Palauttelua poluilta.

Usein sanotaan että polkujuoksusta palautuu nopeasti. Olen samaa mieltä, pehmeä luonnonalusta tarjoaa paljon miellyttävämpää iskutusta kuin asvaltti eikä se kuluta kroppaa samalla tavalla loppuun. Asvalttimaratonien jälkeen pari päivää on aina vaivalloista kävellä mm. rappusissa kun polvet on ihan kankeina.

Lauantain polkupitkis ei tosiaankaan ollut helpointa polkujuoksua, sehän muistutti suurimman osan ajasta ihan jotain muuta kuin juoksua. Oikeampi nimi lajille voisi olla vaikka kivikkoloikka! :D Ehkä juuri tuosta hyvin erikoisesta rasituksesta ja askeltamisesta johtuen paikat oli kyllä pari päivää erittäin jumissa. Pääsyy on varmasti siinä että viiden ja puolen tunnin poluilla höntyilyn jälkeen olen käyttänyt lihashuoltoon yhteensä ruhtinaalliset... nolla tuntia, nolla minuuttia ja nolla sekuntia.

Oltiin sunnuntaista tiistaihin perheen kanssa mökillä ja alunperin mietin ottavani juoksutossut mukaan mutta hyvillä mielin ne sai jättää kotiin lepäämään.  Mökillä tuli uitua meressä vaikka keli oli taas kaukana kesäisestä, kaatosade ja myrskyävä tuuli. Onneksi oli sauna. Siinä sitä tuli sitten annettua kylmä/kuuma-hoitoa kropalle ja mielelle.

Pikkukaveri lähti mukaan aamu-uinnille, tui tui.

Eräs kuningasidea keskellä mökkeilyä ja palautumisprosessia oli vuokrata neljälle aikuiselle mitoitettu polkuauto/pyörä ja polkea sillä pitkin leirintäaluetta. Välitykset oli niin raskaat että tasaisellakin oli tekemistä mutta kun alueesta puolet oli mäkeä niin siinähän sitä sitten sotkettiin hampaat irvessä reidet raivoten, usein vehje pysähtyi keskelle ylämäkeä ja täytyi pitää jarruja pohjassa ettei lähde valumaan alaspäin ennen kuin sai kerättyä riittävästi aggrea uuteen yritykseen. Teki varmasti hyvää juoksun väsyttämille kintereille..

Kun palattiin kotiin niin aloin heti suunnittelemaan liikunnan pariin palaamista. Keskiviikkona aamupäivällä juoksin seitsemän kilometriä maastossa ja torstaina toistin saman. Lenkit tuntui hyvältä, jumit olivat kadonneet ja tuntui jopa yllättävän kevyeltä pistellä menemään. Superkompensaatio 5.5 tunnin polkuseikkailusta?

Tänään kävin salilla puolentoista viikon tauon jälkeen. Voima ei ollut kadonnut mihinkään, valakyykky on toki sellainen liike että siinä näkyy pienikin tuntuman puute eikä ihan kovimpia maksimisarjoja saanut vedettyä loppuun asti. 

Tein normaalia enemmän vatsalihasliikkeitä, keskivartalo on mulla varmaankin parhaassa kunnossa koko lihaksistosta mutta siihen pitää silti kiinnittää koko ajan enemmän ja enemmän huomiota. Pitkällä matkalla keskivartalon lihaksiston tulee olla vahvassa kunnossa tai muuten juoksuasento lysähtää kun väsymys iskee. Mielestäni lauantainakin mun ryhti pysyi hyvänä reissun alusta loppuun.

Jokin aika sitten bongasin hyvän kirjoituksen lihaskunto/voimaharjoittelun merkityksestä kestävyysjuoksussa, kannattaa lukea: http://k3fitness.fi/2015/07/voimalla-kestavyytta/ .

Viikonloppu kuluu moninaisissa merkeissä, mm. Kalevan kisoissa. Oltiin jo eilen tsekkaamassa kävelyn suomenmestaruuksien ratkomista. Kuvassa kisan kaksi parasta, Jarkko Kinnunen ja Aleksi Ojala. Ikävä kyllä Aku Partanen kärsi vatsataudista ja oli poissa. Noin kuukauden päästä tämä kolmikko hoipertelee tajunnan rajamailla maaliin Pekingin MM-kisoissa yleisurheilun arvokisojen äärimmäisyysmatkalla, miesten 50 kilometrin kävelyssä. Jos silloin on kunnon helteet niin suurin osa jengistä roudataan pyörätuoleilla suoraan maaliviivalta ensiapuun. Aika rajua mutta kuuluu lajiin. Tillin tallin tattis.

Jos ette pääse paikanpäälle niin TV2 ja Yle Areena lähettää niin perjantaina, lauantaina kuin sunnuntainakin monta tuntia suoraa lähetystä kisoista. Tänään herkkupaloina mm. miesten 3000 metrin esteet, naisten 5000 metriä, miesten 10 000 metriä, NoLo ja 100 metrin aitojen uusi suomenennätys..? Toivotaan.

Omissa ajatuksissa pyörii vieläkin polut. Mitä jos ensi kerralla juoksisi pari ylimääräistä lenkuraa, kokonaismatkaksi voisi tulla vaikka 35-38 kilometriä? Tai jos reitin juoksisi yöllä pimeässä otsalamppujen kanssa? Tai talvella? ;)