tiistai 4. maaliskuuta 2014

Maailman typerin loukkaantuminen salilla.

Suurin osa onnettomuuksista ja tapaturmista tapahtuu kotona. Ei vaeltaessa vuorilla tai öisillä kujilla. Omassa olkkarissa, makuuhuoneessa tai keittiössä kun teet jotain mitä teet aina.



Koska salilla tuntuu kuin olisin kotonani niin mulle todennäköinen paikka saada osumaa sen ihan oikean kodin lisäksi on tietysti kuntosali.

Olen yleensä todella keskittynyt salilla treenaamiseen. En näe enkä kuule ketään vaan keskityn vain siihen mitä olen tekemässä enkä ole koskaan loukannut itseäni varsinaisessa harjoituksessa. Sen sijaan alkulämmittelyt ja esimerkiksi painojen siirtäminen paikasta toiseen menee rutiinilla ja varmasti ilman täyttä keskittymistä ja ajatusta siinä tekemisessä. Olen alkanut suhtautumaan esimerkiksi just painojen siirtämiseen ja nosteluun jonkinlaisena extraharjoitteena, kun jonkun kahvakuulan kantaminen tuntuu muuten liian helpolta niin kannan niitä yhdellä sormella tai levypainoja pelkän peukalon ja etusormen väliin puristuneena.

Välillä kyllä tulee pieniä osumia, alkulämmittelyssä kahvakuula kopahtaa vaikka jalkaan tai vähän puolihuolimattomasti nostettu levypaino tippuu jalalle. Niistä on aina selvitty pienellä naurahduksella ja mustelmalla. Eilen meinasi hyvä tuuri loppua.

Olin just mennyt salille ja oli tarkoitus ottaa osana alkulämmittelyä pari maastavetoa. Otin tangon räkistä rinnalle ja olin kääntämässä sitä alas ja laskemassa maahan kun se tipahti. Pidin tyhjästä tangosta kiinni typerän ylimielisesti ja se lipsahti käsistä. Pam. Suoraan vasemman jalkapöydän päälle.

Kyllähän se vähän sattui,  20 kilon tangon pudottaminen metrin korkeudelta jalan päälle ei ole mikään maailman miellyttävin asia mutta fyysistä kipua enemmän säikähdin sitä mitä hemmettiä menin tekemään. Pahimmassa tapauksessa jalkapöytä voisi vaikka murtua ja juoksut ja jalkatreenit olisi pitkäksi aikaa ohi. Miten urpo ihminen voikaan olla? Hävetti ihan hemmetisti.

Kipua vähän säteili pitkin vasenta jalkaa mutta lastasin kiekot normaalisti tankoon, tein maastavedot, purin tangon, käänsin sen rinnalle ja nostin takaisin telineeseen. Päätin tehdä treenin ihan normaalisti ja tutkia jalkaa vasta myöhemmin.

Mulla ei ollut päivän ohjelmassa mitään jalkatreeniä - paitsi normaalin harjoituksen päätteeksi 100 boksihyppyä. Ne oli pakko jättää tekemättä mutta päätin kokeilla pystynkö tekemään kuntopyörällä yhden rääkkitreeneistäni. Kirjoitin salivihkoon Passo di Mortirolo ja nousin pyörän selkään eikä polkeminen tuntunut ollenkaan pahalta. Tuntui hyvältä että sain tehtyä treenin loppuun asti normaalisti.

Pukuhuoneessa pelotti ottaa kenkä pois jalasta. Adrenaliinit ja endorfiinit oli mennyttä ja kelasin että tässähän voi vaikka pyörtyä jos jalka on ihan mustana. Näin heti että sukassa on verta, vaikka tanko oli tylppä niin isku oli sen verran kova että jalkapöytään oli tullut sen voimasta pieni reikä. Kai se jalka vähän paisunutkin oli. Puhdasta vaatetta kuitenkin päälle ja töihin.

Hain kaupasta pussillisen pakasteherneitä ja pidin sitä jalkapöydällä puolisen tuntia heti kun pääsin töihin. Käveleminen ei tuottanut kovaa kipua, tiesin ettei mitään varmaankaan ole rikki mutta ei jalan liikuttaminen tai painon laskeminen sen varaan oikein mukavaltakaan tuntunut.

