perjantai 19. syyskuuta 2014

Onko crossfitissä virhe?

Aika ajoin pulpahtaa pintaan keskustelua siitä onko crossfit ollenkaan järkevä liikuntamuoto tai onko se peräti vaarallinen suuren loukkaantumisriskin vuoksi. Järkevyyttä kyseenalaistetaan youtube-videoilla joissa yleensä amerikkalaiset aloittelijat tekevät ihan hirveällä tekniikalla erilaisia liikkeitä. Loukkaantumisalttiutta todistellaan erilaisissa tilastoilla jotka nekin ovat usein lähtöisin rapakon takaa.

Mielestäni crossfittiä on syytä kyseenalaistaa ja arvioida ihan samalla tavalla kuin kaikkea muutakin harjoittelua ja valmennusta mutta edellä mainitut argumentit eivät oikein kestä. Minkä tahansa lajin aloittelijoista saa tehtyä naurettavan videokoosteen. Tilastotkaan eivät kerro juuri mitään lajista yleisesti, crossfit-ohjelmointia, harrastajia ja valmennusta on niin moneen lähtöön että yleispätevää excel-taulukkoa vammoista on vaikea tehdä. Se on ihan totta että monet crossfit-urheilijat ja -harrastajat ovat usein rikki mutta niin on kaikkien muidenkin lajien harrastajat. Urheilu tekee paitsi hyvää niin myös vammauttaa joko tapaturmaisesti tai rasituksella jota paikat eivät kestä.

Mun mielestä ei ole mitään pointtia keskustelussa jossa eri lajien harrastajat dissaavat toisia eikä ole mitään merkitystä jos jonkun tutkimuksen mukaan crossfit-harrastajilla on 3.5 prosenttia enemmän olkavarren vammoja kuin käsipalloilijoilla. Ihan minkä tahansa lajin harrastajan ja valmentajan tulisi keskittyä sen oman harjoittelun kehittämiseen niin että vammautumisriski pienenee.

Crossfit-harjoittelussa parasta on monipuolisuus. Aerobinen ja anaerobinen kestävyys paranee metcon-harjoitteissa ja voimaosuudessa kehittyy lihaksisto ja voimantuotto. Voimistelulliset liikkeet parantavat kehonhallintaa ja mobility liikkuvuutta ja palautumista. Pirun hyvä paketti mielestäni.

Ongelmallisena näkisin metconit joissa tehdään raskaita voimailuliikkeitä kuten maastavetoja tai takakykkyjä. Mielestäni tavallisen harjoittelijan ei tulisi tehdä niitä kelloa vastaan kiireellä puutteellisella tekniikalla. Hyöty on todella pieni riskeihin nähden. Metconit toimivat erinomaisesti mm. kehonpainoliikkeillä, voimaosuuden voi hyvin tehdä pelkästään erikseen.

CrossFit Openissa oli keväällä laji jossa tehtiin boksihyppyjä ja maastavetoja. Mave-tankoon lastattiin aina uudella kierroksella lisää romua. Kun toistoja tuli paljon ja niitä tehtiin vauhdikkaasti, kilpailijat tietysti väsyivät. Väsyneenä, piiputtavalla hengityksellä ja väsyneillä lihaksilla piti jokaisella rundilla tehdä entistä raskaampia maastavetoja. Se oli ongelma lajin kovimmillekin tähdille ja videoiduissa wodeissa näkyy karmeita selän asentoja ja väkisin repimistä. Pelottaa ajatellakin minkälaisia tyylinäytteitä parinsadan tuhannen karsintaan osallistuneen harrastajan joukosta pahimmillaan löytyikään jos maailman huipullakin mentiin pyöreällä kissanselällä. Suomalaisten kärkinimien suusta kuului tuon lajin jälkeen kommentteja että se ei ollut oikein mieleen ja selälle aiheutunut vaara oli konkreettinen.

Onko metconeissa pakko olla mukana raskaita voimaliikkeitä? Minusta tavallisella harrastajalla ei tarvitse. Kilpa-crossfitissa kilpailuiden järjestäjät määrittävät missä lajeissa kisataan ja tällä hetkellä tähän asiaan ei ole haluttu puuttua. Se on toisaalta ymmärrettävää, ne ovat näyttäviä kilpailulajeja rajuudessaan. Lajiliitoilta on tietoinen valinta että maantiepyöräilyssä ajetaan epäinhimillisiä kolmen viikon kilpailuja, väkivaltaisuuksista ei tule kummoisia pelikieltoja jääkiekossa tai naisten lentopallossa pitää käyttää mahdollisimman lyhyitä shortseja. Kyse on enemmän imagon rakentamisesta kuin oikeasti lajia palvelevista asioista. En usko että crossfit-kilpailuidenkaan tuloslistat muuttuisivat hirveästi jos metconeissa tehtäisiin "kevyitä" liikkeitä ja raakaa voimaa testattaisiin yksittäisissä lajeissa.

Kilpailu-urheiluun kuuluu aina äärirajoille pyrkiminen sillä vain oman kehon rajoja venyttämällä kehitys, erityisesti huippu-urheilussa, on mahdollista. Mielestäni crossfit on äärimmäisyyslaji - ainakin kilpatasolla - samalla tavalla kuin vaikkapa ultrajuoksu ja juuri se tekee siitä erittäin mielenkiintoisen. Tavallisen kuntoilijan näkökulmasta äärimmäisyys on vetoava asia mutta aika monelle liian kova pala purtavaksi. Minkälaisen hinnan on valmis menestymisestä ja onnistumisesta maksamaan, mihin asti kannattaa tähdätä? Jokainen vastaa omasta ratkaisustaan ja riskeistään itse eikä asiaa voi ulkoistaa sen enempää CrossFit inc.:lle kuin oman boksin valmentajillekaan.

Cut the crap, back to basics - tekniikka haltuun ja kiire pois!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti