Nälkä selvästi kasvaa syödessä. Pari kuukautta sitten olisin ollut erittäin tyytyväinen 28 kilometrin juoksuviikkoihin. Ja edeltävänä viikkona juoksin 49 kilometriä. Heinäkuun kahdentoista ekan päivän aikana kilometrejä on kertynyt 59, jos tämä tahti pysyy yllä niin kuun lopussa olisi kasassa 152 kilometriä. Se olisi eniten yli vuoteen.
Sen sijaan että olin pettynyt itseeni niin pitäisi olla rehellisesti vain ihan tyytyväinen. Olla onnellinen siitä että jalat kestää. Iloita siitä että motivaatiota riittää juosta aina 10-20 kilometriä kun laitan tossut jalkaani. Tyytyväisyys tappaa kehityksen mutta johonkin pitäisi olla tyytyväinenkin. Varmaan suurimman osan ajasta olenkin mutta sitten kun käy näin, joku yksittäinen lenkki tai viikon kilometrisaldo jää aiottua pienemmäksi ilman mitään varsinaista kunnon syytä niin kyllä se ihmetyttää.
Mulla oli tarkka suunnitelma miten kesäkuussa juoksen ja pääsinkin nousemaan asteittain tismalleen sinne 50 viikkokilometrin määrään mitä tavoittelin. Mutta nyt onkin sitten vähän myssy tyhjä. Ens viikko on aikalailla mietittynä, 30 kilometriä polkujuoksua lauantaina ja sitä ennen pari punttia ja tuntumaa ylläpitäviä lenkkejä, 5-8 kilometriä. Mutta entä nyt?
Nyt töiden jälkeen pitäisi lähteä juoksemaan mutta oisko se sitten normaali 12-13 kilometriä kevyesti? Joku lyhyt mutta kova tasavauhtinen, nelonen tai kutonen? Yleensä jos ei ole tarkkaa ennakkosuunnitelmaa niin tulee mentyä kevyimmän ja helpoimman kautta. En ole vetänyt yhtään kevyttä viikkoa kuukauteen, kuormitus on ollut aika kovaa. Mutta kun tekis kovasti mieli takoa niitä hyviä kilometrejä nyt kun voi..
Kaikesta huolimatta sain eilen lenkillä 500 kilometriä kasaan, sataseen kului aikaa 19 päivää ja 8 juoksulenkkiä. Otin samalla ison harppauksen vuoden kilometritavoitteessa, kesäkuun alussa "ennuste" näytti että vuoden lopussa olisi 722 kilsaa, nyt se luku on 888 kilometriä. 1300 kilometriin ehtii hyvin kiriä ellei tule heikkoja hetkiä henkisesti tai fyysisesti.
Tulosta syntyy salinkin puolella, lauantaina tein tosi hyviä ja raskaita sarjoja vaikka taukoa puntista oli taas lomailun takia puolitoista viikkoa. Olen ihan maksimitasolla voimapuolella vaikka juoksua tulee enemmän kuin aikoihin. Todella hämmentävää, lenkinhän pitäisi syödä voimatasoja. Ehkä niiden välinen balanssi on nyt just sellainen kuin pitääkin.
12, 13, 18, 4, 6, 7 kilometriä. Aika monta reittivaihtoehtoa mielessä ja kohta pitäisi sitoa juoksutossujen nauhat kiinni. Ehkä annan vain jalkojen viedä ja nauttia siitä polusta minkä ne valitsee.
Mie olin niin onnellinen kun eilen taittui 8km kevyesti mäkisessä maastossa. Sitten viimesillä satametrisillä alko vasen pohje kramppaamaan, loppu tulos se, että se pohje jatkaa kipuiluaan tänäänkin. Jotenkin oudolta tuntuu, vissiin revähtänyt jostain kun tietyissä asennoissa käy. Julmaa antaa lapselle tikkari ja ekan nuolasun jälkeen päätetään ottaa se kuiteski pois. Miks sitä ei vaan osaa naulata niitä tossuja seinään ja alkas ajatella jotain muuta???? Mut kai miun on vaan oltava onnellinen siitä, että se oikee polvi kerranki kesti :D
VastaaPoistaSehän on se dilemma, harmitellako sitä että uus paikka prakaa vai olla iloinen siitä että se vanha vaiva ei haittaa. Mutta eikös sulle oo kertynyt ihan mukavasti juoksuakin tänä vuonna kaikista ongelmista huolimatta?
PoistaPitäs vaan olla itsekin onnellinen kun kulkee eikä harmitella olemattomia.
Juoksukilsoja on vähän, mutta ne mitkä on tullu mittariin, on viime aikoina ollu kivuttomia. Salilla oon enemmän kuluttanu aikaa. Nyt oon pikkuhiljaa siirtymässä enemmän poluille, pyörällä ja juosten.
PoistaSyyt harmituksiin lähtee yleensä tavoitteista. Asetat tavoitteen ja sitten isketään joka suunnalta kapuloita pinnojen väliin, vituttaahan se. Helpointa ois jos tätä vaan tekis, ilman mitään maalia. Mutta onnistuisko se? En tiijä, salillakin oon käyny ihan vaan siks, että joskus pääsisin jalan kanssa maratonin läpi :D
Tavoitteet on vähän kaksteränen miekka. Toisaalta hyvä puoli on se että vaikka tiedän että oot kokeillut lukemattomia eri tapoja liikkua ja juosta ja päästä niihin tavoitteisiin niin silti uusia keinoja on vielä hirmuisesti lisääkin. Siihen asti kun se sopiva tapa edetä löytyy niin on se kyllä hirveän raskasta henkisesti kun ei pysty tekemään sitä mitä niin kovasti haluaa.
PoistaVoimia ja tsemppiä!