Kuntosali rakennetaan melkein joka ilta olohuoneeseen. Kuntopyörä, pilates-pallo, gymstick. Lasten koroke on steppilauta. Iskällä on oma rautainen kasattava käsipaino ja poika vaati jo vuosi stten oman käsipainon. Ensin hän kyllä halusi kahvakuulan mutta kun alle neljäkiloisia ei löytynyt niin yhden kilon käsipaino sai kelvata.
Innostus on kova ja poika jäljittelee kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa. Käsipainolla leikitään painonnostokisoissa nähtyjä työntöjä joissa jaloilla saksataan paino ylös pään päälle ja itse keksityssä jumpassa tehdään punnerruksia jalat pallon päällä!
Kun on aika huilata ja saan houkuteltua pojan sohvalle lepäämään niin yleensä ensimmäinen kysymys on "katsotaanko jotain urheilua?". Onneksi olen tilannut sekä Eurosportin että Eurosport2:n ja valikoimaa löytyy miekkailusta maahockeyhin ja sumopainista pöytäjalkapalloon.
Juuri näin toivoisi kaikkien lasten innostuvan liikkumiseen. Omatoimisesti ja vapaasti leikin kautta erilaisia juttuja kokeillen. Ei niin että puolipakolla viedään kolme kertaa viikossa johonkin ohjattuihin harjoituksiin. Leikkipuisto on lasten kuntosali ja vain mielikuvitus rajana.
Minulla ei ollut urheilullisia vanhempia enkä koskaan harrastanut liikuntaa kuin satunnaisesti. Koulussa liikunta oli pikemminkin inhokki kuin suosikki. Olen kuitenkin aina seurannut paljon urheilua ja leikkinyt omassa pihassa Kalevan kisoja ja jalkapallon MM-kilpailuja. Välillä harmittaa että löysin liikunnan vasta nyt enkä 25 vuotta sitten. Paras oivallus on kuitenkin ollut että jokainen voi olla urheilija, on aloittanut sitten 3-, 33- tai 73-vuotiaana. Vaikka ei enää voisikaan olla huippuammattiurheilija niin jokainen voi valita senkin onko urheilija 3 tuntia viikossa, 3 tuntia päivässä vai 24 tuntia vuorokaudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti