Maratonille valmistava viikko IV.

Kuluva viikko on ollut tämän vuoden neljäs maratonia edeltävä viikkoni. Aiemmat ovat menneet vähän niin ja näin mutta ajatuksena oli että tämä olisi The Valmistava Viikko. Sellainen joka saa hiottua mut tämän vuoden parhaaseen maraton-kuntoon.

Maanantaina illalla aloitin punttitreenin joka sujui ihan käsittämättömän hyvin. Onnistuin jokaisessa toistossa ja sarjassa, jotain mitä en ollut kokenut piiiitkiin aikoihin. Olen parhaassa mahdollisessa kunnossani tällä hetkellä voimapuolella. Siihen ei lopulta vaadittu kuin kuukauden verran säännöllisesti kaksi treeniä viikossa ja tietysti erinomaiseksi rakentamani harjoitusohjelmani ;)

Tiistaina aamupäivällä kävin juoksemassa kevyen polkulenkin kaverin kanssa, tarkoituksena oli juosta noin kymppi jälleen meille molemmille uudella reitillä. Reitin pituus olisi ollut virallisesti noin seiska mutta kun harhailtiin ja eksyttiin yksi pätkä ja kierrettiin eräs rengasosuus kahdesti niin ihan itsestään lenkistä tuli oikean mittainen. Liukkaita pitkoksia, mutaa ja jopa kokonaisia maahan upotettuja tiiliskiviä(!) mahtui reitille upeiden lehtomaisemien lisäksi. Hyvä lenkki myös sunnuntain polkupitkistä ajatellen.

Eilen oli haastava päivä. Olin suunnitellut vetäväni toisen kovan punttitreenin mutta edeltävä yö meni valvoessa ja olo oli ihan hirveä.. Pidin lepopäivän, tavoitteena oli vain selvitä hengissä päivän läpi ja saada nukuttua seuraava yö hyvin.

Olin sopinulle tälle aamulle taas kaverin kanssa yhteisen lenkin. Meidän oli määrä juosta 5 kilometrin erittäin raskas, kovia mäkiä sisältävä kuntorata reippaasti mutta laitoin jo eilen viestin että olo on sellainen että ehkä pystyisin juoksemaan sen hitaalla hölkällä läpi mutta kovasta vauhdista ei olisi tietoakaan.

Kohtuullinen yö ja uni teki kuitenkin ihmeitä ja olin aamulla jo osittain oma itseni. Vedin reitin 5 min/km tahtia läpi mikä tuntui vielä 12 tuntia aiemmin täysin utopistiselta. Huh. Teki varmasti hyvää niin kropalle kuin mielellekin.

Nyt pidän kaksi päivää rauhallista lepoa ja sunnuntaina aamulla kerään autoni täyteen kivoja tyyppejä ja suuntaamme Kurjenrahkan kansallispuistoon. Tarkoituksena on nauttia maisemista ja hyvästä seurasta letkeän kevyellä vauhdilla ja siinä sivussa kuin vahingossa tehdä maratonille valmistava pitkis. 30 kilometrin seikkailu odottaa.

Lupailevat ennusteissa aurinkoa sunnuntaiksi. Kun uskaltaa juosta mäen yli ja mutkan taa, näkee minkälaisia pilviä siellä odottaa.