Avovaimo katseli jalkaa illalla ja sanoi että se on selvästi paisunut. Mietin että en varmaan saisi aamulla kenkää jalkaani... Valelin jalkapöydän voltarenilla, nostin peukut pystyyn ja menin nukkumaan.

Aamulla oli vähän jännät paikat, tiesin että nyt on totuuden hetki. Usein jos tulee joku kolhu niin sen todellinen vaikutus näkyy vasta yön jälkeen kun turvotus toden teolla iskee.

Mutta jalka ei sattunutkaan aamulla enää yhtään! Pystyn kävelemään normaalisti, ottamaan juoksuaskelia ja tekemään vaikka pohjenousuja. Uskomaton juttu :o

Mulla olisi muutenkin ollut vähän erilainen viikko, tiistai ja torstai lepopäiviä ja juoksulenkit viikonloppuna, joten nyt näyttää siltä että tämä ei vaikuta millään tavalla liikkumisiin. Voiko näin hyvää tuuria ollakaan?

Toki se on edelleen arka jos jalan päältä painaa mutta liikkumisessa ei tunnu juuri mitään. Kun pyörittelin päässä jo pahimpia skenaarioita niin tuntuu kyllä todella hyvältä.

Jos tangossa olisi ollut kiekot päissä niin se se vasta olisikin ollut raju tilanne, tupla tai kuitti. Todennäköisesti tanko ei olisi silloin osunut jalkaan mutta jos just se kiekko olisi voimalla iskeytynyt niin se olisi sitten ihan varmasti ollut sairaalareissu.

Otan tän tapauksen todella isona varoituksena siitä miten voi käydä jos ei ole koko ajan tarkkana sen kanssa mitä tekee. Tyhjäkään tanko ei ole mikään lelu ja pienikin paino voi tehdä tuhoisaa jälkeä aikaan. Eräällä tutulla lipsahti kahvakuula turkkilaisessa ylösnousussa, onneksi sai toisen käden naaman eteen ja vain peukalo vääntyi ja venähti, muuten olisi ollut naama entinen..

Sanoin tätä ensin aloittelijan virheeksi mutta aloittelevat treenaajat ei kyllä varmasti tee näin typeriä mokia. Jossain vaiheessa kun niitä toistoja ja treenikertoja on kertynyt satoja ja taas satoja niin hommasta taisi tulla vähän liikaakin rutiinia ja se meinasi kostautua tylyllä tavalla.



Joskus tuli naurettua omituisimpia jalkapalloilijoille sattuneita loukkaantumisia. Robbie Keanen polvi meni sijoiltaan hänen kurkottaessaan kaukosäädintä, David Battyn akillesjänne meni rikki kun taapero ajoi yli kolmipyöräisellä ja aikanaan yksi maailman parhaista maalivahdeista, Santiago Canizares, joutui jäämään sivuun vuoden 2002 MM-kisoista kun kylppärissä jalkapöydälle tippui partavesipullo. Milan Rapaic tökkäsi lentokentällä boarding passilla omaan silmäänsä ja Alan Wright venäytti polvensa yrittäessä polkaista Ferrarinsa kaasupoljinta vähän reippaammin.. Nauran kyllä edelleenkin näille mutta varsinkin kun miettii miten palasiksi Canizaresin jalkapöytä meni hyvin kevyestä joskin lasisesta pullosta niin voin kyllä kiittää tänään jotain onnentähteäni ihan kunnolla.

Huh huh. Älkää kokeilko tätä kotona!

