Mittari punaisella.

No miten eilisten pohdintojen jälkeen oikein kävi? Juoksin seiskan, ihan rauhassa. Heti ekojen askeleiden jälkeen tajusin miksi fiilis oli sellainen kuin oli. Jos asteikolla 1-5 pitäisi määrittää lenkkiä edeltäneen vuorokauden ravinto ja lepo niin molemmat olisi korkeintaan ykkösessä. Sellainen ei passaisi normaalistikaan mutta ei ainakaan silloin kun takana on useita erittäin kuormittavia harjoitusviikkoja ja on keskellä seitsemän peräkkäisen harjoituspäivän putkea.

Uni on sellainen asia jota ei lapsiperheissä voi pitää minään vakioituna määreenä. Joskus nukutaan kuin uppotukki viikkokausia, joskus heräillään parin tunnin välein. Sitten kun ne yö tai pari osuu tiukkaan hetkeen niin teräksisempikin tyyppi (jollaisena suoraan sanottuna itseäni tässä aihepiirissä pidän) on aika kuutamolla. On karmea nousta aamulla sängystä kun päätä särkee niin paljon että toinen silmä painuu itsestään kiinni.

Joku saattaa muistaa että selvitin reilu kaksi vuosi sitten erikoista vaivaa jossa vasemman puoleisessa otsalohkossa tuntui painetta ja kiristystä. Useampi erikoislääkärikään ei keksinyt siihen syytä mutta lopulta itse osasin yhdistää sen liian kovaan harjoituskuormaan ja ennen kaikkea vähäiseen ja katkonaiseen uneen, ehkä ajoittain myös riittämättömään ravintoon. Noin puolen vuoden jälkeen se vaiva onneksi katosi. Tällaisina hetkinä ne tuntemukset palaa edelleen lievempinä. Se on ikään kuin varoitusvalo kojelaudassa jonka havaittuaan kannattaa nostaa jalkaa hetkeksi pois kaasulta ja työntää latausjohto kiinni akkuun.

Sitten kun vielä on olemassa sellainen asia jota on vaikea vastustaa eli treenaaminen. Pää humisten ja kädet täristen menin tänäänkin aamupalan jälkeen salille. Järki vastaan sydän jne. Ruuvit on löysäl ja kovalevy jäässä.

Sykkeet oli normaalia korkeammalla eilen juoksulenkillä eikä salillakaan iisiä ollut, sen verran löytyi vielä onneksi järkeä päästä että otin pahimmat kuormitukset pois treenin lopusta enkä esimerkiksi soutanut vaikka se oli alunperin suunnitelmissa. Niin erikoista ja "väärääkin" kuin se on niin treeni kulki pääasiassa erinomaisesti ja tein todella kovaa voimasarjaa heti alussa. Kovinta mitä olen koskaan ennen saanut kasaan. Mutta niin kai se on että usein menee yllättävänkin kovaa ennen kuin leikkaa lopullisesti kiinni.

Jos saisi tänään kunnolla ravintoa tankkiin ja ennen kaikkea nukuttua hyvin niin huomenna olisi taas jo ihan eri meininki. Jos kuormitusmittari on siellä punaisella alueella vain vähän aikaa niin sen saa aika nopeasti myös palautettua takaisin turvallisempiin sävyihin.