Testissä Garmin Vivofit.

Blogiani seuranneet tietävät etten käytä urheillessani koskaan mitään mittareita, en edes kelloa. Harjoitukset kirjaan ylös ihan omien tuntemuksieni mukaan käyttäen kynää ja paperia. Joulupukki toi kuitenkin mulle Garmin Vivofit aktiivisuusrannekkeen ja vaikka en laitteelle juuri käyttöä keksinytkään niin päätin kuitenkin muutaman päivän ajan kokeilla sitä ja testata mitä tuollainen laite todella kertoo. Vivofitin kanssa voi käyttää sykevyötä, itselläni sellaista ei ole joten testi on tehty pelkällä rannekkeella.

Garmin Vivofit on käytännössä askelmittari. Se pyrkii tunnistamaan käsien liikkumisesta kävelemisen ja laskemaan paljonko ihminen jaloillaan liikkuu. Mittari antaa asetettujen esitietojen perusteella päivittäisen tavoitteen, käytännössä askelmäärän. Laitoin omiin esitietoihin itselleni korkean aktiivisuuden ja tavoitteeksi tuli 7500 askelta.

Tosiasiassa kyse ei ole vain askelista. Vivofit laskee lähes kaiken käsien liikuttelun tiskaamisesta suihkussa käymiseen. Parempi nimitys laitteen näyttämälle luvulle onkin siis vaikkapa aktiivisuuspiste eikä askel.

Itse mittari on hyvin simppeli, siinä on tasan yksi nappi jota painamalla voi vaihtaa pienellä ruudulla näkyvää tietoa. Näitä ovat askeleet, tavoite sekä päivämäärä ja kellonaika. Kun sitä yhtä nappia pitää pohjassa, Vivofit synkronoituu bluetooth-yhteyden kautta älypuhelimeen ja Garmin Connectiin. Enpä ollut sitäkään palvelua koskaan aiemmin käyttänyt mutta mitäpä sitä ei tieteen ja testaamisen nimissä tekisi.

Askeleita kertyy melkein millä tahansa liikkumisella mutta päätin kokeilla miten eri asiat askeleita kerryttävät.

90 minuuttia juoksua = 14 800 askelta
45 minuuttia hiihtoa = 900 askelta
30 minuuttia luistelua = 205 askelta
10 minuuttia suihkussa = 350 askelta.

Aktiivisuusranneke ei siis oikeastaan kerro kovinkaan totuudenmukaisesti ihmisen aktiivisuudesta tai kalorinkulutuksesta ellei käytössä ole sykevyötä. Jos pääasiallisena liikuntamuotona on kävely, se toimii ihan kohtuullisesti.

Rannekkeen näyttöön tulee punainen palkki jos ei hetkeen liiku. Se tuntuu vähän kohtuuttomalta, ranneke ei ota huomioon passiivisuutta edeltänyttä aktiivisuuden määrää. Tuntuu aika vaativalta että töissä pitäisi kävellä kahden tunnin välein puolen tunnin verran jotta palkki ei ilmesty näytölle. Sitä ei tehnyt myöskään löhöilysunnuntain vajaa tunnin hiihtolenkki. Edelleen sen jälkeen ruutu oli täynnä punaista. Olisi varmaan innostavaa maratonin jälkeen huilata hetki ja huomata että ruutu on punaisena!

Juuri tuo viime sunnuntai on hyvä esimerkki siitä miten ranneke arvottaa eri liikkumismuotoja:

Sunnuntaipäivän tilastoissa on peräkkäin löhöilyä, se vajaan tunnin hiihtolenkki, puolen tunnin tassuttelu leikkipuistossa ja kauppareissu. Kaikkein suurimman piikin sai aikaan tuo viimeksi mainittu!

Askelten lisäksi Vivofit tarkkailee myös unta ja tietysti sitäkin rannekkeen liikahtelun mukaan.

Aamulla voi tsekata mitä Vivofit on mieltä unenlaadusta. Tummansininen palkki tarkoittaa syvää untaa, vaaleansininen kevyttä unta ja violetti hereilläoloa. Melko katkonaista uneni on mittarin mukaan:

Mitään yhteyttä aamufiiliksen ja näiden mittaustulosten välillä en nähnyt. Olo saattoi olla todella virkeä vaikka mittari kertoi heränneeni pari kertaa yöllä ja syvän unen määrän olleen vähäinen. Kaverini kertoi että hänen eri merkkinen mittarinsa antaa joka yö syvänunen määräksi paljon isompia lukuja kuin Vivofit minulle. Joko hän nukkuu paremmin kuin minä tai sitten mittareissa on eroa. Todennäköisesti molemmat :)

Testi on ohi enkä aio ranneketta enää käyttää. Tiedän olevani aktiivinen ihminen ilman mittareitakin enkä kaipaa punaista palkkia sanomaan pitäisikö nousta sohvalta tai työtuolista ylös. Juoksupäivinä päivän tavoite oli kaksinkertaisesti ylitetty pari tuntia heräämisen jälkeen enkä koe mielekkäänä liikkua tämän enempää. Eilen olin juoksulenkillä, valmensin junnuja ja kävin vielä illalla luistelemassa -19C pakkasessa. Noissa hetkissä ei istuskeltu eikä mittaria kaivattu. Se on elämää jollaista haluan muutenkin elää päivästä toiseen.

Aktiivisuusranneke voi olla hyvä tsemppari ihmiselle joka ei juurikaan liiku omilla jaloillaan. Garmin Vivofitin päivätavoite elää ihmisen mukana, jos sitä ei saa täyteen niin huomenna tavoite on vähän pienempi. Jos tavoite taas onnistuu niin se kasvaa isommaksi. Juuri noin liikunnan parissa tulisi muutenkin ajatella. Tavoitetta kohti kulkiessa jokainen askel ratkaisee ja on tärkeä vaikka se tavoite ei täyttyisikään.

Ainakin yksi ihminen on rannekkeesta innoissaan. Eilen illalla Vivofit siirtyi isältä pojalle. Nyt voidaan vertailla miten 32-vuotiaan ja 7-vuotiaan unikäyrät eroavat toisistaan ja miten paljon aktiivinen juniori vempaimen mukaan liikkuukaan. Ehkä laitteella ei elämää suurempia totuuksia pysty paljastamaan mutta ihan hauskaa seurattavaa se on. Jos joku sen myötä innostuu tekemään enemmän niin ei se ihan turhake voi olla!