Ensimmäiset askeleet maratonin jälkeen.

Maraton-raporttini päättyi niihin hetkiin kun raahauduin maaliviivan yli Forssan urheilukentällä. Sen jälkeen alkoi erittäin tuskainen taivallus, kävelin kymmenen minuuttia sadan metrin matkaa tavarasäilytykselle. Samaa raahautumista kesti aina sunnuntai-iltapäivään jolloin aloin tutkia eniten kipua aiheuttanutta kohtaa eli oikean jalan pikkuvarvasta tarkemmin.

Pikkuvarvas oli jostain hermostunut ja paisunut muodottomaksi. Puhkaisin rakkulan neulalla ja valutin skeidat ulos. Desinfiointiaineella lutrailin pari päivää mutta ei kävely vieläkään tuntunut hyvältä. Tiistaina löysin jostain kantapäälle tarkoitetun rakkolaastarin ja pyöräytin sen varpaan ympäri. Avot! Keskiviikkona se oli melko hyvä ja torstaina varvas oli jo kuin uusi! Kestävyysjuoksijan varpaat ei toki koskaan näytä tuoreilta mutta kunhan kävely onnistuu kivuttomasti niin kaikki on hyvin.

Päätin ottaa suihkun yhteydessä rakkolaastarin pois ja kävi hyvin ilmi miksi varpaille on olemassa ihan omiakin rakkolaastareita. Yleensä rakkolaastaria pidetään niin kauan että se irtoaa helposti lähes itsekseen mutta tässä tapauksessa tuota hetkeä ei olisi tullut koskaan. Kynsi heilui siihen malliin että se melkein irtosi laastarin mukana :D

Pikkuvarvas on kuitenkin uutistenkin mukaan tarpeeton joten mitäpä tuollaisella väliä!

Perjantaina eli juhannusaattona kävin salilla kokeilemassa keppi- ja tankojumppaa. Kyykyt ja muut liikkeet tuntuivat muuten hyviltä mutta nopeissa ja räjähtävissä liikkeissä joihin kuuluu allemeno (tempaukset, työnnöt, rinnalleveto jne.) oikea polvi oli epämukava. Tärähdys lattiaan tuntui vähän inhottavalta. Siispä vältin niitä.

Maanantaina otin ekat juoksuaskeleet, kolme kilsaa, ja se tuntui hyvältä. Loppuvaiheessa oli lyhyt pätkä asvalttia ja taas oikeassa polvessa tärähtely oli vähän inhaa. Juoksulenkin jälkeen menin salille ja totesin että paras pidättäytyä keskivartalon ja yläkropan liikkeissä jotta polvi saa palautua rauhassa asvalttimaratonin lähes viisi tuntia kestäneeltä iskutukselta. En huolestunut koska muistelisin kevään maratoneilla käyneen samoin, oikea polvi palautui pari viikkoa ennen kuin se kesti normaalia menoa.

Eilen illalla juostiin porukalla 10 kilometriä aika erikoisissa olosuhteissa. Käytiin testaamassa tämän kesän ykkösseikkailuni käytännön toteutusta ja varmistui että visioni on kuin onkin mahdollista toteuttaa. Heti kun päivämäärä varmistuu infoan täälläkin lisää!