Elokuun 23 harjoitusta ja nollaenergiaratkaisu.

Elokuun treenit ovat takana ja fiilikset on vähän kaksijakoiset. Alkukuusta harjoitukset, varsinkin juoksulenkit, oli aika lyhyitä ja kevyitä. Kelien viilentyessä määrää alkoi tulla lisää. Toisaalta loppukuun treeneissä oli välillä vähän väsynyttäkin meininkiä.

Treenipäiviä kertyi yhteensä 23 joissa juoksulenkkejä 12 ja voimaharjoituksia 10. Sitten oli se vuosisadan erikoisuus eli 38 kilometrin pyörälenkki kun lipsautin parin kilsan työmatkaan vähän reilumman mutkan. Harjoituskertojen määrä oli tämän vuoden eliittiä, myös tammikuussa ja toukokuussa harjoituksia oli yhtä monta. Ei liene sattumaa että nuo ovat 31 päivän kuukausia, treenejä mahtuu siis ainakin se yksi enemmän kuin muihin kuukausiin.

Juoksua kertyi 118 kilometriä, yli tuplasti enemmän kuin vaikkapa heinäkuussa. 118 km / 12 lenkillä = keskimäärin 9.83 kilometriä per lenkura. Elokuun alku oli tosiaan vielä vahvasti hölläilyä ja esimerkiksi kuun viimeisten neljän päivän aikana juoksin tuosta kokonaissaldosta 37 kilometriä: torstaina 17km, lauantaina 13km ja eilen sunnuntaina 7km.

Lihaskunto- ja voimatreeneistä seitsemän oli omatoimisia ja kolme meidän painonnostoseuran harjoituksia. Elokuun alussa seuran harjoitusvuorot olivat vielä kesälomalla joten jatkossa tuo määrä tulee jakautumaan aikalailla tasan 50/50 omien ja valmennettujen harjoitusten välillä.

Olen juossut tänä vuonna 975 kilometriä eli noin 28 kilometriä viikossa. Tonni menee varmaankin tällä viikolla rikki ja se on sitten jonkinlaisen juhlan paikka. Eiköhän siitä tule sitten blogattua tarkemmin.

Juoksu ei ole kyllä ollut viime aikoina pelkkää juhlaa. On ollut vaikea palata kesä-heinäkuun lyhyempien lenkkien jälkeen pidemmille etapeille. En ole valmistautunut niihin kunnolla, joko energiaa ja vettä ei ole ollut lenkillä mukana tai sitten olen syönyt ihan liian vähän ennen juoksuja.

Esimerkiksi eilen lähdin juoksemaan viideltä. Tarkoitus oli juosta 14 kilometriä. Olin koko ajan ihan puhki vaikka juoksin rentoa ja rauhallista vauhtia. Polttoainetta ei vain ollut tarpeeksi moottorin käyttöön. Vitosen kohdalla mietin että voisin juosta vaikka 11 kilometriä. Hetken päästä tajusin että vatsa mouruaa nälkää eikä ole mitään järkeä jatkaa kovinkaan pitkään. Kahden 7 kilometrin kierroksen sijaan juoksin vain yhden. Tavallaan luovutin.

Mutta mitä hyötyä olisi ollut purra hammasta ja mennä voimattomana zombina suunniteltu lenkki loppuun asti? Eipä se tee takuulla hyvää sen enempää kropalle kuin mielellekään. Joskus on hyvä viedä itseään pois mukavuusalueelta ja katsoa miten pärjää mutta 14 kilometrin juokseminen nollaenergialla ei ole mulle mikään juttu. Se vain ärsyttää mutta ei ole mikään haaste. Olemattomilla energiavarastoilla olen aiemmin mennyt paljon pidempiäkin matkoja, ikävä kyllä. Ei se ole mikään saavutus tai tavoiteltava asia. Kertoo enemmänkin juoksijan tyhmyydestä jos ei tajua olla tankattuna liikenteessä.

Tänään aamupäivä kului heitellessäni neljä mottia polttopuita kellariin, huomenna on juoksun kanssa uusi yritys.  Otan revanssin 14 kilometrin peruslenkistä ja näytän sille kuka on kuka.

Tiukan tilastoinnin, analysoinnin ja tympeän lenkin jälkeen tuntui hassulta että joku oli päätynyt blogiini hakusanalla "hauska liikuntablogi". En tiedä hauskasta mutta toivottavasti jonkinlainen ikuinen optimismi ja usko siihen että jokainen askel kannattaa välittyy muillekin. Aina on hyvä päivä yrittää uudestaan, ehkä välillä horjahtaa ja jopa kaatuakin mutta kuitenkin ottaa aina se uusi askel. Seuraava askel, on se sitten eteen, taakse tai sivulle, määrittää suunnan, ei se miten askelsi eilen tai joskus aiemmin.

Olkoon syyskuu täynnä nautinnollisia kilometrejä ja onnistumisen hetkiä!