Viileämpää virtausta ja onnistunut epäonnistunut yhteislenkki.

Koulut alkoivat tällä viikolla ja ainakin täällä ilma viileni saman tien ja muuttui sateiseksi ja tuuliseksi. Juoksun kannalta ihan hyvä juttu mutta mielelläänhän kesää vielä jatkaisi kun se on muutenkin aina niin kovin lyhyt. Lämmin jakso ei lopulta koskaan kovinkaan montaa viikkoa kestä..

Tiistain kova tuuli sai purjelautailijat merelle

Tähän mennessä elokuussa on kertynyt kuus treeniä ja tänään on luvassa seitsemäs kun illalla vedän painonnostosalilla harjoituksen läpi. Juoksulenkkejä on maltillisesti vasta neljä ja kilometrejäkin 24.

Kehityksen ja kunnon kannalta tärkeitä viiden harjoituspäivän viikkoja en ole saanut mahdutettua kalenteriin touko-kesäkuun vaihteen jälkeen ainuttakaan. Teoriassa sellainen voisi ensi viikolla onnistua. Teen parhaani! Sitä kroppa ja mieli kyllä kaipaisi jotta voisi lähteä luottavaisesti Tampereen Maratonille.

Aalto iskee rantakallioihin ja kastelee. Siistiä!

Ens viikolla on ohjelmassa myös kauan odotettu 30 kilometrin yhteispolkulenkki ja jos sitä ennen ehtisin vetämään muutaman hölkän niin 40+ kilsaa olisi kasassa yhdelle viikolle.

Tiistain synkeää taivasta rantaniityillä

Epävakainen keli jatkui eilen kun vedin läpi kesäkauden kahdeksannen yhteislenkkini. Koko päivän oli satanut ja vähän jo mietitytti uskaltautuuko vieraille poluille kukaan mukaan mutta lopulta saatiin mainio neljä hengen pioneerijoukko tutkimaan käymättömiä korpimaita. Tai tarkemmin ottaen polkureitistöä josta olin kyllä kuullut ja jonka olemassaolon tiesin mutta joka oli aina aiemmin jäänyt kulkematta. Yhteislenkit on hyvä tapa saada itsensä liikkeelle uusiin maisemiin.

Tarkoitus oli juosta seitsemän kilometrin reitti molempiin suuntiin mutta jo heti startin jälkeen harhailimme pari kertaa ja lopullisesti eksyimme pois reitiltä kahden kilometrin kohdalla. Opasteet ja viitoitukset olivat periaatteessa olemassa mutta niitä ei meinannut helposti havaita.

Juostiin sitten peltoteitä ristiin rastiin sen verran että saatiin 11 kilometriä mittareihin. Kun palailtiin reitin alkupäätä niin löydettiin myös se kohta jossa menimme harhaan. Polulle opastavat viitat olivat puolitoistametriseksi kasvaneen pöheikön takana eikä niitä näkynyt. Niittasin heinikon matalaksi jotta seuraavilla uskalikoilla olisi parempi onni.

Polkujuoksussa harhautumisen riski kasvaa. Kun vauhtia on enemmän kuin kävellessä, ympärilleen ei näe eikä näkemäänsä ainakaan keskity samalla tavalla. Kavereiden kanssa jutellessa havainnointikyky vain heikkenee. Jos maasto on hankalaa, tulee katsottua enemmän jalkoihinsa kuin siihen mihin on kulkemassa. Jos vauhti on vielä reipas, korkea syke saa ällin leikkaamaan entistäkin verkkaisemmin.

Kaikesta huolimatta jokainen oli lenkistä innoissaan, nähtiin hienoja maisemia ja tuli juostua hienolla porukalla ihan uusissa maisemissa. Palaamme vielä reitille niin monta kertaa uudestaan että löydämme oikeaa reittiä pitkin sinne ja takaisin!