20 kommenttia:

  1. No huh, onneksi ei käynyt kuinkaan. MUTTA yksi kohta jäi nyt tarinassa kertomatta, sen jälkeen kun tanko oli kintulle napsahtanu katsoitko ympärillesi, et kuka näki vai näkikö kukaan???? :D

    Ihan pakko kysyä kun ite aina ekana kattelee ympärilleen, et miten kovaa pitää hävetä. Nimimerkillä kerran suojatiellä fillarilla liukastunu ja oolmoust rekan alle siinä rötäkässä jäänyt, katselin vain nolona ympärille ja sit äkkiä kotiin tarkastaa vammat. Mitä siitä, et yks hammas oli suussa ihan tohjona ja verta suihkus MUT NÄKIKÖ JOKU :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis siinähän kävi niin että vieressä oli pari mimmiä tekemässä omaa treeniään! Varmaan huomasivat että tanko putosi mutta sen jälkeen olin kuin mitään ei olisi tapahtunut joten tuskin tajusivat mihin se putosi :D

      Noinhan se just menee, jos mokaa jotenkin niin heti on kuin mitään ei olisi tapahtunut vaikka veri lentäisi ettei vaan kukaan kiinnittäisi huomiota siihen mitä teit!

      Poista
  2. Onneksi siis enemmän säikähdys kuin paha fyysinen vamma! Tuo Hiluvitkun mainitsema näkikö kukaan -reaktio on kyllä huvittava. Ihan kuin niissä tilanteissa ei kannattaisi ensin varmistaa jotain enemmän tärkeää. :)

    Ps.Kylmää jalkapöydälle ei tietysti kannattanut vielä salilla antaa. Treeni eka. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi varmaan tajunnut laittaa kylmää edes töissä ellen olisi saanut siihen ohjeistusta! Kävin salin jälkeen apteekissa hakemassa pojalle vitamiineja ja kerroin tapauksesta apteekkarille, kyselin uskaltaako laittaa voltarenia kun siinä rikkoutui vähän ihoakin. Kehotti laittamaan nyt ensin kylmää ja sanoi että voltaren voi kyllä kirvellä muuta muuten sitä voi käyttää. Onneksi iho oli sen verran kuroutunut umpeen ettei illalla enää kirvellyt kun laitoin voiteen.

      Oon vähän huono näissä ensiapujutuissa kun on niin vähän - onneksi - sattunut mitään vahinkoja.

      Poista
  3. Hyvä ettei käynyt pahemmin! Mutta motkotan nyt hiukan siitä, että teit treenin normaalisti, ja tutkit jalkaa vasta sitten! Joo, en todellakaan ole itse mikään mallioppilas kremppojen hoidon suhteen, mutta kun monessa vammassa se ensihoito olisi hurjan tärkeää parantumisen kannalta, niin siksi vain särähti korvaan tuo... Toivottavasti et nyt loukkaantunut tästä kommentista...

    Tärkeintä kuitenkin, ettei käynyt pahemmin! Ja hyvä muistuttaa myös meitä oikeita aloittelijoita huolellisuuden tärkeydestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietenkään loukkaantunut :) Oot ihan oikeassa. Mua taisi harmittaa koko juttu ja oma tyhmyys vaan niin paljon että koitin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kohtasin totuuden kunnolla vasta siellä pukuhuoneessa. Tiesin kyllä ettei varmaan ole mitään pahasti rikki koska käveleminen onnistui.

      Poista
  4. Hehhehhe :D olisin itse tehnyt ihan samoin, ekana treeni, sitten vasta jalan kunnon tarkastus - vai miten se meni?! :D perus treenaajia olemme siis! Eli perse edellä puuhun! Mutta mikäs siinä.

    Toi Hiluvitkun kommentti on kyllä itsellenikin tuttu tilanne, tosin aika hyvin on oppinut välttämään nykyään toisten miettimistä ja keskittyy siihen omaan juttuunsa vaan, onneksi meidän salilla ei kukaan tuijota, vaikka joku sekoilis jotain - lue minä sekoilen jotain. :)

    Ps.kirjoitin omasta ekasta yli 20km lenkistä just tänään blogiini. Käy kattoo jos jaksat ja jos et jaksa lukea, ymmärrän, tuli vähän pitkä stoori. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän siinä oli vahvasti sellainen fiilis että en todellakaan tullut tänne sen takia että pudotan tangon jalalle ja lähden pois, tajusin sentään kyllä heti että jalan kanssa ei nyt sen kummemmin treenata.

