitteluun ne voivat sopia.

Penkkipunnerrukset katsoin yleisöparvelta mutta toisessa Broussalin sessiossa olin mukana liikkujana. Siinä meidät vietiin saliin joka oli vuorattu jumppapatjoilla. Jokainen osallistuja sai ison jumppapallon jolla tehtiin erilaisia pari- ja yksilöharjoituksia. Paritreenissä pallo oli molempien välissä, vuoroin vatsan ja vuoroin selän puolella. Pallo ei saanut pudota vaan sen piti pysyä paikoillaan hyvällä ryhdillä ja keskivartalon jännityksellä. Häiriötekijät - silmien sulkeminen, kommunikaation katkeaminen ja näiden aiheuttama muihin törmäily ympäri huonetta liikkuessa -  ei saisi vaikuttaa.

Yksilöharjoitteessa tarkoitus oli tasapainoilla pallon päällä. Koska pallon päällä pysyminen aiheuttaa pelon sen päältä putoamisesta, harjoiteltiin paljon pelkkää putoamista. Kuntopallo on pehmeän alustan päällä kuin turvatyyny. Putoaa taakse-, eteen tai sivulle niin se suojaa ja liike voi jatkua. Progressio oli vahva: aluksi en pystynyt istumaan pallon päällä, lopuksi saatoin hypätä vauhdissa pallon päälle polvilleni ja pysyä siinä hämmentävän pitkään. Todella hieno harjoitus joka sai hien pintaan, keskikropan aktivoitumaan ja tasapainon heräämään. Tämän haluaisin ehdottomasti toteuttaa valmennettavilleni kunhan sopiva tila ja boltsit löytyy.

Tommi Paavola puhui kolmiulotteisesta tilasta. Liikkeitä tehdään voimaharjoittelussa lineaarisesti suoraan ylös ja alas tai eteen ja taakse vaikka suurimmassa osassa lajeista liikutaan kaikkiin suuntiin, 360 astetta ympärille ja sen lisäksi vielä sinne ylös ja alas. Vaikkapa askelkyykyt tehdään hyvin usein vain suoraan eteen kun vaikkapa lähes kaikissa peleissä askelletaan eri suuntaan ja mukana on kierto. Harjoittelemalla näitä liikeratoja jo valmiiksi se vähentää esimerkiksi äkillisten suunnanmuutosten aiheuttamia vammautumisia. Kun liikkeitä tehdään käytännössä tositoimissa yhdellä jalalla - emmehän astu kahdella jalalla - yhden jalan kyykky kertoo paljon siitä miten nilkan liikkuvuus toimii ja altistaako se vammoille.

(c) Mika Saari

Tässä ehdin mainita vain muutamia mieleenjääneitä kohtia parista eri osiosta, seminaarissa oli toki paljon muutakin puhetta valmennuksen eri osa-alueista, parin muun fysiikkavalmennusluennon lisäksi kuultiin asiaa mm. doping-testauksesta - tiesitkö esimerkiksi että alaikärajaa testeille ei ole? - ja ravinnosta. Ravintoasiat on ainakin mulle todella tuttuja mutta oli hienoa kuulla pariinkiin otteeseen ammattilaisten sanomana että tällä hetkellä suurempi ongelma ei ole enää ruuan terveellisyys vaan se että syödään liian vähän. Paljon liikkuva - aikuinen tai nuori - ei yksinkertaisesti pysy kunnossa ja liikkeessä syömällä mahdollisimman terveellisesti koska energiaa tulee aivan liian vähän. Juuri kukaan ei enää nykyään syö liian vähän proteiinia mutta todella moni syö liian vähän kaloreita. Jos treenaa 10 tai 20 tuntia viikossa niin veteen tehty kaurapuuro tai vihersalaatti ei tietenkään riitä! ..eikä riitä muuten yhtään kenellekään.

Tämä oli itselleni ensimmäinen tämän tyyppinen valmennusseminaari. Varsinaisen virallisen ohjelman lisäksi paljon ehti myös verkostoitua. Parinsadan osallistujan joukossa oli niin junioreiden lajivalmentajia, fysioterapeutteja kuin fysiikkavalmennuksenkin asiantuntijoita. Nopeasti muisteltuna juttelin ainakin ihmisten kanssa joiden tausta löytyy judosta, karatesta, yleisurheilusta, alppihiihdosta, lentopallosta, koripallosta sekä jalkapallosta.

Olen ajatellut että valmentamisessa kehittyminen on mun juttuni eikä tämä viikonloppu sitä ajatusta ainakaan himmentänyt. Ensi talvena käyn painonnoston valmentajakoulutuksen jos ja kun se vihdoin osuisi omaan kalenteriini. Jostain syystä myös Kuortaneen kansainvälinen voimavalmennuseminaari marraskuussa alkoi kovasti houkuttelemaan... ;)