Asicsin kampanja kiteyttää hyvin sen mitä ajattelen urheilusta. Iho menee kananlihalle aina kun näen sen tv:ssä. Tästä on kyse.
I'm made of belief not barriers.
I'm made of sweat not swagger.
I'm made of many not one.
I'm made of the next point not the last.
I'm made of blazing trails not following paths.
I'm made of every hurdle I've cleared not just the ones on the track.
I am made of all the days you don't see not just the one you do.
I am made of everything to come not just what has been.
I am made of sport.
I'm made of sweat not swagger.
I'm made of many not one.
I'm made of the next point not the last.
I'm made of blazing trails not following paths.
I'm made of every hurdle I've cleared not just the ones on the track.
I am made of all the days you don't see not just the one you do.
I am made of everything to come not just what has been.
I am made of sport.
nyt voin sanoa komppaavani sinua täysin. en itsekään enää lähde salille tai lenkille, jos fiilis ei ole sen mukainen. yritän kuitenkin ajatella sitä hyvää, tyytyväistä oloa minkä treeneistä tai hyvästä lenkistä saa. joskus se riittää parantamaan mieltä sen verran, että vedänkin urheilukamat niskaan hyvillä mielin. joskus sitten jäänkin suosiolla sohvalle.
VastaaPoistaalkutaival oli aika kivikkoinen ja piti melkein ruoskia itsensä liikkumaan. aikansa esimerkiksi juokseminen tuntu pahalta, mutta nyt voin sanoa nauttivani siitä. (:
Noinhan se usein menee. Usein juoksulenkeilläkin kestää pitkään ennen kuin tulee sellainen flow että homma ei tunnu työnteolta. Välillä kympin lenkillä alkaa kulkemaan vasta jossain 7-8 kilometrin kohdalla ja matka loppuu kesken :P
PoistaOnko joku oikeasti tullut joskus salilta tai lenkiltä pahantuulisena pois? Jos ei siis ole nilkka pyörähtänyt ympäri tai paino pudonnut varpaalle. Endorfiinit on paras mielialalääle.
Joo oon samaa mieltä kyllä eikä itelle ole näiden vuosien aikana montaa krt tullut lähdettyä sillä ajatuksella, että ois pakko.
VastaaPoistaMut toisaalta taas välillä kaikki ei tarvitse tai saa olla herkkua ja ruusuilla tanssimista. Mitään ei saavuta ellei joskus potki itseään perseelle ja tee jotain mitä ei just sillon huvittaisi tehdä :)
Jep, mutta jos tuolta tuntuisi jatkuvasti niin joko kannattaisi lopettaa tai miettiä mikä tökkii. Vaihtaa juoksumaisemia, saliohjelmaa tai kokonaan sitä omaa lajia.
PoistaTäytyy silti myös muistaa, että ihmiset ovat erilaisia. Vaikka itse periaatteessa tykkään kaikesta mahdollisesta liikunnasta, olen sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen, etten varmaan liikkuisi mihinkään, jollen itseäni hiukan "pakottaisi" silloin tällöin.
VastaaPoistaTämä pätee toisinaan ihan rakkaimpiinkin lajeihin, vaikkapa futikseen, jonka voin sanoa olevan mulle intohimo. Joskus on tullut funtsittua, että en millään jaksaisi lähteä treeneihin, mutta vaikka olisin silkasta velvollisuudentunteesta paikalle valunut, en silti ikinä (en oikeasti muista yhtäkään kertaa) ole katunut sitä, että lähdin, niin hyvä fiilis siitä tulee. Sen sijaan saattanut miettiä, että miten sitä unohtaakin treenien välissä, kuinka paljon tästä hommasta nauttii.
Yleensä mulla se on vaan se kynnys lähteä.
Toi on ihan totta että monella perusluonne on sellainen että kaikki pitää tehdä vähän potkimalla että pääsee liikkeelle. Hain tossa lähinnä sitä että jos se treenaaminen on tervanjuontia ja koko ajan vaan odottaa että se loppuu niin en oikein näe mitään hyötyä koko hommassa. Elämänlaatu ei varmasti kohene niin kuin kai liikunnan myötä ois tarkoitus jos elämä on pelkkää seuraavan treenin pelokasta odottamista.
PoistaUskon että jos vähän analysoi ja miettii mitä tekee ja miksi niin se tekeminen on mielekkäämpää ja samalla onnistumisprosentti korkeampi.