      Ehdottomasti käyn lukemassa! :)

      Poista
  5. Hienoa, että ei käynyt pahemmin! Ja vielä hienompaa, jos otit opiksesi tuosta. ;-) sen takiahan niitä mokia tehdään; jotta niistä opitaan, eikä niitä tarvitse enää koskaan toistaa. (Tosin eräiden täytyy tehdä vähän enemmän mokia ennen sitä oppimista. :D Itsestäni puhun siis. :p)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, usein asian tajuaa ja ottaa opikseen vasta kun meinaa käydä huonosti. Tämän jälkeen varmasti tajuan olla tarkkana, ja jos en tajua niin olen kyllä täysin ansainnut seuraukset!

      Poista
  6. Autsista! Hyvä kun ei käynyt kurjemmin ja selvisit noin vähällä. Kaikesta voi oppia ja joskus on kai hyväkin vammauttaa tilapäisesti itseään että oppii olemaan varovaisempi mikäli ote on päässyt lipsumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan hyvä tuuri. Tästä on syytä ottaa opiksi ja toivottavasti jos joku muukin on touhunnut samalla tavalla ottaa onkeensa mun mokasta ettei tarvitse teloa oikeasti pahemmin itseään.

      Poista
  7. Huh, onneks ei käynyt pahemmin! :S Tosiaan, hyvä et joit tän tarinan! Aina saa olla tarkkana ja tehdä asiat huolellisesti. Vaikka olis lämmittely käynnissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Yleensä vahinko tapahtuu silloin kun ei ole ihan tarkkaavaisimmillaan kuten vaikka just alkulämmittelyssä.

      Poista
  8. Saleila pitäisi olla lappu jossa muistutetaan että jos jaksat kyykätä hyvällä tekniikalla niin jaksat varmaan myös siirtyy painot samallalailla. :)

    Eikä pidä unohtaa Litmasen pullon korkkia ja Sir Alexin, Bechamin otsaan pokaisemaa kenkää. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niin pitäisi olla. Sen verran täytyisi tajuta miten raskaita kappaleita nostelee että tekee sen huolella.

      Litillä näitä on niin monta etten halua edes ajatella.. Uskomattomin juttu on se 70-luvun norjalainen futaaja joka juoksi aamulenkillä päin hirveä ja joutui sivuun maaottelusta :D

      Poista
  9. Hyvä, että jalka selvisi ja samalla herätti ajattelemaan. Varsinkaan painojen nosteluun (lastaamisvaiheessa/raskaammat kahvakuulat) ei pitäisi suhtautua turhan huolettomasti, sillä vartalon kierto+ nosto pyöreälla selällä on aika hyvä paikka pullauttaa välilevy vaikka kuinka ois muuten paketti treenattu kuntoon. Etenkin maasta asioita nostettaessa selkä pääsee helposti pyöreäksi vaikka kuinka saa 100+ kg maastavetoon korsetin kokoon. Minusta jokainen nosto (myös treenin valmisteluvaiheessa) on hyvä käyttää ajatuksella oikeiden liikekaavojen iskostamiseen selkärankaan.

    Saati sitten noi nolot onnettomuudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet täysin oikeassa. Painonnostoliitolla on tunnuslauseena "Nostat joka päivä, nosta oikein" ja juuri siitä tässä pitäisi olla kyse, oikean nostotekniikan ulottamisesta koskemaan jokapäiväistä elämää ja arkiaskareita. Vain sillä tavalla välttyy erilaisilta vammoilta ja vaivoilta.

      Mulla on ollut paljon ongelmia oikean selän asennon ja mm. juuri pyöreyden kanssa ja asian työstäminen jatkuu säännöllisesti oman seuran valmennuksessa.

      Olen onneksi siitä hyvässä tilanteessa että tiedostan sen ja jätän raskaimmat taakat nostamatta, liian usein treenaajat hajottavat selkänsä repimällä huonolla tekniikalla liian isoja rautoja.

      Poista
    2. Siinä paha missä mainittiin, tiputin itte tänään tangon rinnallevetolämppärissä - onneksi oli jo vitosen kiekot päissä niin ei aiheutunut muuta kuin meluhaitta. Noloahan se oli tiputtaa 30 kg, kun sarjassa nostaa 2x sen.

      Poista
    3. Peukalolukko!

      terveisin nimimerkki "Paraskin puhuja"

      Poista